Kristus on uskon perusta

Lu­te­ri­lais­ten kirk­ko­jen pii­ris­sä 31.10.2016–5.11.2017 vie­tet­ty us­kon­puh­dis­tuk­sen merk­ki­vuo­si sai jon­kin ver­ran nä­ky­vyyt­tä maam­me tie­do­tus­vä­li­neis­sä. Ju­tuis­sa tar­kas­tel­tiin var­sin usein sitä, mitä lu­te­ri­lai­suus on mer­kin­nyt suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ril­le.

Lu­te­ri­lai­suu­den voi näh­dä vai­kut­ta­neen esi­mer­kik­si suo­ma­lai­seen kou­lu­jär­jes­tel­mään ja työ­e­lä­mään sekä hy­vin­voin­ti­val­ti­on syn­ty­mi­seen. Tätä mer­kit­tä­väm­pää on kui­ten­kin se, mil­lä ta­val­la us­kon­puh­dis­tus vai­kut­ti suo­ma­lais­ten us­koon ja mitä se an­toi yk­sit­täi­sen ih­mi­sen us­ko­ne­lä­mäl­le.

Us­kon­puh­dis­tuk­sen pää­pe­ri­aa­te on, et­tä ih­mi­nen pe­las­tuu yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den. Ih­mi­nen ei voi teh­dä pe­las­tu­mi­sen­sa eteen mi­tään, vaan on täy­sin riip­pu­vai­nen Ju­ma­lan ar­mos­ta ja an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Lu­te­ri­lai­suu­teen kuu­luu nä­ke­mys, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen on syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na täy­sin pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma. Hä­nes­sä it­ses­sään ei ole min­kään­lais­ta Ju­ma­lan pel­koa tai rak­kaut­ta Ju­ma­laan, ei edes kai­paus­ta Ju­ma­lan puo­leen.

Ju­ma­la sen si­jaan ra­kas­taa ih­mis­tä niin pal­jon, et­tä lah­joit­taa Poi­kan­sa so­vin­to­työn täh­den jo­kai­sel­le tä­hän maa­il­maan syn­ty­väl­le ih­mi­sel­le us­kon lah­jan ja kut­suu epä­us­koon jou­tu­nut­ta pa­ran­nuk­sen kaut­ta ta­kai­sin val­ta­kun­taan­sa.

Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen – eli te­kee tai­vas­kel­poi­sek­si – yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den. Lu­te­ri­lai­siin tun­nus­tus­kir­joi­hin si­säl­ty­vä Yk­si­mie­li­syy­den oh­je to­te­aa, et­tä ”Ju­ma­la su­las­ta ar­mos­ta an­taa meil­le syn­nin an­teek­si vaa­ti­mat­ta meil­tä mi­tään edel­tä­vää, sa­ma­nai­kais­ta tai myö­hem­pää suo­ri­tus­ta, an­si­o­ta tai ar­vol­li­suut­ta.”

Kä­si­tel­les­sään us­kon­van­hurs­kaut­ta Yk­si­mie­li­syy­den oh­je lai­naa Mart­ti Lut­he­rin sa­no­ja: ”Mi­kä­li tämä ai­noa opin­koh­ta var­jel­laan puh­taa­na, var­jel­tuu koko kris­ti­kun­ta puh­taa­na ja yk­si­mie­li­se­nä, il­man lah­ko­ja”.

Elä­vä us­ko saa ih­mi­ses­sä ai­kaan hy­viä te­ko­ja, mut­ta ne ei­vät ole us­kon edel­ly­tys, vaan sen he­del­miä (Gal. 5:22). Us­kol­la vas­taa­no­tet­ta­va syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen lah­ja on niin suu­ri, et­tä se syn­nyt­tää kii­tol­li­suu­den ja rak­kau­den Ju­ma­laa koh­taan ja vai­kut­taa rak­kau­den lä­him­mäi­siin.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu