en tiedä sun elämästä mitään

Sä oot vitun tyhmä, veit multa jotakin, saat anteeksi Jumalalta, mutta et multa.

Ei ole mitään kummempaa elämässä suuntaan tai toiseen, kiitos vaan.

En tiedä kuka olet, mutta surua ja murhetta on riittänyt liiaksi asti. Jostain silti saa aina voimaa jaksaa eteenpäin. Kaikilla meillä on omat taakkamme elämässä.

Ei kai se se mitään haittaa. Jeesuksen elämäkin on aivan torpattu, mutta todistusta ei kukaan halua nähdä. Elämä On.

"Tulin tänne hiipuvassa kuunvalossa, enkä voinut enää jatkaa jalkojen paleltumien ja pimeyden vuoksi "

Mikset tiedä?

Kaikkeen tottuu, ihminen on kuin rotta. Pienet paskakuurot ottaa jo ihan rutiinilla niskaan. On kyllä tapana vähän pienennellä asioita, jos nuorena tietäs mihin joutuu, moni vois jättää sikseen.

Hyvä että et tiedä parempi niin.

Kiitos....,,,,

Kyllä tässä vahvuutta tarvitaan.

Kehitys on kypsää.

Mutta silti niin lapseĺlista.

En sille mitään voi mutta olen kehittynyt kenties viärin???

Vaikka olen hengellisesti vahva niin se teköö sairaaks ajoittain.

Naisilta vaaditaan niin paljon.

Pitää olla vahva perheenäiti,kasvattoo lapset,käydä töissä ja huolehtiä viälä itsestään ja miehestäänkin.

Järki siinä lähtöö ,,,,

Niinpä on parempi olla yksin kuin viärin männeessä ajassa,ymmärrätkö??

Pojat jos ois vahvempiä mitä he eivät miunniin mielestä ole.

Poikkeuksiä voi tietysti olla mutta isääni luotan koska hän on luovuttanut jo ,,,,vanha jämähtänyt tyyli,,,

En pystyisi miteen tekemään ilman hänen luottamustaan.

Tiedättekö ,,,.

???

Jos et tiedä elämästäni mitään, et siis tunne minua, niin miksi toivot mulle kaikkea hyvää?

Tämä aloitus on minusta hyvä, jonka mielelläni omisin, mut epäitsekkäänä en sitä tee. Olen harrastanut itse tutkiskelua viime päivinä, unohdin merkityksellisen keskustelun tärkeän ystävän kanssa, kun hän uskoutui minulle. En halunnut uskoa kuulemani ja näin jälkeenpäin tiedostan kokeneeni traumaperäisen stressihäiriön tai muistihäiriön?

Kielsin itseäni uskomasta totuutta, totuus tuli julki monen mutkan kautta pohdiskellessani menneitä. Löysin tämän hetken muistini lonkeroista viimein. Ystävä pahoitti mielensä, kun en muistanut tätä hänen minulle uskoutumistani 😞 Harmillisena koettuna kokemuksena todettava näin. Vaikea oli ymmärtää aluksi, et näinkin voi käydä?

Ihmisiä kuolee ympäriltä, hän ei ole vielä onneksi ja olettanut, et oikeanlaisella lääkityksellä mahdollista elinkaarta pidentää? Jossain vaiheessa nämäkin tulee pakostakin eteen, viikko sitten menetti yksi arvostamani ystävä henkensä työympyröissä. Elämä vie ja suhtautuminen arkeen ja juhlaan muuttuu ajan myötä.

Pohtiessa tilannettani, olen itsekin muuttunut paljon menneistä. En haasta, enkä halua riidellä kenenkään kanssa, varsinkaan asioista, joita en koe riidan arvoiseksi. Mielummin pakenen tai otan etäisyyttä tilanteissa, kun tiedostan niissä jäävän helposti pahan mielen.

Myös tuntemattomille ihmisille voi toivoa kaikkea hyvää, siinä ei ole mitään pahaa.

Olen ollut ihan tolkuttoman väsynyt johtuu osittain siitä että nukun pätkittäin. On myös ollut surua ja mietittävää paljon. Myös ensimmäistä kertaa ehkä valon puute ahdistaa. Toisaalta on ollut myös mielenkiintoinen ja antoisa syksy, eikä vähiten kohtaamieni ihmisten ansiosta.❤️Hieman jaksaminen tällä hetkellä mietityttää. Miten aloittajalla itsellä menee?

Anna hänelle lupa käydä läpi niitä surujaan niin toisen ei tarvitse pelätä satuttavansa vielä muita omalla murheellisuudellaan. Niin käy kovin monesti, se on ikävää.

Miksi et tiedä, etkö osaa puhua ja jutella, ja tärkein kaikesta : kuunnella.

Et niin koska sehän ei koskaan kiinnostanut sua ( häntä ) viiden pennin vertaa.

Älä ole, vapauteen on vielä vähän aikaa jäljellä.