Otetaanko autismitutkimuksissa vakavasti, jos yrittää kertoa kokemuksistaan kiusattuna ja syrjittynä, vai leimataanko se masennuksesta johtuvaksi vääristyneeksi tulkinnaksi? Aikoinaan juuri koulukiusaaminen johti masennukseen, mutta psykologin mielestä kaikki kiusaamiskokemukseni olivat masennuksesta johtuvaa kuvittelua.
Hankalaa, kun suurin ongelmana on erityisesti kaikki ihmisiin liittyvä, mutta voiko sitä avoimesti kertoa?
Hankalaa, kun suurin ongelmana on erityisesti kaikki ihmisiin liittyvä, mutta voiko sitä avoimesti kertoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei suomessa oteta edes autismia vakavasti. Autismin kirjo/addi lienee aihe josta ei yksikään terveydenhuollon ammattilainen ymmärrä pätkän vertaa, eikä sitä osata/ymmärretä tutkia vaikka ravaisi 30 vuotta tutkimuksissa. Se lienee yksi suurimpia syitä hoitamattomien mielenterveys- ja päihdeongelmien huimaan määrään.
Tästä olen täysin samaa mieltä. Monet autistit eivät itsekään ymmärrä ongelmiensa perimmäistä syytä eivätkä useinkaan pyydä apua. Puhumattakaan että häntä ymmärrettäisiin oikein tai uskottaisiin.
Kuinka monet päihteiden käyttäjät ovat oikeasti diagnosoimattomia neurokirjon ihmisiä?
Jos lääkärisi on hyvä, ei estä. Olen itse psyk. polin asiakas ja asia otettiin polin puolelta puheeksi kun heillä heräsi ajatus, että oireilun tausta voisikin olla enemmän neurologinen. Minullakin on kiusaamistaustaa, mutta en koe sen johtaneen masennukseeni, sillä minulla ei ole erityisemmin kiusaamistraumoja. Syitä on pitkään etsitty persoonastani.