Moniarvoisessa ja yksilön vapautta korostavassa ajassamme perheen yksiselitteinen määritteleminen koetaan vaikeaksi. Mitkä kaikki yhteiselämän muodot tulisi luokitella perheeksi?
Perinteinen käsitys perheestä perustuu naisen ja miehen väliseen avioliittoon. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, mutta ennen kaikkea se on Jumalan siunaama pyhä liitto naisen ja miehen yhteiselämää varten. Elinikäiseksi tarkoitettu avioliitto luo pohjan sille, että perheestä muodostuu koko yhteiskunnan perussolu. Jos perussolut hajoavat, yhteiskunta alkaa sairastaa.
Emmehän väsy ja lakkaa puolustamasta kristillistä avioliitto- ja perhekäsitystä yhteiskunnassamme sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa? Osoitamme avioliiton arvostusta erityisesti sillä, että näemme itse aviopuolison ja perheen Jumalan antamana lahjana ja tehtävänä. Arvokkaan lahjan vuoksi kannattaa nähdä vaivaa ja olla valmis myös uhrauksiin – yksilöllisten tarpeiden ja pyrkimysten kustannuksellakin.
Hyvässä parisuhteessa aviopuolisot saavat toisiltaan rakkautta ja tukea. Jumalan luomistyö jatkuu avioliitossa, jossa uusi elämä syntyy miehen ja naisen yhteiselämän kautta. Lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hänen turvanaan ovat sekä äiti että isä. Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat niin lähellä olevien ihmisten kuin yhteiskunnan ennakoivan tuen, esimerkiksi kotiavun muodossa. Erityinen tuki on tarpeen silloin, jos toinen vanhemmista joutuu erilaisten elämäntilanteiden seurauksena huolehtimaan yksin lapsistaan.
Perheiden ja lasten hyvinvoinnin kannalta toimiva, tasapainoinen ja molempien puolisoiden tarpeet huomioiva parisuhde, avioliitto, on kaiken perusta. Avoimuuteen ja anteeksiantavaan rakkauteen pohjautuva aviosuhde luo kasvupohjan ja kodin lapsille. Uskovaisessa kodissa syntien anteeksiantamuksen evankeliumi sekä hoitaa että antaa voimaa arkeen.
Jokainen meistä vaikuttaa lähiyhteisönsä elämään ja laajemminkin yhteiskuntaan omalla työllään, toiminnallaan, mielipiteillään ja asenteillaan. Puhuessamme perheestä yhteiskunnan perussoluna emme tahdo unohtaa, että jokainen ihminen on yksilönä arvokas ja ainutkertainen – elämänosastaan riippumatta. On tärkeää, että arvostamme toisiamme ja hyväksymme erilaisuuden.
Jumala sana saakoon ohjata kaikkien meidän elämää ja elämänvalintojamme. Antakoon se meille halua ja voimaa tukea toisiamme niin ajallisesti kuin hengellisestikin.
Hannu Kallunki
Perinteinen käsitys perheestä perustuu naisen ja miehen väliseen avioliittoon. Avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, mutta ennen kaikkea se on Jumalan siunaama pyhä liitto naisen ja miehen yhteiselämää varten. Elinikäiseksi tarkoitettu avioliitto luo pohjan sille, että perheestä muodostuu koko yhteiskunnan perussolu. Jos perussolut hajoavat, yhteiskunta alkaa sairastaa.
Emmehän väsy ja lakkaa puolustamasta kristillistä avioliitto- ja perhekäsitystä yhteiskunnassamme sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa? Osoitamme avioliiton arvostusta erityisesti sillä, että näemme itse aviopuolison ja perheen Jumalan antamana lahjana ja tehtävänä. Arvokkaan lahjan vuoksi kannattaa nähdä vaivaa ja olla valmis myös uhrauksiin – yksilöllisten tarpeiden ja pyrkimysten kustannuksellakin.
Hyvässä parisuhteessa aviopuolisot saavat toisiltaan rakkautta ja tukea. Jumalan luomistyö jatkuu avioliitossa, jossa uusi elämä syntyy miehen ja naisen yhteiselämän kautta. Lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hänen turvanaan ovat sekä äiti että isä. Pienten lasten vanhemmat tarvitsevat niin lähellä olevien ihmisten kuin yhteiskunnan ennakoivan tuen, esimerkiksi kotiavun muodossa. Erityinen tuki on tarpeen silloin, jos toinen vanhemmista joutuu erilaisten elämäntilanteiden seurauksena huolehtimaan yksin lapsistaan.
Perheiden ja lasten hyvinvoinnin kannalta toimiva, tasapainoinen ja molempien puolisoiden tarpeet huomioiva parisuhde, avioliitto, on kaiken perusta. Avoimuuteen ja anteeksiantavaan rakkauteen pohjautuva aviosuhde luo kasvupohjan ja kodin lapsille. Uskovaisessa kodissa syntien anteeksiantamuksen evankeliumi sekä hoitaa että antaa voimaa arkeen.
Jokainen meistä vaikuttaa lähiyhteisönsä elämään ja laajemminkin yhteiskuntaan omalla työllään, toiminnallaan, mielipiteillään ja asenteillaan. Puhuessamme perheestä yhteiskunnan perussoluna emme tahdo unohtaa, että jokainen ihminen on yksilönä arvokas ja ainutkertainen – elämänosastaan riippumatta. On tärkeää, että arvostamme toisiamme ja hyväksymme erilaisuuden.
Jumala sana saakoon ohjata kaikkien meidän elämää ja elämänvalintojamme. Antakoon se meille halua ja voimaa tukea toisiamme niin ajallisesti kuin hengellisestikin.
Hannu Kallunki
Vastaukset 2
Vanhimmat
Isänmaa koti sekä perhe ,siinä meillä oikeaa elämää
Ja aito perhe,mies ,vaimo sekä lapset.