Tunnen usein käyttäytymisessäni narsismin piirteitä jälkeenpäin ajateltuna. Olen tunnekylmä, eikä minua koskaan oikeasti kiinnosta mitä läheisilleni/ystävilleni kuuluu. Toki kysyn mitä kuuluu, mutten jää kuuntelemaan vastausta, koska se ei kiinnosta. Myöskään jos ystäväni valittaa esimerkiksi kipua tai läheisen poismenoa, se ei tunnu minussa miltään vaan jouduin ikäänkuin näyttelemään tunteeni ja voivotteluni. Parisuhteissa jos toinen itkee, se ei tunnu minusta miltään. Korostan omaa osaamistani ja suutun, jos minua kohdellaan vähänkin väärin ja usein oletan että muut ihmiset kääntyvät minua vastaan. Maailmani on ikäänkuin mustavalkoinen. Joko pidän ihmisistä tai sitten en. Samoin toisinpäin.
Googlailtua narsismista löysin kyllä miljoona iltapäivälehtien "Näin tunnistat narsistin" mutten oikeastaan yhtään konkreettista sivua mistä itse narsisti tahi narsistimaisesti ajatteleva löytäisi apua omiin narsistisiin oireisiinsa.
Ja ennenkuin yksikään keittiöpsykologi heittää oman nasevan kommentin siellä, etten voi olla narsisti, kun myönnän tälläisen ongelman, niin ei, en ole mitään sen kummempia testejä tehnyt, että olenko psykopaatti, narsisti vaiko kenties epävakaa, saatikka käynyt terapiassa.
Löytyisikö tällaisiin minkäänlaista ajatuksia herättävää blogia, podcastia, kirjaa, artikkelia jne mistä voisi mahdollisesti lähteä eheyttämään itseään?
Googlailtua narsismista löysin kyllä miljoona iltapäivälehtien "Näin tunnistat narsistin" mutten oikeastaan yhtään konkreettista sivua mistä itse narsisti tahi narsistimaisesti ajatteleva löytäisi apua omiin narsistisiin oireisiinsa.
Ja ennenkuin yksikään keittiöpsykologi heittää oman nasevan kommentin siellä, etten voi olla narsisti, kun myönnän tälläisen ongelman, niin ei, en ole mitään sen kummempia testejä tehnyt, että olenko psykopaatti, narsisti vaiko kenties epävakaa, saatikka käynyt terapiassa.
Löytyisikö tällaisiin minkäänlaista ajatuksia herättävää blogia, podcastia, kirjaa, artikkelia jne mistä voisi mahdollisesti lähteä eheyttämään itseään?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ongelmasi vaikuttaa olevan empatiakyvyn puute, mikä on selkein merkki narsistisesta käytöksestä. Googlaa "empatia" ja "kehittäminen". Onnea matkaan!
En osaa sanoa, että kiinnostaako narsistia esittää tunteita. Koetko saavasi tuolla esittämisellä sitten jotain hyötyä muista ihmisistä? Silloin se saattaisi olla narsismia.
Ei narsisti myönnä, että häntä on kohdeltu väärin. Sehän olisi heikkoutta ja osoittaisi vain, että hän on haavoittuvainen. Lisäksi narsisti antaisi toiselle vihiä siitä, mikä häntä loukkaa jos näyttäisi todelliset tunteensa.
Saatat olla vain väärinkohdeltu ja tunnet olosi epäoikeudenmukaiseksi, jolloin aggressiosi pyrkivät pintaan.
Narsismi ilmenee eniten siinä miten muut kärsii käytöksestäsi. Eli teoista. Tärkeintä ettet vahingoita muita. Se oletko narsisti vai et, et kummassakaan tapauksessa ole maailman napa vaan yksi muiden joukossa.
Teot ratkaisee.
Jep samaa mieltä teot ratkaisee. Ja pakko kysyä että tuntuuko sinusta kaikki läheiset ihmissuhteet siltä että katkeroidut jos muilla menee hyvin ja koet siinä itsesi huonoksi ja sinun täytyy tuhota läheisiesi onni? Ja koetko suurta vihaa kun ystäväsi eivöt anna sinulle erikoiskohtelua ja käytätkö heitä hyväksesi? Häpeätkö koskaan itseäsi tai kadutko aidosti omaa käytöstäsi? Oletko sisimmissäsi kateellinen muille? Kun narsistien sisimmässä artikkelien mukaan on syvä häpeä ja kateus muita kohtaan ja ettei ole hyväksynnän ja rakkauden arvoinen.
en ole aloittaja vaan tämä johon vastasit.
Narsistin paljastaa juuri hänen outo "matematiikkansa". Että mikään ei ole mitään ellei se ole jotain muulta pois.
Esim. narsisti on saattanut opiskella hyvinkin paljon (kun mikään ei häiritse keskittymistä) asiat on ulkoisesti hyvin (on laihakin kun ei tarvi lohtusyömistä), hänellä voi olla kaikki ulkoisesti tosi hyvin, on matkustellut ym. asioita jota luulee myös muiden kadehtivan.
Niin silti, silti se ei ole tyytyväinen ellei saa aiheuttaa muille pahaa mieltä.
Ja jos joku on onnellinen ilman että se liittyy häneen, hän tekee kaikkensa pilatakseen tunnelman joko heti tai mikä vaarallisempaa, hautoo ja valmistelee kostoa pitkäänkin. Narsisti tietää ettei pärjää hyvyydellä, joten tekee sitten pahaa.
En usko että häpeävät tai katuvat mitään, paitsi sitä ettei saanut tehtyä vielä enemmän harmia muille. Narsistin tavoite on saada muut tuntemaan itsensä pieniksi, jotta hän tuntisi itsensä suuremmaksi. Tosin joskus voi kokea itsesääliä ja osaa tehdä itsestään uhrin. Mutta en siis ole koskaan nähnyt niissä mitään häpeää, joka olisi samanlaista kuin omamme. Heillähän ei ole itsekritiikkiä, eivätkä siten voi kokea häpeää.
No ei nyt sentään ihan noin. Narsistisen luonnehäiriön määritelmä on laaja ja sinne mahtuu erillaisia tyyppityksiä. Ei ole mitän sääntöjä että aina asia on näin tai noin, vaan kysymys on kokonaisuudesta. Siinä huomioidaan monia asioita aina lapsuudesta lähtien, kysehän on lapsuuden traumaattisten kokemusten aiheuttamasta käyttäytymisestä. Kaikki ovat jossain määrin narsistisia jo luonnostaan. Toisilla oireet tulevat esille vahvemmin kuin toisilla ja osalla se aiheuttaa sellaista haittaa että he hakeutuvat hoitoon.
On myös näkemyksiä ettei luonnehäiriöisten kirjoa edes olisi. On vain erillaisia ihmisiä joilla osalla ikävät piirteet nousevat enemmän esille kuin toisilla.
Kun tarkoituksellisesti vahingoitetaan muita ja tehdään rikoksen merkistöt täyttäviä asioita voidaan puhua psykopaatista.
Kielii omasta huonosta itsetunnosta googlaile ja etsi siihen parantavia ja eheyttäviä vinkkejä. Tai varaa ja käy kokeilemassa terapiaa? Mielestäni kaikkien pitäisi käyä joskus terapiassa tekee hyvää ja antaa asioille hyviä uusia näkökulmia ja ajattelutapoja!
Se ettei tunne mitään tuttavansa asioita kohtaan ei ole kohtalokasta, se kertoo enemmänkin siitä että olet rehellinen.
Tunteiden esittäminen on myös kulttuurisidonnaista, monissa kulttuureissa nähdään sopimattomana niiden esille tuominen julkisesti ja ihaillaan kykyä hillitä mielensä. Usein käy niin että todella kipeän paikan tullessa ihmisen puolutuskeino on jäädyttää tunteensa ja vasta ajan oloon pääsevät valloilleen kun on valmis niitä käsittelemään.
Suuret tunteet joita julkisuudessa näkee julkisten ja poliitikkojen vuodattavan ovat enimmäkseen laskemoitua julkisuutta.
Kyllä suomalaisessakin kasvatuskulttuurissa oli kiellettyä näyttää tiettyjä tunteita 60- ja 70-luvuilla. Tästä seurasi tunnepatoumia ja jälkiä korjattiin terapiassa. Mielen ja tunteiden työstäminen on elinikäinen prosessi ja hyvin antoisa.
Eheytyminen on sellainen sana jolla psykoterapeutit myyvät 10 vuoden mittaisia terapioitaan.
Kannattaa kokeilla esim. meditaatiota päivittäin tai monta kertaa viikossa niin pääset todennäköisesti parempaan emotionaaliseen tasapainoon, opit hyväksymään itsesi ja pääset ehkä myös eroon turhista syyllisyydentunteista jos koet että sisäinen maailmasi ei ole yhteiskunnan standardien mukainen vaikka et varsinaisesti rikkoisi mitään lakeja tai tekisi vääryyksiä muita kohtaan.
Kaikki eivät ole niin tunteellisia tai herkkiä muiden ongelmille eikä asioihin tarvitse ylireagoida..
Jos koet että olet epävakaa persoona niin kannattaa ainakin kokeilla meditaatiota.
Kyllä se tasapainoittaa pitemmässä juoksussa varmasti mieltä ja siitä on paljon tieteellistäkin näyttöä
Minkälainen oli lapsuutesi?
Oletko mies vai nainen?
Onko sinulla mommy/daddy issue?
Anteeksi vain mutta et saa empatiaa minulta. Narsisti on tunnekylmä eikä tällaisia edes ajattele.
Ellei halua huomiota, oli sitten sääliä tai empatiaa.
Tunnetko ahdistusta? Se on yksi mitta josta usein tietää, että ei ole narsisti. Tietenkään ei mikään 100 varma, mutta näin yleistettynä narsistit ei koskaan tunne oikeaa aitoa ahdistusta asioista. Tietenkin joissa sosiopaattisissa hetkissä ei sitä pysty tuntemaan ja moniin mielensairauksiin liittyy sellaisia hetkiä. Toiset taas dissosioi ahdistuksen sijaan.
Mistä olet lukenut tämän? Linkkejä?
Tässä yksi hyvä linkki mutta voit googlata "narsismi" ja "dissosiaatio".
http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2013/03/narsistit-narsismi-ja-narsistinen.html?m=1
Minkälainen oli lapsuutesi?
Oletko mies vai nainen?
Onko sinulla mommy/daddy issue?
Psykoterapeuttini kertoi ja opasti kun mietin samaa, että olenko narsisti. Saman tein sanoi, että en ole ahdistukseni takia. Tällainen lyhyt versio vastauksesta.
Aspergeriin voi liittyä myös empatiakyvyn puutetta, Googlaa onko sulla myös muita asperger oireita
Haluat sympatiaa kirjoituksellasi. Ei mene läpi.
Ei se poissulje narsismia että myöntää mahdollisen narsismin tai jonkin vian itsessään.
Myöntäähän professori Sam Vakninkin joka on asiantuntija aiheessa. Mitä älykkäämpi narsisti, sen todennäköisempää että sen itse tiedostaa.
"ppiuhhhjkkk"
mutta usein narsisti pitää siitä ominaisuudestaan ihan ylpeänä. Se että kieltää narsismin liittyy vain välttämättömyyksiin sosiaalisella kentällä missä tulis hankaluuksia jos sanois suoraan että on narsisti ja ylpeä siitä,.
"ppouyhghjj"
"
Narsisti ei ihan helpolla myönnä, että häntä ei todellakaan kiinnosta toisen asiat. Koska hän ei edes ajttele moisia. En usko, että olet narsisti. Hieno asia.
Esiintyyhän tuota narsismia eriasteisena, mutta en usko narsistin, joka on itse täydellinen uhraavan yhtään ajatusta tuollaiseen pohdintaan. Minkäänlaista syyllisyyttä tai häpeää ei myöskään mistään koe.