Minulla on nyt jo ikävä, kun tiedän, että ei todennäköisesti nähdä tällä viikolla. Ja jos seuraavalla nähdään vilaukselta, niin sitten ei nähdäkkään taas muutamaan viikkoon. Ihan kidutusta. Ja oikeastaan ei ne näkemiset edes auta, antaa vähän tekohengitystä vaan. Koko ajan on ikävä sua. Eikä mikään auta, en mä susta pääse irti, vaikka yrittäisinkin. Ei kait sit auta kuin kestää kuin nainen.
Koko ajan ikävä.
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä se on kestettävä juu.
Kyllähän me nähdään ensi viikolla. Mennään vaikka kahville.
Onko tuo lupaus..?
Kahville meneminen on tässä tapayksessa yhtä helppo järjestää kuin kuulento.
Ootko kertonu kaivetullesi mitä ajattelet hänestä? Vai meneekö telepatian piikkiin?
Sivusta kommentoin. Itse en löydä rohkeutta kertoa kaipaamalleni miehelle.. eli jään rannalle ruikuttamaan kun en pysty. Neljä iltaa facessa meinannut sata kertaa viestin laittaa mutta joku voima vaan estää. Olkoot sit niin, loputtomiin itseään kukaan jaksa kiusata. Kyllä ihminen on pieni tämmöisen voimakkaan ihastumisen edessä ja siinä ei paljoa auta kenenkään tulla huutelemaan neuvoja.
En ole kertonut, mutta hän tietää.
Mistä hän tietää? Haluaisin tiedon omista tunteistani ihastukselleni ilman että kerron niistä, kerro miten?
Joku on kiukkuinen... Kyllä sen vaan tietää. Se on sitten toinen asia, uskooko siihen, mitä näkee.
Eli ei välttämättä tiedosta asiaa. Välillä tosiaan tiettyjä asioita pitää vääntää rautalangasta että asia menee perille. Vaikka olisi miten ilmiselvää.
Kuka, ketä,missä ja miks ei nähdä?
Minä, häntä, ei missään ja koska olen poissa.
Naista? Miestä?
Nainen miestä.
Eikö ole muita vaihtoehtoja kuin kestää? Järjestetään niin ettei tarvitse päästää irti eikä ikävöidä... eihän tällaisessa/tuollaisessa elämässä ole mitään järkeä </3
Taas tää elämänkoululainen sekoilee täällä kännissä. Eikö siellä tarkkiksella opetettu yhtään käytöstapoja?
Kenestä tahansa voi tulla elämänkoululainen, joten varo sanojasi mikäli jälkikasvua.
Kai niitä vaihtoehtoja on. Sitä varten pitäisi olla tosi peloton. En tiedä, olenko. Pystyisin selvittää meidän välit, jos mulla ei olisi näin voimakkaat tunteet. Nyt pelkään ja se suututtaa mua.
Mitä pelkäät, pakkeja? Jos hän kuitenkin jo tietää tunteistasi.
Ja ei sinun tarvitse olla peloton. Rohkeus ei ole pelottomuutta vaan että toimii pelosta huolimatta. Rohkeutta tarvitset.
En minä pakkeja pelkää, vaikka nekin voisin saada, ei sillä. Se, että kertoisin tunteistani tarkoittaisi, että haluan häneltä jotain. Se, että hän tietää tunteistani, ei vielä vaadi häneltä mitään. Eikä minulta. Tunteet vain ovat. Olen monissa jutuissa rohkea. Tässä en ole pystynyt siihen.
Varo sanojasi tai mitä? 🤣
Ei, ei tällaisessa elämässä ole mitään järkeä. Kaipaan häntä koko ajan. Minun on pakko jossain vaiheessa selvittää tämä.
Vahva suositus etätöihin ja edessä olevat lomat eivät ainakaan helpota tätä ikävää täälläkään. Päätöksiä voi tehdä monenlaisia, mutta kun mukaan tulevat omat tunteet, asiat mutkistuvat moninkertaisiksi. Ne pienet hetket, mitä toista tällä hetkellä näkee, ei vaan enää riitä. Ap:n kanssa paljon samoja ajatuksia, meidän pitäisi varmaan tehdä se ratkaiseva siirto ja kertoa tunteistamme kaipauksiemme kohteille, vaikka he sen jo tietäisivätkin ;) Mieheltä naiselle kaakkoon.