vauvan kääntäminen

eli vauvaa yritetään kääntää varovasti ylämahan toiselta puolelta sivua..ja samalla ultralla katotaan vauvaa.mulla yritettiin aikoinaan kääntää mutta ei onnistunu ja vauva syntyi sitten jalat edellä.ja mulla ainakin sattu aika paljon se kun yrittivät kääntää. mutta onnea siihen kääntämiin.. =)

Minulla on kahta perätilavauvaa yritetty kääntää, mutta pysyivät perätilassa ja kummastakin jouduin leikattavaksi. Kääntäminen (tai yritys) oli minulle ihan helppo juttu, ei sattunut, mutta huono olo tuli, kun en saanut ennen kääntöyritystä syödä. Ensin otetaan vauvasta käyrää, sitten pötkötetään sängyllä siten, että pääpuoli on vähän alaspäin, lääkäri ottaa vauvan pepusta ja päästä kiinni ja alkaa kääntää vauvaa oikeaan asentoon. Minulla nuorimmainen kääntyi poikkitilaan, mutta änkesi takaisin istumaan. Kätilö seurasi koko ajan ultralla, ettei vauvalle tule mitään hätää. Vielä kääntämisen jälkeen otetaan käyrää. Joskus vauva voi kääntyä oikeinpäin jo pelkästä ulkokäännösyrityksestä, mutta joskus taas kääntyy takaisin perätilaan, vaikka olisi kääntynyt oikeinpäin. Tiedän monta tapausta, joissa kääntäminen on onnistunut.

Viime perjantaina!
Viitisen tuntia sielä sitten kaiken kaikkiaan meni!
Aluksi otettiin sydänkäyrää ja sen jälkeen oli ultra lääkärin sisätutkimus.
Elin niin jo siinä toivossa, että vauveli olis itse kääntynyt oikein päin ja koko toimenpidettä ei tarviskaan tehdä, mutta peppuansa se pikkuinen sieltä tarjosi ja oli ihan täydellisessä perätilassa edelleen.
Niin se lääkäri alkoi sitten vääntämään. Otti vauvelia päästä kiinni ja toisella kädellä työnsi sen peräpäätä ylöspäin. Toimenpide sattui niin kovaa, että itkuihan mulla siinä tuli välittömästi.
Varmasti tuo itkuherkkyys johtui myös siitä, että olin jännittänyt operaatiota koko viime yön ja pelkäsin että vauvalle tapahtuu jotain kamalaa, kun niin kovaa runnottiin.
Lääkäri päätti, että saan piikkinä kipulääkettä ja kokeillaan parin tunnin päästä uudestaan.
Niin sitten tehtiin ja muutaman tunnin odottelun jälkeen käännös onnistuikin paremmin. Pikkuinen pyörähti ympäri aika helposti!
Puolisen tuntia vielä seurattiin sydänkäyrää ja sitten pääsin kotia.
Kontrolli on kahden viikon päästä.
Toivottavasti sielä köllötellään silloin edelleen pää alas päin.
Kyllä sen toimenpiteen kestää, mutta ei se kovin hauskaa ole. Tietysti riippuu paljon vauvelin koosta, lapsiveden määrästä ja äidin koosta, että miltä tuo tuntuu. Itse olen pienikokoinen.

Näin. Ensin menin äitipolille, tehtiin sisätutkimus ja katsottiin lasta ultralla.Sitten keskusteltiin kääntämisestä ja pääsinkin suoraan synnytyssaliin, jossa se tehtiin.Aluksi makoilin puolisen tuntia kyljelläni hieman pää alaspäin, vauvasta otettiin sydänkäyrää ja minusta 'supistuskäyrää'.Sitten lääkäri tuli, katsottiin taas ultralla tarjonta, lääkäri painoi vatsaa ylhäältä pään kohdalta ja myös alhaalta pepun kohdalta. Vauvan olisi itse pitänyt 'tajuta' lähteä kääntymään ja melkein kääntyikin. Lääkäri kysyi jatkuvasti, sattuuko minua, koska sattua ei saa.Väkisin ei yritetä. Toimenpide ei sattunut.Sitten taas makoilin puolisen tuntia aloillani ja otettiin em. käyrät.Sitten päätettiin, kumpi on tilanteessani parempi-alatiesynnytys vai sektio ja olin jo aiemmin päätynyt viimeksimainittuun.
Ei kannata pelätä!