Tänä vuonna 2018 puhumme vastakkainasettelun vaaroista. Samalla joudumme toteamaan, että elämme vastakohtaisuuksien maailmassa.
Vuoden alussa ajattelemme tulevia päiviä ja suunnittelemme elämäämme. Uusien teknisten menetelmien ja välineiden avulla meillä on käytettävissämme kasvava määrä tietovarantoa maailman ilmiöistä ja meistä itsestämme.
Tarvitsemme uutta tietoa, jotta voimme täyttää tehtäväämme niin yksilöinä kuin yhteisöjemme jäseninä. Etsimme vastauksia mieltämme askarruttaviin kysymyksiin luottaen näkyvään ja tieteen menetelmin tehtyyn todisteluun.
Toisaalta luotaamme mielemme syvyyksiä ja tekojemme motiiveja ja pyrimme siten hallitsemaan omaa ja samalla muiden elämää.
Laajoista inhimillisistä tiedoista huolimatta joudumme vastentahtoisesti tunnustamaan, että emme tiedä tulevista päivistämme mitään: onko niitä ja millaisina ne kohtaamme? Ajattelumme rajallisuus ja taipumuksemme riippuvuuteen omista saavutuksistamme hämärtävät näkemästä, että emme elä vain tätä näkyvää elämää.
Olemme Jumalan kuvakseen luomina ikuisuusolentoja, joille on annettu elämä lahjaksi ja sen mukana tehtäviä yli ajan, aikaa ja ikuisuutta varten.
Lisääntyvä tieto auttaa meitä viljelemään ja varjelemaan maailmaamme. Yksi tehtävä on ylitse muiden: rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Tämän tehtävän toteuttamisessa on tärkeintä halumme uskoa.
Tunnustaessamme Jumalan emme väheksy tietoa, ja kertoessamme evankeliumin ihmeitä tekevästä voimasta tunnistamme oman heikon voimamme. Voimattomina haluamme auttaa saman voiman lähteelle kaikkia ihmisiä.
Hoitaessamme tätä tehtävää uskovaisina, meille myös tulee todeksi taivas jo täällä maan päällä.
Tietoon takertuneen ihmisen on nöyrryttävä tunnustamaan, että siitä, johon koko elämän perustamme, on meille annettu vain lupaus: ”Mitä korva ei ole kuullut, eikä silmä nähnyt, sen hän on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).
Kristillisen ajankulun mukaan elämme parhaillaan pääsiäistä edeltävää paastonaikaa.
Meillä on tilaisuus pelkistää elämämme turhasta kuormasta ja kerrata uskomme perusasioita.
Raamattu todistaa monin kertomuksin ja esimerkein, että ”kaikki oli tapahtunut niin kuin heille oli kerrottu.” (Luuk. 2:20).
Rauni Nokela
Vuoden alussa ajattelemme tulevia päiviä ja suunnittelemme elämäämme. Uusien teknisten menetelmien ja välineiden avulla meillä on käytettävissämme kasvava määrä tietovarantoa maailman ilmiöistä ja meistä itsestämme.
Tarvitsemme uutta tietoa, jotta voimme täyttää tehtäväämme niin yksilöinä kuin yhteisöjemme jäseninä. Etsimme vastauksia mieltämme askarruttaviin kysymyksiin luottaen näkyvään ja tieteen menetelmin tehtyyn todisteluun.
Toisaalta luotaamme mielemme syvyyksiä ja tekojemme motiiveja ja pyrimme siten hallitsemaan omaa ja samalla muiden elämää.
Laajoista inhimillisistä tiedoista huolimatta joudumme vastentahtoisesti tunnustamaan, että emme tiedä tulevista päivistämme mitään: onko niitä ja millaisina ne kohtaamme? Ajattelumme rajallisuus ja taipumuksemme riippuvuuteen omista saavutuksistamme hämärtävät näkemästä, että emme elä vain tätä näkyvää elämää.
Olemme Jumalan kuvakseen luomina ikuisuusolentoja, joille on annettu elämä lahjaksi ja sen mukana tehtäviä yli ajan, aikaa ja ikuisuutta varten.
Lisääntyvä tieto auttaa meitä viljelemään ja varjelemaan maailmaamme. Yksi tehtävä on ylitse muiden: rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Tämän tehtävän toteuttamisessa on tärkeintä halumme uskoa.
Tunnustaessamme Jumalan emme väheksy tietoa, ja kertoessamme evankeliumin ihmeitä tekevästä voimasta tunnistamme oman heikon voimamme. Voimattomina haluamme auttaa saman voiman lähteelle kaikkia ihmisiä.
Hoitaessamme tätä tehtävää uskovaisina, meille myös tulee todeksi taivas jo täällä maan päällä.
Tietoon takertuneen ihmisen on nöyrryttävä tunnustamaan, että siitä, johon koko elämän perustamme, on meille annettu vain lupaus: ”Mitä korva ei ole kuullut, eikä silmä nähnyt, sen hän on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).
Kristillisen ajankulun mukaan elämme parhaillaan pääsiäistä edeltävää paastonaikaa.
Meillä on tilaisuus pelkistää elämämme turhasta kuormasta ja kerrata uskomme perusasioita.
Raamattu todistaa monin kertomuksin ja esimerkein, että ”kaikki oli tapahtunut niin kuin heille oli kerrottu.” (Luuk. 2:20).
Rauni Nokela
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.