Muuttaako masennus koko ihmisen

Masentunut käpertyy itseensä näkemättä ympäröivää maailmaa, tietynlainen itsekkyys kuuluu tavallaan masennukseen. Oma paha olo saattaa näkyä tuollaisena käytöksenä. En yhtään puolustele, mutta voin silti ymmärtää.

Sinulla on selvä näkemys asiasta. Joten pitäydy erossa masentuneista ihmisistä. Ei siinä sen kummempaa. Sinulla on vahva näkemys siitä, että nk. masentunut ihminen on tasan yhdenlainen ihminen, eikä mikään mahti maailmassa muuta näkökulmaasi. Googlasin, että masennuksesta kärsii 5 % suomalaisista vuoden aikana ja 20 % elämänsä aikana. Eli kun valitset ystäviksesi sen 80 %, joka ei kykene masentumaan, niin vältät masennuksen lieveilmiöt. Itse varmaan kuulut kyseiseen ryhmään?

Olen itse eläkkeellä, ja yksi diagnooseistani on masennus. Masennus ei mielestäni ole sairaus, masennus on oire. Masennuksen takana on muita elämäntapahtumia, sairauksia tai jopa geneettisiä tekijöitä.

Äskettäin muistelin muutamaa etäästi tietämääni vanhusta, jotka olivat ilmeisesti nykyään määriteltävissä masentuneiksi. Silloin masennusdiagnooseja tuskin ensi sijassa tehtiin, joten heidät määriteltiin muuten. Nämä ihmiset olivat hyvin vetämättömiä ja vastahankaisia. Kun he sitten saivat hoitojakson sairaalassa muiden sairauksien tai kotona pärjäämättömyyden vuoksi, niin he yllättäen muuttuivat täysin olemukseltaan. Löytyi sisäistä hehkua ja iloa, ja halua liikkua pois sängyn pohjalta. Masennusta heillä ei hoidettu, vaan muuta. Ilmeisesti lähinnä monipuolinen ruoka, säännöllisyys, hoitajat ja muut potilasotoverit riittivät piristämään heidät. Joten he pääsivät kotiutumaan/hoitokotiin. Tällä hetkellä koronaeristäytyminen käy monen hermoille. Selvityksen mukaan joka viides oireilee. Eli sama määrä ihmisistä, jotka muutenkin masentuvat elämänsä aikana. Voisi olettaa, että 20 %:illa on masennukselle herkistävä geenimuoto.

Harvalla masennus on jatkuva olotila. Tuskin olet käynyt tapaamassa viiden peiton alle hautautuneita kavereitasi, vaan kyseessä on ollut lievempi oiremuoto. Tuskin pystyt erottamaan, mikä johtuu masennuksesta ja mikä muusta. Itse tunnen myös lähes maanisia ihmisiä, joilla on tapana haukkua toisia ihmisiä ja analysoida kaikkia maailman ongelmia. He ovat siis erittäin ongelmakeskeisiä ja negatiivisia, mutta silti "iloisia, toiminnallisia ja puheliaita ihmisiä". Tosin erittäin kuormittavalla tavalla iloisia, sillä heidän tapaamisensa imee ihmisestä mehut. Kun pitää kuunnella tuntikausia tarinaa keskitysleirivangeista, kipeästä varpaan rakkulasta ja pahojen naapureiden tekemisistä. Kun kaikki on väärää, vaikka hymyhuulien takaa kerrottuna.

Tiedän myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä ihmisiä, jotka silti suhtautuvat lähtökohtaisesti toisiin ihmisiin positiivisesti, eivätkä koskaan puhu toisista pahaa. Tosin itse siedän huonosti toisen vauhdikkuutta, en pysy siinä perässä. Ja masennusvaiheessa tuntemani kaksisuuntaiset pysyvät mökissään juopottelemassa. Heistä jää näkyviin vain suuret suunnitelmat, jotka tosin aina kariutuvat.

Mutta etköhän sinä tiedä asian parhaiten. Koska sinulla on masentuneita ystäviä, ja olet perehtynyt asiaan laajasti. Mitäpä jos kirjoittaisit vaikka oman opaskirjasen masentuneen ystävälle?

Se oli kuin kiirastuli kun makasin puoli vuotta sängyssä.
Vasta sitten helpotti kun rohkaistuin lähtemään elämässä eri suuntaan kuin missä olin aiemmin elänyt... Sillä tiellä ja 🙏✌️☀️🙌

En tiedä

Ystävä jonka tunsin ei ole ainakaan enää sama ihminen kuin ennen masennusta. Näivettynyt ja pelkkä muisto entisestä iloisesta ja ystävällisestä persoonasta minkä tunsin