Osa ihmisistä on luontojaan hyväsydämisiä: valoisia, hienotunteisia ja auttavaisia. Hyvät ominaisuudet ovat tarpeen työ- ja yksityiselämässä. Nykyään jopa koulutusten avulla harjoitellaan taitoja, joiden avulla elämä sujuisi ja voimat riittäisivät.
On vaikea käsittää, että se, mitä monesti pidämme arvostettavana, ei ole tärkeintä iankaikkisen elämän näkökulmasta. Raamatussa kuvataan ihmisen sydämen tilaa pysähdyttävästi voimakkaan kielikuvan avulla: ”Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen” (Hes. 36:26–27). Kivinen sydän – lämminhenkisellä, parhaansa yrittävällä ihmisellä? Raamatun mukaan vain Jumala voi antaa elävän sydämen. Toimijana, elämän suunnan muuttajana, ei ole ihminen, vaan pelastus on Jumalan lahja (Ef. 2:8–9). Se ei perustu saavutuksiin, joista ihminen voisi olla itseensä tyytyväinen.
Jokainen on syntinen tekoja, sanoja ja ajatuksia myöten. Synnit särkevät suhteen Jumalaan ja lähimmäisiin. Suurin synti on epäusko: se ettei usko Jumalaan (Joh. 16:7–9). Jos ihminen on hylännyt kasteen liiton eikä elä Jumalan seurakunnassa Pyhän Hengen hoidossa, sydän kovettuu ja epäusko saa vallan. Jumala ei ole kuitenkaan jättänyt ihmisiä selviämään yksin synnistä ja syyllisyydestä. Hän haluaisi antaa jokaiselle iankaikkisen elämän ja uskon kautta hyvän elämän. Hän lähestyy, kutsuu ja herättää omantunnon ja voi osoittaa elämän suunnan vääräksi sekä heikolle että kaikkein hyväluontoisimmalle.
Ihmisen osuus on kuulla kutsu ja nöyrtyä parannukseen. Vain hätä epäuskosta ja omista synneistä saa aikaan Jumalan mielen mukaisen katumuksen. Hengellinen parannus ei ole muutosta elämäntavoissa eikä sitoutumista päätöksiin: ihminen ei pysty parantamaan itseään Jumalalle kelpaavaksi.
On löydettävä Jumalan valtakunta. Raamatun mukaan anteeksiantamuksen tehtävä ja valta on annettu niille Jeesuksen seuraajille, joille hän on antanut Pyhän Hengen (Joh. 20:21–23). Katuvalle saarnataan iloiten ilman mitään ehtoja kaikki anteeksi. Kun ihminen uskoo evankeliumin ilosanoman, hän palaa kasteen liittoon ja Jumalan seurakunnan jäseneksi.
Uskon lahjan saanut on yhä keskeneräinen ja elämää opetteleva. Pahaan taipuvaisena hän joutuu synteihin, mutta haluaa Pyhän Hengen kehotuksesta tehdä parannusta ja sopia asiat, jotka estävät uskon vapauden. Evankeliumin voimasta hän voi elää uskon mukaista elämää. Usko rauhoittaa sydämen ja antaa toivon: ”Usko on toivon todellisuutta, sen näkemistä, mitä ei voi nähdä” (Hepr. 11:1). Ihmisen ei tarvitse elää Jumalan lain vaatimusten painamana. Se tuo ilon ja vapauden.
Kirsti Nurkkala
On vaikea käsittää, että se, mitä monesti pidämme arvostettavana, ei ole tärkeintä iankaikkisen elämän näkökulmasta. Raamatussa kuvataan ihmisen sydämen tilaa pysähdyttävästi voimakkaan kielikuvan avulla: ”Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen” (Hes. 36:26–27). Kivinen sydän – lämminhenkisellä, parhaansa yrittävällä ihmisellä? Raamatun mukaan vain Jumala voi antaa elävän sydämen. Toimijana, elämän suunnan muuttajana, ei ole ihminen, vaan pelastus on Jumalan lahja (Ef. 2:8–9). Se ei perustu saavutuksiin, joista ihminen voisi olla itseensä tyytyväinen.
Jokainen on syntinen tekoja, sanoja ja ajatuksia myöten. Synnit särkevät suhteen Jumalaan ja lähimmäisiin. Suurin synti on epäusko: se ettei usko Jumalaan (Joh. 16:7–9). Jos ihminen on hylännyt kasteen liiton eikä elä Jumalan seurakunnassa Pyhän Hengen hoidossa, sydän kovettuu ja epäusko saa vallan. Jumala ei ole kuitenkaan jättänyt ihmisiä selviämään yksin synnistä ja syyllisyydestä. Hän haluaisi antaa jokaiselle iankaikkisen elämän ja uskon kautta hyvän elämän. Hän lähestyy, kutsuu ja herättää omantunnon ja voi osoittaa elämän suunnan vääräksi sekä heikolle että kaikkein hyväluontoisimmalle.
Ihmisen osuus on kuulla kutsu ja nöyrtyä parannukseen. Vain hätä epäuskosta ja omista synneistä saa aikaan Jumalan mielen mukaisen katumuksen. Hengellinen parannus ei ole muutosta elämäntavoissa eikä sitoutumista päätöksiin: ihminen ei pysty parantamaan itseään Jumalalle kelpaavaksi.
On löydettävä Jumalan valtakunta. Raamatun mukaan anteeksiantamuksen tehtävä ja valta on annettu niille Jeesuksen seuraajille, joille hän on antanut Pyhän Hengen (Joh. 20:21–23). Katuvalle saarnataan iloiten ilman mitään ehtoja kaikki anteeksi. Kun ihminen uskoo evankeliumin ilosanoman, hän palaa kasteen liittoon ja Jumalan seurakunnan jäseneksi.
Uskon lahjan saanut on yhä keskeneräinen ja elämää opetteleva. Pahaan taipuvaisena hän joutuu synteihin, mutta haluaa Pyhän Hengen kehotuksesta tehdä parannusta ja sopia asiat, jotka estävät uskon vapauden. Evankeliumin voimasta hän voi elää uskon mukaista elämää. Usko rauhoittaa sydämen ja antaa toivon: ”Usko on toivon todellisuutta, sen näkemistä, mitä ei voi nähdä” (Hepr. 11:1). Ihmisen ei tarvitse elää Jumalan lain vaatimusten painamana. Se tuo ilon ja vapauden.
Kirsti Nurkkala
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.