Ei tätä olisi voinut välttämään, se on selvää, mutta muuten sitä miettii miksi meidän piti kohdata tällä tavalla. Eihän tässä ole mitään järkeä, eikä mikään puolla sitä, että voisi tulla yhtään mitään. Pieni sydän särkyneenä vain toivoo mahdottomia, eikä saa rauhaa unelmiensa maailmassa, koska on jo maalaillut suuria haavekuva meistä yhdessä jokaisessa kuviteltavissa olevasta tilanteesta. Ei vain voi ymmärtää, miksi minun piti tutustua häneen, jos kerta siitä ei ollut odotettavissa muuta kuin kasvavaa tuskaa ja lisää täyttymättömiä toiveita. Mitään tarkoitusta en näe enkä edes hyväksy, koska pelkkä ajatus on mieletön. Mitä hyötyä kenellekään on painaa ja pitää poltinrautaa sydämen pinnalla ja nähdä kun palaneesta lihasta nousee savua ja ihminen huutaa tuskaansa? Sekö on elämän tarkoitus, ja se, että joku voi sanoa sillä olevan merkitystä? Sinä nainen, johon rakastuin et ehkä ajatellut tämän menevän näin.
En tiedä, miksi tapasin sinut
Anonyymi
31<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Korjaus. Ei tätä olisi voinut välttääkään...
Voisitko kertoa tästä naisesta tai itsestäsi vinkkiä? Kuvauksesi poltinraudasta, savuavasta sydämestä ja tuskaansa huutavasta ihmisestä on spot on ja myös kauniin kamala. Koen samaa itsekin ja olen monet kerrat miettinyt miksi minä - ja miksi hän.
- Sinisilmäinen (osin myös persoonaltaan), lyhyt, ruskeatukkainen nainen Etelä-Suomesta, jonka ikä alkaa kolmosella.
Sen sijaan että luettelee ominaisuuksia joita on 13 tusinassa niin nimi olis paljon parempi tunniste
Nimeni on sen verran harvinainen etten sitä netissä turhia huutele. Luettelemistani ominaisuuksista pystyy sanomaan voisiko kommentoija olla tuo nainen vai ei ja vastaavilla tiedoilla kirjoittajan kohteesta moni täällä harhailija voisi heti poissulkea itsensä.
Sinulla on elämä vielä edessä. Tsemppiä!
En tiedä. Voin jakaa tuon tuskan, mutta vastauksia en tiedä. Et ole ainut joka kokee näin.
Onko tilanne sitten täysin toivoton? Pitäisikö kertoa hänelle tunteista tai ainakin jutella hänen kanssaan? Vähemmän se sattuu kuin se ettet selvitä asioita. Kaikella on tarkoituksensa ehkä teidät on tarkoitettu yhteen, mahdottomasta tilanteesta huolimatta.
Jos puhun siitä, miltä tilanne tuntuu, niin juuri nyt mahdottomalta. Miten se on oikeasti en voi tietää.
Puhu puhu puhu, sano hänelle miten asiat on.
Hyvä vinkki!
Onko naisella aavistusta tunteistasi?
Onko viimeaikoina tapahtunut jotain? :(
Jos et ole kertonut niin tuskin on. Kukaan selvänäkijä ole
Minusta hänellä on aavistus, koska siihen on syitä.
Mitä jos hänkin ajattelee noin, että tiedät hänen tunteistaan, mutta itse epävarma sinun tunteista?
Millaisia syitä, poistut nopeasti? Et puhu?
Tätä mäkin olen miettinyt, olen päätynyt siihen että tässä on ehkä jotenkin tarkoituksella tehty järjettömyydestä järjellistä tai jotain.
Napakasti sanottu👊
Tutustuttiinko me jo?
Ehkä ei hänen mielestään. Tarpeeksi?
Tiedätte toisenne nimet?
Totta kai. En noin kirjoittaisi tuntemattomasta naisesta.
Kertoisitpa naisen nimen, tai edes etukirjaimen? :(
Ennen kuin tunteet ja tilanteet on kasvokkain tai muuten yhdessä selvitetty, ei ole mahdottomia tilanteita. Mahdottomuus voi olla vain oman pään sisällä ja vain jos on ehdoton ja kompromisseihin taipumaton. Rakkauden takia on valmis asioihin mihin ei muuten olisi.
Joskus tarvitaan aikaa. että asiat selviää. Joskus ne saadaan heti kliksahtamaan paikoilleen. Tahto ja asenne ratkaisee enemmän kuin osaat ehkä arvata.
Olen sitä mieltä, että elämän tarkoitus on rakkaus. Rakkaus kaikissa muodoissaan: äidin rakkaus, romanttinen rakkaus, rakkaus puolisoon, ystävään, sukulaisen, perheeseen jne. Kun ihmissuhteet on kunnossa, ihminen on luova ja jaksaa tehdä parhaansa muuallakin.
Tuskin olisimme koskaan kohdanneet muuten kun tällä tavalla...
Olettamia paljon. Parhaimmat seikkailut yllättävien henkilöiden kanssa, joista ikuisia ystäviä vähintään. Kuin pomona oisit. Silloinhan just voi koska niistä puhutaan kakkaa muutenkin, voi laittaa kakkanjauhannan piikkiin. Öitä
Mielettömälle voi antaa mielen omassa mielessään, ihan oman mielenrauhan vuoksi.
En tiedä miksi tapasin sinut mutta tätä ei voinnut estää.. selitystä asiaan tuskin löytyy, ainakaan järkevää sellaista. Se vaan on ja oli..
Oletko ap mies ettet vaan olisi hän jos näin on käynyt laita tekstiviestiä!
🥰😘😘
Voisin allekirjoittaa kirjoituksesi muilta osin mutta uskon että mahdottomastakin voi tulla mahdollinen, kunhan ensin vain uskot siihen itse.
Jos pidät jotain asiaa mahdottomana niin ei se varmastikaan tule koskaan toteutumaan.
Olen siis myös itse vastaavassa "mahdottomassa" tilanteessa, ainoa ero että ajan kanssa olen oppinut näkemään kaiken mahdollisena. Ja oikeasti elämässä kaikki on mahdollista.
Hieno kuvaus! Rakastuminen voi olla rankkaa. Kaikki menee lopulta hyvin ja niin kuin on tarkoitettu. Suoraan kohtaaminen ja keskustelu on tietysti aina paras ja reiluin tapa selvittää asiat, jos mahdollista. Tsemppiä!
Juuri mietin vähän samanlaisia tunteita, miksi minä tutustuin häneen juuri näin. Mahtaako näillä tunteilla ja haaveilla olla minkäänlaista vastakaikua vai pitääkö hän minua vai hölmönä "tyttönä". Rakentanut olen monet unelmat mielessäni hänen siitä mitä hän voisi olla elämässäni. Ylitse kaiken kuitenkin toivon hänen olevan onnellinen juuri nyt. Yllätän toisaalta itseni pohtimassa, täytyy mennä kohti unelmia, eikä vain odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta juuris siksi ymmärrän että hän täydentäisi minua, mutta onni on tärkeämpää.