Lapsena minua kiinnostivat seikkailukirjat. Erityisen kiinnostavia olivat Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-kirjat. Niissä taitavat lapsietsivät ratkaisivat monenlaisia salaisuuksia eli mysteereitä. Erityisesti mieleen jäi, että retkille pakattiin usein mukaan kakkuja ja vanukkaita. Olipa heillä erinomaisia matkaeväitä!
Raamatussa on mainittu lukuisia kertoja sana ”salaisuus”. Jeesuskin käytti sitä kylväjävertauksen yhteydessä: ”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ‘Miksi sinä puhut heille vertauksin?’ Jeesus vastasi: ‘Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.’” (Matt. 13:10–13.)
Jeesus piirsi selvän rajan opetuslasten ja muiden ihmisten välille. Ainoastaan häneen uskovat voivat ymmärtää vertauksiin sisältyvät salaisuudet, kun taas muille ne jäävät kätketyiksi.
Myös apostoli Paavali käytti usein kirjeissään kreikankielistä salaisuutta tarkoittavaa sanaa ”mysterion”. Apostolin tehtävästä hän kirjoitti: ” Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet” (1. Kor. 4:1).
Paavalin viesti oli, että suurin salaisuus on Jumalan pelastussuunnitelma, joka on ilmoitettu evankeliumin sanassa. ”Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisen sanansa, salaisuuden, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen” (Kol. 1:25–26).
Salaisuus on myös Kristuksen ja seurakunnan suhde. ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef. 5:32). Seurakunta on Kristuksen ruumis, ja hän rakastaa ja vaalii sitä (Ef. 5:25–32). Sekin on Jumalan ilmoitukseen perustuva totuus, jonka Pyhä Henki kirkastaa uskoville.
Seurakunnan palvelijan tulee Paavalin mukaan ”tuntea uskon salaisuus”, jotta hän voi ilmoittaa sen ihmisille (1. Tim. 3:8). Ennen saarnaa sananpalvelijan mielessä on Samuel-pojan sanat: ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee” (1. Sam. 3:10).
Samoin koki myös Paavali aikoinaan. ”Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.” (Ef. 6:19–20.)
Evankeliumin ydin on siis sanoma Kristuksen sovitustyöstä ja syntien anteeksiantamuksesta. Se on jokaisen Pyhän Hengen voimasta saarnatun puheen tärkein viesti.
Ihmisinä ”ymmärrämme puolittain” (1. Kor. 13:9); monia asioita jää salaisuudeksi. Siionin laulussa 236 sanotaan: ”On niin paljon asioita, joita en voi ymmärtää”. Yksi suuri salaisuus on Kristuksen paluu tänne maan päälle. Sen ajankohtaa ei tiedä kukaan muu kuin Taivaan Isä – tiedämme vain, että kerran tuo hetki koittaa. Se mihin matkalla uskoimme, muuttuu näkemiseksi. Silloin salaisuudet paljastuvat.
Meille on annettu hyvät eväät matkalle, joka vie taivaan kotiin. Pyhän Hengen voimasta saarnattu evankeliumi on ”Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Room. 1:16).
Seppo Parkkila
Raamatussa on mainittu lukuisia kertoja sana ”salaisuus”. Jeesuskin käytti sitä kylväjävertauksen yhteydessä: ”Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ‘Miksi sinä puhut heille vertauksin?’ Jeesus vastasi: ‘Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.’” (Matt. 13:10–13.)
Jeesus piirsi selvän rajan opetuslasten ja muiden ihmisten välille. Ainoastaan häneen uskovat voivat ymmärtää vertauksiin sisältyvät salaisuudet, kun taas muille ne jäävät kätketyiksi.
Myös apostoli Paavali käytti usein kirjeissään kreikankielistä salaisuutta tarkoittavaa sanaa ”mysterion”. Apostolin tehtävästä hän kirjoitti: ” Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet” (1. Kor. 4:1).
Paavalin viesti oli, että suurin salaisuus on Jumalan pelastussuunnitelma, joka on ilmoitettu evankeliumin sanassa. ”Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisen sanansa, salaisuuden, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen” (Kol. 1:25–26).
Salaisuus on myös Kristuksen ja seurakunnan suhde. ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef. 5:32). Seurakunta on Kristuksen ruumis, ja hän rakastaa ja vaalii sitä (Ef. 5:25–32). Sekin on Jumalan ilmoitukseen perustuva totuus, jonka Pyhä Henki kirkastaa uskoville.
Seurakunnan palvelijan tulee Paavalin mukaan ”tuntea uskon salaisuus”, jotta hän voi ilmoittaa sen ihmisille (1. Tim. 3:8). Ennen saarnaa sananpalvelijan mielessä on Samuel-pojan sanat: ”Puhu Herra, palvelijasi kuulee” (1. Sam. 3:10).
Samoin koki myös Paavali aikoinaan. ”Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.” (Ef. 6:19–20.)
Evankeliumin ydin on siis sanoma Kristuksen sovitustyöstä ja syntien anteeksiantamuksesta. Se on jokaisen Pyhän Hengen voimasta saarnatun puheen tärkein viesti.
Ihmisinä ”ymmärrämme puolittain” (1. Kor. 13:9); monia asioita jää salaisuudeksi. Siionin laulussa 236 sanotaan: ”On niin paljon asioita, joita en voi ymmärtää”. Yksi suuri salaisuus on Kristuksen paluu tänne maan päälle. Sen ajankohtaa ei tiedä kukaan muu kuin Taivaan Isä – tiedämme vain, että kerran tuo hetki koittaa. Se mihin matkalla uskoimme, muuttuu näkemiseksi. Silloin salaisuudet paljastuvat.
Meille on annettu hyvät eväät matkalle, joka vie taivaan kotiin. Pyhän Hengen voimasta saarnattu evankeliumi on ”Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Room. 1:16).
Seppo Parkkila
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.