Nuoruudessa ihastuin erääseen mieheen ja luulen, että miehelläkin oli jotain tunteita minua kohtaan. Hän seurusteli jo toisen kanssa, minkä takia en uskaltanut tutustua kunnolla ja antautua täysillä. Itse olin silloin sinkku, mutta periaatteestakaan en halunnut mennä heidän seurustelusuhteeseen väliin. Myöhemmin aloin seurustelemaan toisen miehen kanssa ja perustin perheenkin, mutta se suhde päättyi eroon. Kummasti tämä nuoruuden ihastus aina välillä muistui mieleeni edelleen. Olin pitkään yksin, mutta löysin sitten uuden miehen, jonka kanssa olen elänyt ihan hyvää elämää. Silti en ole saanut vieläkään tätä nuoruuden ihastusta mielestäni. Nykyään tuntuu, että hän olisi ilmeisesti ollut se oikea. Harmi vaan, että paljon on vuosia mennyt hukkaan. Jos asiat olisivat menneet aikoinaan toisin, olisiko meistä kenties tullut vuosisadan rakkaustarina, ainakin tunteet ovat pysyneet kaikki nämä vuodet. No, sitä ei varmaan saa koskaan tietää...
Kummallinen kaipuu erääseen mieheen
Anonyymi
53640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Sehän riippuu ihan sinun tilanteesta. Jos tämä asia on sinua noinkin pitkään vaivannut, saatais olla korkein aika ottaa miehestä selvää. Ensin miettiä, mihin se voi johtaa.
Näinpä, eipä sitä muuten saa selvitettyä ikinä.
Samaan virtaan ei voi hypätä uudestaan, virta ja hyppääjäkin muuttuneet. Olisi todella ihme, jos synkkaisi vielä vuosien päästäki, toki ihmeitäkin tapahtuu. Voi olla enemmänkin nuoruuden haikailua, aika kultaa muistoja.
Ihmeitä tapahtuu edelleen, ei nyt joka päivä mut melkein ;)
Juuri tämä ihmiset muuttuu... ja vielä se ettei ole ollut mitään sen kummempaa suhdejuttua, ei voi tietää, olisko synkannut silloinkaan. Mieli jää haihattelemaan.
Mieli saattaa haihailla kauankin mutta jos sydän on ollu mukana alusta alkaen niin loppu onkin siltä osin turvallisin mielin selvä.
Todellakin näin!
Kyse on vain ja ainoastaan siitä että uskaltaako sitä hypätä rakkauden ammeeseen lopullisesti ;)
Se jää vaivaan jota ei kokeillu.
Menneet ukkos kokeilit joten ne ei vaivaa. Tota et päässy kokeileen joten uteliaisuus kutkuttaa
Ei ole pelkkää uteliaisuutta. Paljon olen ehtinyt miehiä nähdä elämäni aikana, mutta kukaan ei ole jäänyt tällä tavalla mieleen kummittelemaan. Perhosia tulee vatsaan, kun vain ajattelenkin häntä...
Se on se haamu taas lakanoissaan...ummm
Minulla on silloin tällöin mielessäni edelleen kuvan kaunis tyttö nuoruudestani. Oltiin joskus hetki jopa samalla luokalla, mutta ei siitä sen kummempaa kehkeytynyt, molemmat seurusteli. Aiemmin hän oli jopa perääni haikaillut, mitä en silloin tiennyt, enkä uskonut tämän kaunottaren olleen minusta koskaan kiinnostuneenkaan.
Ainoita naisia, kenet kohdatessa tiedän sanojen edelleen meinaavan mennä sekaisin. Ei ole yli vuosikymmeneen nähty, useaan vuoteen ei ole enää kirjoiteltukaan, kummallakin perheet tahollaan.
Se on sitä saavuttamatonta unelmaa, mikä jäi silloin kokematta ja pitää mielessä edelleen.
Ap kerrot elävän esimerkin elämästäsi, joka kertoo vastauksen kysymykseen: Kannattaako suuri rakkaus päästää menemään edes yrittämättä?
Jos päästää, voi sitä joutua katumaan pitkään. Jos kysyy kahville tai kertoo tunteistaan, sitten ainakin saa mahdollisuuden tai kulkee ettei toinen ole kiinnostunut. Kumpi on pahempi saada pakit vai se, ettei antanut edes mahdollisuutta ja haikailee vuosia elämätöntä elämää? Tunteista kertominen ei ole viel pettämistä eikä se automaattisesti johda fyysiseen kontaktiin.
Jos onnistuu löytämään suuren rakkauden ja jos vielä persoonat ja arvomaailmat soljuvat sopivasti yhteen, ollaan hyvin isojen asioiden äärellä. Seurustelukumppanin löytää helposti eikä aviomiehen löytäminen ole mahdotonta, mutta se että kohtaa sen oikean ei tapahdu kovin montaa elämässä.
Kauniisti sanottu! Luulen, että jos kohdattaisiin, se voisi olla juuri näin... Miehiä kyllä löytyy, mutta harvoin sellaista, joka kolahtaa kunnolla ja säilyy läpi elämän!
Ekkö nää oo vielä kohdannut kertaakaan kyseistä ihmistä ?
En läheltä.... kaukaisesti vain.
Ei ole varmaankaan kengänkoko enää 38 ?
Ei ole mun koko.
Haaveilet turhia ja romantisoit vanhaa ihastustasi joka on jäänyt jonnekin alitajuntaasi. Hän ja hänen toiveensa voi olla todellisesti jotakin muuta mitä hänestä ajattelet.
Niin, kuka sanoo, mikä on turhaa ja mikä ei. Eihän toisen toiveita voikaan tietää, mutta kannattaa ottaa siitä selvää.
Nimenomaan.
vuosisadan rakkaustarina :)
Miksipäs ei, jos vuosikymmeniä tunne on säilynyt...
Mihinkäs ne nyt katoaisi ?
Hyvää yötä prinsessa. 💕💓🌻ikävä on
Kenelle prinsessalle menee tää?
Kenellä on prinsessaa ikävä ja minnepäin Suomea menee hyvän yön toivotukset?
Entisten nuorten palstaa on hyvä.
Ja mikähän se on....?
Vuosi 1985 kauan on aikaa siis ...
Voiko nainenkin tuntea aloittajan kuvaamalla tavalla ? En tiennytkään , olen luullut että naiset tuntee vain himoa , nyt sattuu kun ajattelen vuosien takaisia asioita . No, tuskin olet juuri hän että se siitä ja jos olisitkin niin ... Ei sentään , ei , yksipuoleista se oli tietenkin . No mitäpä tässä vanheneva onnettomasti onnelliseksi luultu perheellinen enää voisi ...
Kyllä voi ja nyt kyllä heräsi uteliaisuus, että kukahan mahdat olla... ? Ajattelin aikoinaan, että olen itse vain se kakkosvaihtoehto hänelle ja siksi yritin hänet unohtaa, siinä onnistumatta. Aikaa on mennyt turhan paljon ja elettyä elämää paljon takana, mutta olisi mahtavaa selvittää asiat menneisyydestä. Eihän niitä aikoja enää takaisin saa, eikä muuksi muutettua, mutta molempien tunteet käydä läpi. Ehkä helpottaisi tämä epävarmuus menneistäkin hieman. Vanhentunuthan tässä on itsekukainenkin, mutta eikö vanhemmallakin iällä ole oikeus olla onnellinen?
Vieläkö tämän kirjoittaja on täällä? Olisi mielenkiintoista tietää hänestä lisää... tuskin olet kuitenkaan kaipaamani mies...
Oletkohan mahdollisesti se mies, keneksi sinut luulen? Toivoisin ainakin, että olisit ja ajattelisit noin... No, varmaan se on vain toiveajattelua..
Äakeinen on siis aloittajalta.
11.12.2020 klo 18:57 vastanneelle miehelle kysymys; Mitä tarkoitat lauseella "onnettomasti onnellinen"?
Jos minua kummittelisi vieläkin nuoruuden ihastus, varmasti etsisin hänen yhteystiedot. Ja olisin häneen yhteydessä.. Monta tarinaa kuullut kuinka pitkien aikojen jälkeen ihmiset ovat löytäneet toisensa jonka jälkeen on alkanut vuosisadan rakkaustarina.. Jopa minun perhepiiristä löytyy yksi pariskunta.
Ps. Et voi menettää mitään jos yrität, mutta voit menettää paljon jos et...
Näitähän joskus tapahtuu ja ovat aivan ihania asioita. Olen itsekin sitä mieltä, että on selvittämisen arvoinen tilanne, mikäli toinen osapuoli on myös halukas selvittämään asioita.
Niin , nuoruus ihastuksineen , kaiken maailman kanaseen sitä kajahtaakin ja saa traumoja loppuiäkseen . Ties mitä menettää jos etsii hänet ...
Sinua en ainakaan etsisi.
Ja nyt itseä niskasta kiinni ja haaveet ja kuvitelmat kuriin ja haaveet nuoruuden kauniista kanasesta ö-mappiin .
Äläpäs sinä puutu näihin keskusteluihin, kun ei sinulla tunnu olevan yhtään järjellistä sanottavaa!
Oletko joku vakkarikirjoittaja täällä? Tunnistan sun kirjoitukset ja ihmettelen, mistä noukit kaikki nuo aiheet mistä kirjoittelet. Ilmeisen nuori olet myös iältäsi, ainakin henkiseltä sellaiselta. Uskomattomia juttuja.
Ketä tarkoitat??
En ole vakkarikirjpittaja ja et kyllä minua tunne.
Ihastelin viime käynnilläni tässä puutarhassa ruusua klo 18.57 11.12 joka muistutti jollain oudolla tavalla monasti 70 luvulla näkemääni kukkasta niin paljon että hämmennyin . Tulin puutarhaan uudelleen ja nyt näin puutarhassa pajon viimeisen käyntini jälkeen kasvaneita rikkaruohoja . Tuosta voi päätellä hieman voisimmeko tuntea mutta en anna nyt enempää ruokamultaa uusille rikkaruohoille kasvualustaksi ettei puutarha villiinny täysin .
???
Edellinen on erittäin hyvin sanottu noin kuvaannollisesti aloittajan tilanteeseen. Siinä on syvää viisautta.
Muista nikovesi jos tuholaiset yllättää ;)
Vaeltava viisaus...
Jaa , olin aivan toinen ja vieläpä vanhakin , selvä se . Jatkakaa toiset kirjoittelua .
Jos haluaa heittäytyä dramaattiseksi, niin olen kuullut, että kuolinvuoteellaan ihmisiä kadutaan ylivoimaisesti eniten se, ettei elänyt aidosti omaa elämää, vaan; sukulaisten, tuttavien, työkavereiden yms. mielipiteiden mukaan ja alistamana.
Ehkä tämä jonkinmoinen vastaus aloittajalle. Kysymällä siis asia selviää, jos asia jatkuvasti vaivaa.
Miehenä mieleeni muistuu useasti Piia miten mokasin suhteeni häneen nuorena. Virhe tuli tehtyä. Tiedä kuinka hyvä elämä hänen kanssaan olisi tullut.