Miten meinaatte viettää joulun,mistä tulee teille joulufiilis? Mitä jäi mieleen omista lapsuuden jouluista?
Mistä tulee joulufiilis?
Anonyymi
5386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joulu vietettiin lapsena oman perheen kesken. Silloin ei vierailtu ja ei käynyt vieraita. Oli omaa rauhaa. Puhdas koti, joulukuusi ja me lapset askarreltiin tonttuja ja koristeita koulussa, niillä koristeltiin koti. Kinkkua ja laatikoita,torttuja. Hössötystä ja kaupallisuutta oli vähemmän. Joulusaunassa oli mukava käydä. Radiosta kuunneltiin joululauluja. Aina saatiin muutama lahja, ei montaa, mutta oltiin iloisia. Suklaa konvehteja sai ja se oli hienoa. Kynttilöitä vietiin haudoille. Ulkoiltiin paljon joululomalla, hiihdettiin,luisteltiin ja tehtiin lumilinnoja. Joulun aikaan tuli luettua kirjoja ja katsottua elokuvia. Oli kiireetöntä.
Koulusta saattiin paperi pussi missä oli omena, iso pepparkakku ja
yksi tai kaksi paperi karamelli, eikä sitten paljon muuta tai jos totta puhuisin
niin paljai varpain hankeen, kun isältä palo pinna.
Surullista kun joutuu lapsena tuollaista kokemaan.
Joulusta jäi mieleen kurjuus ja se köyhyys ei lahjoja eikä kinkkua vaan lipeäkalaa
Vielä nykyäänkin on paljon perheitä, joissa ei ole rahaa viettää joulua, ei lahjoja tai herkkuja. On perheitä, jossa viinan piru pilaa joulun. On perheitä, jossa paineet jouluna kasvaa ahdistaviksi,kun ei ole lämpöä eikä läheisyyttä ja sitten tapellaan.
Miten voisikin auttaa siinä, että jokaisella lapsella olisi jouluiloa ,turvaa ja rauhaa?
Miksi joulu on monelle yhä surujuhla, vaikka omasta lapsuudesta voi olla paljon aikaa? Mieleen voi nousta kipu, suru, vaille jääminen,menetys, ehkä tunne ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä. Jos lapsena joulu on ollut karu, niin voiko saada korjaavia kokemuksia ,jotta voisi kokea joulun iloa? Voiko Jeesus syntyä meidän pirttiin tänä jouluna, tai sinun tai monen muunkin? Jeesus on rakkain ja paras joululahjamme. Vaikka olisi surua, niin koskaan ei tarvitse surra yksin, kun sydämmeen kasvaa usko. Kuuntelin lapsena radiosta lauluja: varpunen joulu aamuna ja en etsi valtaa loistoa ja Sylvian joululaulua, ne lohdutti. Luin satua tulitikkutytöstä,itkin ja samaistuin hänen yksinäisyyteensä ja elämän karuuteen, tunteeseen siitä että niiden muiden koitien ikkunoiden takana oli se oikea lämpö ja onni ja kaiken hyvän runsaus. Jotain siitä jäi pysyvästi sydämeen. Eikä onni tullut koskaan lahjapaketin muodossa, sitä ei ole voinut ostaa tai hankkia. Onni on tullut hyvistä hetkistä hyvien ihmisten kanssa. Mutta jos nähdään se tulitikku tyttö tai tulitikku poika, niin voimme varmasti tehdä jotain hyvää hänen turvallisuudensa ja onnen hetkien eteen. Edes jotain pientä. Ja siitä tulee varmasti joulu ja onni omaankin sydämeen.