Kepu on lirissä

Stalin = toveri ! Eräs kommunistien iskulauseista.
Heillä aate vielä siellä.

https://www.ksml.fi/paikalliset/3166116

Pikkusenvähän alkaa ihmetyttää, että miksi ihmiset äänestävät persuja?

Eihän normaalin ihmisen tavoitteena ole hamuta Thrumpin äärikannattajien tyylistä valtaa, sekoilemista ja häirintää, jossa äärioikeistolaisten laskeneen älykkyyden ja raivon vallassa olevan, pidättelemättömän ihmisen on lähdettävä kaudelle ammuskelemaan ja osoittamaan mieltään.

Tämä persujen Katajan vasaramurhayritys on merkki myös siitä, että puolueeseen on pesiytynyt ääripään ihmisiä, jotka aivan varmasti tulevat aiheuttamaan aina pahenevan tilanteen ja väkivallan esiintymisen. Hyvä esimerkki oli Ano Turtiaisen perjantainen puhe eduskunnan pöntöstä, täyttä törkyä. Vuoden vaihteen jälkeen persut taas päästävät Turtiaisen puolueeseen...jos hän on siistynyt kielenkäyttöään riittävästi. Onko siis, ei ole juurikaan tuollaista törkyä kukaan suoltanut sieltä puhujapöntöstä, mutta persujen kielenkäyttö ja syyttely on jo mennyt hyvän käytöstavan ylittävälle tasolle muutenkin.

Persujen puheenjohtaja vain toimillaan ja tyylillään "lyö pesään lisää puita", että saa kannattajansa hurmokseen. Sitä hurmosta on helppo käyttää hyväkseen omien tarkoitusperien ajamiseen. Näinhän toimitaan lahkolaisten uskonnoisssa ja kaikki sitten onkin hyväksyttyä, kunhan tarkoitus pyhittää keinot.

Onko suomalaiset tyhmentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana ja some sairastttanut arvostelukyvyn ja itsehillintä on monelta tipotiessä.

Olet oikeassa. Kepun kuolinkellojen kilkatus alkoi 1994?, kun he julistautuivat puhdasverisiksi yrittäjiksi kokoomuslaisten houkuttelemana. Siihen asti valtaväestön mukainen elely takasi mahtikannatuksen.

Ja se SDP:n ja keskustapuolueen keskinäinen kilpailuasetelma 1970-luvulla johtui siitä, että puolueiden voimasuhteet vaikuttivat siihen, kummalla oli paremmat mahdollisuudet ajaa edustamiaan asioita hallitusohjelmaan ja läpi käytännön toteutuksessakin.

SDP joutui kilpailemaan myös SKDL:n kanssa, keskustapuolue ei vain hieman. Kokoomuksesta ja SMP:stä ei ollut kilpailullisesti väliä sen kummemmin SDP:lle kuin keskustapuolueellekaan, koska niiden paikka oli vakiintunut oppositioon.

Uskon kyllä, että osa Kepun poliitikoista suhtautuu neutraalisti demareihin. Mutta kovin moni poliitikkokin on kertonut, että Kepu on nyt väärässä seurassa hallituksessa. Tälläkin palstalla näkyy kyltymätöntä demarivihaa, joka toki koskee kaikkea sitä, mitä nimitetään vihersosialismiksi.

Kun vuonna 2015 muodostettiin Sipilän porvarihallitus, monet Kepupoliitikot ilakoivat ihan julkisesti sitä, kuinka nyt loppuu sosialistien kaupunkeinen ja yrittäjäepäystävällinen politiikka. Kepujen on tuolloin suuria vaikeuksia pidätellä riemuaan.

Ei tässä missään 70-luvun maailmassa tarvitse elää kohdatakseen kepulaista vihapuhetta. Muistan toki oikeinkin hyvin, kuinka presidenttiehdokas Koivistoa vastaan propakoitiin 80-alun sillä, että hänen päästessään presidentiksi kirkossa käyminen tullaan kieltämään. Stasilistoilta etsittiin vimaisesti 90-luvulla Sorsan, Halosen, Tuomiojan ja Lipposen nimiä. Etsijät olivat suureksi osaksi kepulaisia. Siis 20 vuotta tuon 70-luvun jälkeen. Tällä vuosituhannella sama meno jatkui yhdessä joiden vähemmän lahjakkaiden kokoomuslaisten kanssa. Halonen oli näissä ilmestyksissä nähty Hakaniemen torilla julistamassa Suomen ja Neuvostoliiton yhdistymistä, siis kaiketi sitä Suur-Suomea.

Jostain syystä juuri Kepun poliitikot olivat tässäkin hallituksessa niitä, joilla epäluottamus Antti Rinteeseen loppui. Aina se tuppaa loppumaan Kepulta, kun kyse on demareista, mutta ei muilta, ei edes porvarilliselta RKP:ltä.

Kepu on voinut olla este siihen, että SDP olisi noussut koko maan laajuiseksi suurpuolueeksi. Itse pidän kuitenkin historiallisia jakolinjoja tässä perustavaalatua olevampina. Tampereen pohjoispuoleinen Suomi on ollut pääosin valkoista Suomea, missä punikki on ollut pitkään punikki ja ehkä vieläkin. Pohjois-Suomessa on menestynyt vain ns. korpikommunismi eli kaikkein vähävaraisemman väestön tuki ja turva politiikassa. Mikä muu syy olisikaan voinut selittää sen, ettei SDP ole menestynyt pohjoisessa Suomessa. Ruotsissahan tällaista eroa ei ole eikä kysymys ole siitä, että naapurimaan demareiden politiikka olisi juurikaan eronnut suomalaisesta. Rajaviiva ei sattumalta ole sama kuin valkoisen ja punaisen Suomen rajaviiva 1918. Meillä on siis jäänteitä paljon pitemmältäkin kuin vain 1970-luvulta, joilla on edelleen merkitystä.

Lähempänä sitä 70-lukua ja sitä edeltävääkin aikaa elävät Suomessa perussuomalaiset, jotka julistavat, että Suomi takaisin. Takaisin minne? Sinne EUta edeltävään aikaan, jolloin mustia miehiä ei paljon Suomen kaduilla näkynyt, mutta dieselautojen savupöllyt näkyivät ja miehet olivat vielä miehia, kun tajusivat saunomisen jälkeen juoda pullon kossua ja syödä HK:n sinisen lenkin sen jatkoksi.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Ja se SDP:n ja keskustapuolueen keskinäinen kilpailuasetelma 1970-luvulla johtui siitä, että puolueiden voimasuhteet vaikuttivat siihen, kummalla oli paremmat mahdollisuudet ajaa edustamiaan asioita hallitusohjelmaan ja läpi käytännön toteutuksessakin.

SDP joutui kilpailemaan myös SKDL:n kanssa, keskustapuolue ei vain hieman. Kokoomuksesta ja SMP:stä ei ollut kilpailullisesti väliä sen kummemmin SDP:lle kuin keskustapuolueellekaan, koska niiden paikka oli vakiintunut oppositioon.

Lue lisää

Kyllä tällainen kilpailuasetelmä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä olemassa, mikä osaltaa johtui siitä, että Kekkonen halusi ulkopoliittisiin syihin vedoten pitää Kokoomuksen ja SMP:n poissa hallituksesta riippumatta siitä, kuinka suuri kannatus niillä oli. Tämä vaihe kesti 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle eli presidentin vaihtumiseen.

Mutta kyse ei ollut vain kilpailuasetelmasta. Taustalla vaikutti myös ideologinen jakolinja ja sen ylittäminen oli monelle kepulaiselle vaikeaa. Kekkonen itsekin sanoi jossain vaiheessa, että pitää mennä pitkälle vasemmistolaisuuden sietämisessä, että hirvittää. Kokoomuksen paitsiotilanne ei tarjonnut muita vaihtoehtoja. Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi. Sama peli on jatkunut Antti Rinteen osalta ja nähtäväksi jää ulotetaanko se jatkossa Sanna Mariniin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Uskon kyllä, että osa Kepun poliitikoista suhtautuu neutraalisti demareihin. Mutta kovin moni poliitikkokin on kertonut, että Kepu on nyt väärässä seurassa hallituksessa. Tälläkin palstalla näkyy kyltymätöntä demarivihaa, joka toki koskee kaikkea sitä, mitä nimitetään vihersosialismiksi.

Kun vuonna 2015 muodostettiin Sipilän porvarihallitus, monet Kepupoliitikot ilakoivat ihan julkisesti sitä, kuinka nyt loppuu sosialistien kaupunkeinen ja yrittäjäepäystävällinen politiikka. Kepujen on tuolloin suuria vaikeuksia pidätellä riemuaan.

Ei tässä missään 70-luvun maailmassa tarvitse elää kohdatakseen kepulaista vihapuhetta. Muistan toki oikeinkin hyvin, kuinka presidenttiehdokas Koivistoa vastaan propakoitiin 80-alun sillä, että hänen päästessään presidentiksi kirkossa käyminen tullaan kieltämään. Stasilistoilta etsittiin vimaisesti 90-luvulla Sorsan, Halosen, Tuomiojan ja Lipposen nimiä. Etsijät olivat suureksi osaksi kepulaisia. Siis 20 vuotta tuon 70-luvun jälkeen. Tällä vuosituhannella sama meno jatkui yhdessä joiden vähemmän lahjakkaiden kokoomuslaisten kanssa. Halonen oli näissä ilmestyksissä nähty Hakaniemen torilla julistamassa Suomen ja Neuvostoliiton yhdistymistä, siis kaiketi sitä Suur-Suomea.

Jostain syystä juuri Kepun poliitikot olivat tässäkin hallituksessa niitä, joilla epäluottamus Antti Rinteeseen loppui. Aina se tuppaa loppumaan Kepulta, kun kyse on demareista, mutta ei muilta, ei edes porvarilliselta RKP:ltä.

Kepu on voinut olla este siihen, että SDP olisi noussut koko maan laajuiseksi suurpuolueeksi. Itse pidän kuitenkin historiallisia jakolinjoja tässä perustavaalatua olevampina. Tampereen pohjoispuoleinen Suomi on ollut pääosin valkoista Suomea, missä punikki on ollut pitkään punikki ja ehkä vieläkin. Pohjois-Suomessa on menestynyt vain ns. korpikommunismi eli kaikkein vähävaraisemman väestön tuki ja turva politiikassa. Mikä muu syy olisikaan voinut selittää sen, ettei SDP ole menestynyt pohjoisessa Suomessa. Ruotsissahan tällaista eroa ei ole eikä kysymys ole siitä, että naapurimaan demareiden politiikka olisi juurikaan eronnut suomalaisesta. Rajaviiva ei sattumalta ole sama kuin valkoisen ja punaisen Suomen rajaviiva 1918. Meillä on siis jäänteitä paljon pitemmältäkin kuin vain 1970-luvulta, joilla on edelleen merkitystä.

Lähempänä sitä 70-lukua ja sitä edeltävääkin aikaa elävät Suomessa perussuomalaiset, jotka julistavat, että Suomi takaisin. Takaisin minne? Sinne EUta edeltävään aikaan, jolloin mustia miehiä ei paljon Suomen kaduilla näkynyt, mutta dieselautojen savupöllyt näkyivät ja miehet olivat vielä miehia, kun tajusivat saunomisen jälkeen juoda pullon kossua ja syödä HK:n sinisen lenkin sen jatkoksi.

Lue lisää

Ai, ai, oletkin nykyään kääntänyt takkisi. Oletko jo hankkinut persujen jäsenkirjan vai mikä närästää?

Jos oikein analysoidaan, voit varmaan vahvistaa, että Etelä-Suomen mediasta HS, Iltasanomat, Iltalehti ja Aamulehti ovat SDP-vihamielisiä lehtiä ja nykyään myös kepu saa osansa, mutta kokoomus kaikessa surkeudessaan ja persut kaikkine töppäilyineen ovat ikäänkuin "näiden medioiden suojeluksessa", Nämä lehdet pyrkivät kirjoituksillaan saamaan ihmiset manipuloitua joko kokoomus- ja persumyönteisiksi. Nyt osansa saa vihreät ja media ei jätä rankaisematta, kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja vaati medialle "kurinpalautusta".

Lisäksi Yle on Merja Anttilan astuessa toimitusjohtajaksi vajonnut surkeaakin surkeammaksi ja MTV uutisoinnillaan on hiukan terästäytynyt, mutta pieni Alfa-tv näyttää saava oikeita uutisia enemmän kuin Yle koko uutisviikon aikana.

Täytyy sanoa, että ei ole ollenkaan asiallista, että Ylen kehnoon ohjelma ja uutistarjontaan otetaan pakkorahastuksella veroina rahat, mutta Yle näyttääkin olevan muutamaa toimittajaa lukuun ottamatta suojatyöpaikka, ossa omavalvontaa ei taida suorittaa kukaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä tällainen kilpailuasetelmä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä olemassa, mikä osaltaa johtui siitä, että Kekkonen halusi ulkopoliittisiin syihin vedoten pitää Kokoomuksen ja SMP:n poissa hallituksesta riippumatta siitä, kuinka suuri kannatus niillä oli. Tämä vaihe kesti 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle eli presidentin vaihtumiseen.

Mutta kyse ei ollut vain kilpailuasetelmasta. Taustalla vaikutti myös ideologinen jakolinja ja sen ylittäminen oli monelle kepulaiselle vaikeaa. Kekkonen itsekin sanoi jossain vaiheessa, että pitää mennä pitkälle vasemmistolaisuuden sietämisessä, että hirvittää. Kokoomuksen paitsiotilanne ei tarjonnut muita vaihtoehtoja. Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi. Sama peli on jatkunut Antti Rinteen osalta ja nähtäväksi jää ulotetaanko se jatkossa Sanna Mariniin.

Lue lisää

Isävainaani sanoi aikoinaan ,että kurikka kuuntelee orren alla. Tällähän tarkoitetaan sitä tehtyä vääryyttä josta sen tekijä saa maksaa myöhemmin. Vennamon SMP joutui vääryyden käsiin 70 luvulla ja nyt sen vääryyden saa kepulitontut maksaa hähhähhää. Jokainen vanha smp:lainen muistaa tämän ,kuinka heidän mm pientilallisia ja veteraaneja puolustavalle politiikalle naurettiin. Sitä daa mitä tilaa...Ghähhhäjhhäää ripulikepulit

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä tällainen kilpailuasetelmä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä olemassa, mikä osaltaa johtui siitä, että Kekkonen halusi ulkopoliittisiin syihin vedoten pitää Kokoomuksen ja SMP:n poissa hallituksesta riippumatta siitä, kuinka suuri kannatus niillä oli. Tämä vaihe kesti 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle eli presidentin vaihtumiseen.

Mutta kyse ei ollut vain kilpailuasetelmasta. Taustalla vaikutti myös ideologinen jakolinja ja sen ylittäminen oli monelle kepulaiselle vaikeaa. Kekkonen itsekin sanoi jossain vaiheessa, että pitää mennä pitkälle vasemmistolaisuuden sietämisessä, että hirvittää. Kokoomuksen paitsiotilanne ei tarjonnut muita vaihtoehtoja. Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi. Sama peli on jatkunut Antti Rinteen osalta ja nähtäväksi jää ulotetaanko se jatkossa Sanna Mariniin.

Lue lisää

Perustuslakivaliokunnan johdolla pitää olla korkea moraali ja siellä ei voi politikoida, ja Rinne tunnetaan aikamoisena veijarina, yksi kansanedustaja tiivisti.

Ammattilitto Pron kiivaana puheenjohtajana Rinne sai kaksi sakkotuomiota ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta työtaisteluissa.

Pääministerinä moneen asiaan näppinsä laittaneena Rinne menetti vuosi sitten hallituskumppani keskustan luottamuksen, jolloin Posti-kiista ja siitä lausutut sanat eduskunnan edessä katkaisivat kamelin selän.

Rinteen pitää tehdä poliitikkona täyskäännös perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.
Perustuslakivaliokunnassa vaalitaan lakien perustuslaillisuutta. Perustuslakivaliokunnassa ei ajeta ja puolusteta demareiden eikä ay-liikkeen näkemyksiä.

Mikä vitun viha? Kekkonenkin tappoi ne demut 1918 jotka olisivat kepulit vieneet kolhoosiin. Maataloustuet ja porotalouden tuet ovat satoje miljoonineen ja maatalouden kohdalla miljardeineen demujen maa-aatelistolle hankkimia. Aikoinaan olin ylpeä siitä, miten isoisäni sanoi isänsä ampuneen tukijusseja Mustialassa 1918, mutta väittäneen porvareita 'kunnon porvareiksi' näiden vastustaessaan Känää eli Konsti K:ta eli Kekkosta Rihtniemen aikana. Jos alkaa maa-aatelisto taas riehuu, niin tää poika on valmiina Kullervo Mannerin ja Untamo Utrion ehdottamiin toimiin maa-aateliston suhteen. Kolhoosiin joutuu joka kepuli riehumisesta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä tällainen kilpailuasetelmä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä olemassa, mikä osaltaa johtui siitä, että Kekkonen halusi ulkopoliittisiin syihin vedoten pitää Kokoomuksen ja SMP:n poissa hallituksesta riippumatta siitä, kuinka suuri kannatus niillä oli. Tämä vaihe kesti 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle eli presidentin vaihtumiseen.

Mutta kyse ei ollut vain kilpailuasetelmasta. Taustalla vaikutti myös ideologinen jakolinja ja sen ylittäminen oli monelle kepulaiselle vaikeaa. Kekkonen itsekin sanoi jossain vaiheessa, että pitää mennä pitkälle vasemmistolaisuuden sietämisessä, että hirvittää. Kokoomuksen paitsiotilanne ei tarjonnut muita vaihtoehtoja. Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi. Sama peli on jatkunut Antti Rinteen osalta ja nähtäväksi jää ulotetaanko se jatkossa Sanna Mariniin.

Lue lisää

Muistetaan nyt toki, että myös Koivisto piti kokoomusta hallituspaitsiossa aina vuoteen 1987. SMP:n hän päästi hallitukseen jo vuonna 1983, kun rakentavasti esiintynyt Pekka Vennamo oli noussut isänsä jälkeen puolueen johtoon. Veikko Vennamostahan tiedetään toki, ettei hän oikeasti edes halunnut puoluettaan hallitusvastuuseen ja sitä myötä menettämään kannatustaan.

1970-luvulla SDP ja keskustapuolue rakensivat keskinäistä kilpailuasetelmaansa sanattomalla sopimuksella. Keskustapuolueelle oli eduksi korostaa ennen vaaleja, että SDP on tuottajavihamielinen ja SDP:lle että keskustapuolue on kuluttajavihamielinen. Kuten jo totesin, kokoomusta kummallakaan puolueella ei ollut tarvetta luonnehtia suuremmin. Tämä kostautui niin, että kokoomus pääsi salakavalasti kasvamaan vuoden 1979 vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Toki SDP:llä ja keskustapuolueella oli suuri ideologinenkin eroavuus. Tämä kasvatti SKDL:n suuri kannatus vielä 1970-luvulla. SDP joutui tuomaan esille enemmän vasemmistolaisia kantoja kuin olisi tahtonut. Muun muassa Paavo Lipponen vaati puoluekokouksessa pankkien, vakuutusyhtiöiden ja apteekkien sosialisointia.

SDP:n suhtautumisesta sosialismiin 1980-luvulla minulla ei ole tarkkaa mielikuvaa, mutta muistelen, että sosialismi päämääränä mainittiin SDP:n ohjelmassa vielä paljon myöhemminkin, toki rauhanomaisin keinoin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Uskon kyllä, että osa Kepun poliitikoista suhtautuu neutraalisti demareihin. Mutta kovin moni poliitikkokin on kertonut, että Kepu on nyt väärässä seurassa hallituksessa. Tälläkin palstalla näkyy kyltymätöntä demarivihaa, joka toki koskee kaikkea sitä, mitä nimitetään vihersosialismiksi.

Kun vuonna 2015 muodostettiin Sipilän porvarihallitus, monet Kepupoliitikot ilakoivat ihan julkisesti sitä, kuinka nyt loppuu sosialistien kaupunkeinen ja yrittäjäepäystävällinen politiikka. Kepujen on tuolloin suuria vaikeuksia pidätellä riemuaan.

Ei tässä missään 70-luvun maailmassa tarvitse elää kohdatakseen kepulaista vihapuhetta. Muistan toki oikeinkin hyvin, kuinka presidenttiehdokas Koivistoa vastaan propakoitiin 80-alun sillä, että hänen päästessään presidentiksi kirkossa käyminen tullaan kieltämään. Stasilistoilta etsittiin vimaisesti 90-luvulla Sorsan, Halosen, Tuomiojan ja Lipposen nimiä. Etsijät olivat suureksi osaksi kepulaisia. Siis 20 vuotta tuon 70-luvun jälkeen. Tällä vuosituhannella sama meno jatkui yhdessä joiden vähemmän lahjakkaiden kokoomuslaisten kanssa. Halonen oli näissä ilmestyksissä nähty Hakaniemen torilla julistamassa Suomen ja Neuvostoliiton yhdistymistä, siis kaiketi sitä Suur-Suomea.

Jostain syystä juuri Kepun poliitikot olivat tässäkin hallituksessa niitä, joilla epäluottamus Antti Rinteeseen loppui. Aina se tuppaa loppumaan Kepulta, kun kyse on demareista, mutta ei muilta, ei edes porvarilliselta RKP:ltä.

Kepu on voinut olla este siihen, että SDP olisi noussut koko maan laajuiseksi suurpuolueeksi. Itse pidän kuitenkin historiallisia jakolinjoja tässä perustavaalatua olevampina. Tampereen pohjoispuoleinen Suomi on ollut pääosin valkoista Suomea, missä punikki on ollut pitkään punikki ja ehkä vieläkin. Pohjois-Suomessa on menestynyt vain ns. korpikommunismi eli kaikkein vähävaraisemman väestön tuki ja turva politiikassa. Mikä muu syy olisikaan voinut selittää sen, ettei SDP ole menestynyt pohjoisessa Suomessa. Ruotsissahan tällaista eroa ei ole eikä kysymys ole siitä, että naapurimaan demareiden politiikka olisi juurikaan eronnut suomalaisesta. Rajaviiva ei sattumalta ole sama kuin valkoisen ja punaisen Suomen rajaviiva 1918. Meillä on siis jäänteitä paljon pitemmältäkin kuin vain 1970-luvulta, joilla on edelleen merkitystä.

Lähempänä sitä 70-lukua ja sitä edeltävääkin aikaa elävät Suomessa perussuomalaiset, jotka julistavat, että Suomi takaisin. Takaisin minne? Sinne EUta edeltävään aikaan, jolloin mustia miehiä ei paljon Suomen kaduilla näkynyt, mutta dieselautojen savupöllyt näkyivät ja miehet olivat vielä miehia, kun tajusivat saunomisen jälkeen juoda pullon kossua ja syödä HK:n sinisen lenkin sen jatkoksi.

Lue lisää

>>Stasilistoilta etsittiin vimaisesti 90-luvulla Sorsan, Halosen, Tuomiojan ja Lipposen nimiä. Etsijät olivat suureksi osaksi kepulaisia. Siis 20 vuotta tuon 70-luvun jälkeen. Tällä vuosituhannella sama meno jatkui yhdessä joiden vähemmän lahjakkaiden kokoomuslaisten kanssa. Halonen oli näissä ilmestyksissä nähty Hakaniemen torilla julistamassa Suomen ja Neuvostoliiton yhdistymistä, siis kaiketi sitä Suur-Suomea.<<

En muista, että minkään puolueen edustajat olisivat lukeneet stasilistoja. Ainakin yksi, se tärkeimpänä pidetty lista, lukittiin visusti kassakaappiin jo 90-luvun alussa.

Tuo väitetyn Halosen puheen ideoi joku huumoritrolli sosiaalisessa mediassa muistaakseni vuoden 2006 presidentinvaalien alla. Sen otti tosissaan kai vain yksi poliitikko, liberaaleista kokoomukseen loikannut kansanedustaja Tuulikki Ukkola. Taisi puhua närkästyneenä peräti vappupuheesta, vaikka puheen someen vienyt humoristi väitti Halosen pitäneen tuon puheen 1. huhtikuuta jonain vuonna. Eli aprillipäivänä. Tuulikilla oli varmaan lukihäiriö tai sitten hän tarkoituksellisesti muutti päivämäärän kuukautta myöhempään ajankohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ai, ai, oletkin nykyään kääntänyt takkisi. Oletko jo hankkinut persujen jäsenkirjan vai mikä närästää?

Jos oikein analysoidaan, voit varmaan vahvistaa, että Etelä-Suomen mediasta HS, Iltasanomat, Iltalehti ja Aamulehti ovat SDP-vihamielisiä lehtiä ja nykyään myös kepu saa osansa, mutta kokoomus kaikessa surkeudessaan ja persut kaikkine töppäilyineen ovat ikäänkuin "näiden medioiden suojeluksessa", Nämä lehdet pyrkivät kirjoituksillaan saamaan ihmiset manipuloitua joko kokoomus- ja persumyönteisiksi. Nyt osansa saa vihreät ja media ei jätä rankaisematta, kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja vaati medialle "kurinpalautusta".

Lisäksi Yle on Merja Anttilan astuessa toimitusjohtajaksi vajonnut surkeaakin surkeammaksi ja MTV uutisoinnillaan on hiukan terästäytynyt, mutta pieni Alfa-tv näyttää saava oikeita uutisia enemmän kuin Yle koko uutisviikon aikana.

Täytyy sanoa, että ei ole ollenkaan asiallista, että Ylen kehnoon ohjelma ja uutistarjontaan otetaan pakkorahastuksella veroina rahat, mutta Yle näyttääkin olevan muutamaa toimittajaa lukuun ottamatta suojatyöpaikka, ossa omavalvontaa ei taida suorittaa kukaan.

Lue lisää

En ole kääntänyt mitään takkia. Iltapäivälehdissä saattaa olla SDP-vihamielisyyttä, mutta niiden kirjoituksia ohjaa ehkä kuitenkin enemmät sellaiset lööpit, joilla myyntiarvoa. Siksi kaikki pitää saada näyttämään dramaattisemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Voi olla, että näillä lehdillä on paljon Kokoomusmyönteisyyttä, mutta tuskin nyt sentään persumyönteisyyttä.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Muistetaan nyt toki, että myös Koivisto piti kokoomusta hallituspaitsiossa aina vuoteen 1987. SMP:n hän päästi hallitukseen jo vuonna 1983, kun rakentavasti esiintynyt Pekka Vennamo oli noussut isänsä jälkeen puolueen johtoon. Veikko Vennamostahan tiedetään toki, ettei hän oikeasti edes halunnut puoluettaan hallitusvastuuseen ja sitä myötä menettämään kannatustaan.

1970-luvulla SDP ja keskustapuolue rakensivat keskinäistä kilpailuasetelmaansa sanattomalla sopimuksella. Keskustapuolueelle oli eduksi korostaa ennen vaaleja, että SDP on tuottajavihamielinen ja SDP:lle että keskustapuolue on kuluttajavihamielinen. Kuten jo totesin, kokoomusta kummallakaan puolueella ei ollut tarvetta luonnehtia suuremmin. Tämä kostautui niin, että kokoomus pääsi salakavalasti kasvamaan vuoden 1979 vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Toki SDP:llä ja keskustapuolueella oli suuri ideologinenkin eroavuus. Tämä kasvatti SKDL:n suuri kannatus vielä 1970-luvulla. SDP joutui tuomaan esille enemmän vasemmistolaisia kantoja kuin olisi tahtonut. Muun muassa Paavo Lipponen vaati puoluekokouksessa pankkien, vakuutusyhtiöiden ja apteekkien sosialisointia.

SDP:n suhtautumisesta sosialismiin 1980-luvulla minulla ei ole tarkkaa mielikuvaa, mutta muistelen, että sosialismi päämääränä mainittiin SDP:n ohjelmassa vielä paljon myöhemminkin, toki rauhanomaisin keinoin.

Lue lisää

Sorsan aikaan se oli heillä sosialiteilla yleinen vaade; "sosialismi päämääränä mainittiin SDP:n ohjelmassa". Mutta siinä saattoi olla mukana jäsenten takia, kun varmaan Sorsakin jo tiesi sen mahdottomaksi. Kommunistimaissa se onnistui, ottaa elämäntyö valtion haltuun, ja he kommunistijohtajat sitten rakennutti palatsejaan, heille vallan sumbolit oli palatsit.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Muistetaan nyt toki, että myös Koivisto piti kokoomusta hallituspaitsiossa aina vuoteen 1987. SMP:n hän päästi hallitukseen jo vuonna 1983, kun rakentavasti esiintynyt Pekka Vennamo oli noussut isänsä jälkeen puolueen johtoon. Veikko Vennamostahan tiedetään toki, ettei hän oikeasti edes halunnut puoluettaan hallitusvastuuseen ja sitä myötä menettämään kannatustaan.

1970-luvulla SDP ja keskustapuolue rakensivat keskinäistä kilpailuasetelmaansa sanattomalla sopimuksella. Keskustapuolueelle oli eduksi korostaa ennen vaaleja, että SDP on tuottajavihamielinen ja SDP:lle että keskustapuolue on kuluttajavihamielinen. Kuten jo totesin, kokoomusta kummallakaan puolueella ei ollut tarvetta luonnehtia suuremmin. Tämä kostautui niin, että kokoomus pääsi salakavalasti kasvamaan vuoden 1979 vaaleissa toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Toki SDP:llä ja keskustapuolueella oli suuri ideologinenkin eroavuus. Tämä kasvatti SKDL:n suuri kannatus vielä 1970-luvulla. SDP joutui tuomaan esille enemmän vasemmistolaisia kantoja kuin olisi tahtonut. Muun muassa Paavo Lipponen vaati puoluekokouksessa pankkien, vakuutusyhtiöiden ja apteekkien sosialisointia.

SDP:n suhtautumisesta sosialismiin 1980-luvulla minulla ei ole tarkkaa mielikuvaa, mutta muistelen, että sosialismi päämääränä mainittiin SDP:n ohjelmassa vielä paljon myöhemminkin, toki rauhanomaisin keinoin.

Lue lisää

Ei kai voi sanoa, että Koivisto piti Kokoomusta haalituspaitsiossa. Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa Kokoomus ja SKDL kärsivät tappion ja SMP oli suurin voittaja. Hallitusvaltaan nousivat ihan luontevasti vaalien voittajat SDP, Kepu ja SMP.

Saatat olla oikeassa siinä, että SDP meni pari piirua vasemmalle voittaakseen ikävimmästä vastustajastaan eli kommunisteilta ääniä. SDPhän on aina ollut hyvin kommunisminvastainen puolue.

SDP ei ole koskaan sotien jälkeen erityisemmin markkinoinut sosialismia. Sen sijaan on markkinoita tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisäämistä sekä demokratiaa. Presidentti-instituution vallan vähentämispyrkimys on yksi esimerkki tästä. SDP:llä ei ole ollut mitään työväen diktatuuriin liittyvää sosialismikäsitystä. Muilta osin sosialismi liudentui koko ajan hyvinvointivaltiopolitiikaksi. Paavo Lipponen kertoi 1990-luvulla, että SDP oli suurin piirtein tavoittanut ne sosialistiset tavoitteet, mihin se on pyrkinyt

Sosialismi-sanan tulkinnassa esiintyy monenkirjavuutta. Meillä SDP on välttänyt määrittelemästä itseään sosialistiseksi puolueeksi toisin kuin eräät vastaavat eurooppalaiset sisarpuolueet. On krostettu sosiaalidemokratiaa, mikä kuvaakin paljon osuvammin puolueen tavoitteita. SDP:n poliittiset vastustajat viittaavat usein puolueesta puhuttaessa esim. Staliniin, Kuusiseen ym., vaikka SDP on nimenomaan vastustanut kommunismia.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ei kai voi sanoa, että Koivisto piti Kokoomusta haalituspaitsiossa. Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa Kokoomus ja SKDL kärsivät tappion ja SMP oli suurin voittaja. Hallitusvaltaan nousivat ihan luontevasti vaalien voittajat SDP, Kepu ja SMP.

Saatat olla oikeassa siinä, että SDP meni pari piirua vasemmalle voittaakseen ikävimmästä vastustajastaan eli kommunisteilta ääniä. SDPhän on aina ollut hyvin kommunisminvastainen puolue.

SDP ei ole koskaan sotien jälkeen erityisemmin markkinoinut sosialismia. Sen sijaan on markkinoita tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisäämistä sekä demokratiaa. Presidentti-instituution vallan vähentämispyrkimys on yksi esimerkki tästä. SDP:llä ei ole ollut mitään työväen diktatuuriin liittyvää sosialismikäsitystä. Muilta osin sosialismi liudentui koko ajan hyvinvointivaltiopolitiikaksi. Paavo Lipponen kertoi 1990-luvulla, että SDP oli suurin piirtein tavoittanut ne sosialistiset tavoitteet, mihin se on pyrkinyt

Sosialismi-sanan tulkinnassa esiintyy monenkirjavuutta. Meillä SDP on välttänyt määrittelemästä itseään sosialistiseksi puolueeksi toisin kuin eräät vastaavat eurooppalaiset sisarpuolueet. On krostettu sosiaalidemokratiaa, mikä kuvaakin paljon osuvammin puolueen tavoitteita. SDP:n poliittiset vastustajat viittaavat usein puolueesta puhuttaessa esim. Staliniin, Kuusiseen ym., vaikka SDP on nimenomaan vastustanut kommunismia.

Lue lisää

Väitätkö ettei Sorsan aikaan ollut SDP tavoitteena SOSIALISMI ?
-jos, niin et ole katsonut tai lukenut SDP tavoitteita silloin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ei kai voi sanoa, että Koivisto piti Kokoomusta haalituspaitsiossa. Vuoden 1983 eduskuntavaaleissa Kokoomus ja SKDL kärsivät tappion ja SMP oli suurin voittaja. Hallitusvaltaan nousivat ihan luontevasti vaalien voittajat SDP, Kepu ja SMP.

Saatat olla oikeassa siinä, että SDP meni pari piirua vasemmalle voittaakseen ikävimmästä vastustajastaan eli kommunisteilta ääniä. SDPhän on aina ollut hyvin kommunisminvastainen puolue.

SDP ei ole koskaan sotien jälkeen erityisemmin markkinoinut sosialismia. Sen sijaan on markkinoita tasa-arvon ja hyvinvoinnin lisäämistä sekä demokratiaa. Presidentti-instituution vallan vähentämispyrkimys on yksi esimerkki tästä. SDP:llä ei ole ollut mitään työväen diktatuuriin liittyvää sosialismikäsitystä. Muilta osin sosialismi liudentui koko ajan hyvinvointivaltiopolitiikaksi. Paavo Lipponen kertoi 1990-luvulla, että SDP oli suurin piirtein tavoittanut ne sosialistiset tavoitteet, mihin se on pyrkinyt

Sosialismi-sanan tulkinnassa esiintyy monenkirjavuutta. Meillä SDP on välttänyt määrittelemästä itseään sosialistiseksi puolueeksi toisin kuin eräät vastaavat eurooppalaiset sisarpuolueet. On krostettu sosiaalidemokratiaa, mikä kuvaakin paljon osuvammin puolueen tavoitteita. SDP:n poliittiset vastustajat viittaavat usein puolueesta puhuttaessa esim. Staliniin, Kuusiseen ym., vaikka SDP on nimenomaan vastustanut kommunismia.

Lue lisää

Yhtä lailla tuolla perusteella voidaan sanoa, ettei Kekkonenkaan pitänyt kokoomusta hallituspaitsiossa vuoden 1966 vaaleissa (menetys 6 paikkaa) ja 1972 vaaleissa (menetys 3 paikkaa). Vuoden 1975 vaaleissa kokoomus käytännössä säilytti kannatuksensa, mutta putosi vasta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi kepun ja SKDL:n voittaessa.

Sen sijaan vuoden 1970 vaaleissa kokoomus voitti peräti 11 paikkaa, joten niiden jälkeen sille olisi kuulunut ilman muuta hallitusvastuu. Kekkonen antoikin Rihtniemelle tehtäväksi koota hallitus, mutta kokoomus ei kelvannut SDP:lle ja kepulle. Päädyttiin Auran virkamieshallitukseen, johon kokoomus osallistui Päiviö Hetemäen kautta. Uutta harkintaa kokoomuksen suhteen haittasi ehkä ratkaisevasti Rihtniemen kuolemaan johtanut sairastuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Väitätkö ettei Sorsan aikaan ollut SDP tavoitteena SOSIALISMI ?
-jos, niin et ole katsonut tai lukenut SDP tavoitteita silloin.

Tottakai väitän, koska se ei ole ollut tavoitteena siinä mielessä, että tuotanvälineet ja niiden ohjaus otettaisiin yhteiskunnan haltuun. Tavoitteena on toki ollut myös sosialismia ja nuo tavoitteet on toteutettu Suomessa kuten monessa muussakin valtiossa, missä sosiaalidemokraattinen puolue on toiminut valtapuolueena. Sosialismi on siis toteutettu lähinnä siinä, että opetus- ja terveydenhoitotoimi on suurelta osin otettu yhteiskunnan hoidettavaksi. Puolustus- ja poliisivoimathan ovat sitä varmaankin kaikissa valtioissa. Nämä on katsottu sellaisiksi peruspalveluiksi, että tehtävien hoito tasa-arvoperiaatteella on haluttu ottaa yhteiskunnan tehtäväksi. Tätä ei ole Suomessa edes kyseenalaistettu. USAssahan näin ei ole eikä siellä ole sosiaalidemokraattisia puolueita.

Olen elänyt Sorsan aikana ja tiedän kyllä mistä puhun. SDPn pahimmaksi poliittiseksi kilpailijaksi katsottiin sodan jälkeen kommunistit, joita demarit vastustivat myös aatteellisista syistä. Sama päti kommunisteihin, jotka pitivät demareita luokkapettureina. Tämänkin vuoksi SDP vältti tavoittelemasta totalitaarista sosialisimia ja halusi tehdä selvän pesäeron kommunisteihin. Jostain syystä meillä Suomessa kommunisteja ja sosiaalidemokraatteja on pidetty samaa aatetta ajavana kahtena puolueena, vaikka puolueiden tavoitteet ovat eronneet merkittävästi toisistaan. Kommunistit tavoittelivat marxilaista sosialismia, SDP ei. SDP:n ns. sosialismi oli siis sitä, jonka nykyisin tunnemme käsitteenä hyvinvointivaltio.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä tällainen kilpailuasetelmä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä olemassa, mikä osaltaa johtui siitä, että Kekkonen halusi ulkopoliittisiin syihin vedoten pitää Kokoomuksen ja SMP:n poissa hallituksesta riippumatta siitä, kuinka suuri kannatus niillä oli. Tämä vaihe kesti 1960-luvun puolivälistä 1980-luvulle eli presidentin vaihtumiseen.

Mutta kyse ei ollut vain kilpailuasetelmasta. Taustalla vaikutti myös ideologinen jakolinja ja sen ylittäminen oli monelle kepulaiselle vaikeaa. Kekkonen itsekin sanoi jossain vaiheessa, että pitää mennä pitkälle vasemmistolaisuuden sietämisessä, että hirvittää. Kokoomuksen paitsiotilanne ei tarjonnut muita vaihtoehtoja. Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi. Sama peli on jatkunut Antti Rinteen osalta ja nähtäväksi jää ulotetaanko se jatkossa Sanna Mariniin.

Lue lisää

"Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi."

Näköjään pidät kaikkia SDP:tä vastaan olleita kepulaisina. Mielipiteesi ei ole yllätys, ja tiedämme mihin se pohjaa. Todellisuudessa kiihkeimpiä demarien vastustajia olivat SKDL ja oikeistopuolueet, Perustuslailliset, Kokoomus ja SMP.

SDP:n sosialistisuutta ei tietenkään voi kieltää, olihan vielä 1975 puolueohjelmassa tiukka vaatimus pankkien, apteekkien ym. valtiollistamisesta, siis sosialisoinnista. Sittemmin, sosialistisen talousjärjestelmän koettua haaksirikon, sosialismia on vähin äänin häivytetty.

SDP sai alkuun kannatuksensa maaseudulta, mutta jo torpparikysymys vierotti maasedun kannattajakuntaa SDP:stä. SDP kun ajoi mallia, jossa torpparit olisivat siirtyneet valtion vuokralaisiksi, eivät täysin itsenäisiksi. Suurelle osalle torppareita se olisi merkinnyt pahempaa orjuutta kuin konsaan talollisten vuokramiehenä oleminen. Meillä oli hyvin pieni aateli, joten esim. Väinö Linnan kirjallisuudessa kuvaama kartanon tai pappilan torppa oli poikkeus. Pääosa torpista oli talonpoikaistorppia, joissa asui usein tallolisen sukulaisia tai muuta lähipiiriä.

Maalaisliitto hyötyi SDP:n linjasta, ja nousi valta-asemaan maaseudun etujen ajajana. Torpparivapautuksen myötä syntyneet pientilalliset olivat maaalaisliiton kasvun tuki.
Etenkin kun SDP keskittyi vain ammattiyhdistyksen sisäisiin valtataistoihin sotien jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

"Kepu on käynyt näinä historian vuosikymmeninä välillä keinoja kaihtamatonta ideologista sotaa SDP:tä levittäessään erilaisia valheita SDP:n sosialistusuudesta. Nämä valheet ovat henkilöityneet Koivistoon, Sorsaan, Haloseen, Lipposeen ja Tuomiojaan, jotka on koettu demareiden vahvoiksi ja suuren kansansuosion omaaviksi poliitikoiksi."

Näköjään pidät kaikkia SDP:tä vastaan olleita kepulaisina. Mielipiteesi ei ole yllätys, ja tiedämme mihin se pohjaa. Todellisuudessa kiihkeimpiä demarien vastustajia olivat SKDL ja oikeistopuolueet, Perustuslailliset, Kokoomus ja SMP.

SDP:n sosialistisuutta ei tietenkään voi kieltää, olihan vielä 1975 puolueohjelmassa tiukka vaatimus pankkien, apteekkien ym. valtiollistamisesta, siis sosialisoinnista. Sittemmin, sosialistisen talousjärjestelmän koettua haaksirikon, sosialismia on vähin äänin häivytetty.

SDP sai alkuun kannatuksensa maaseudulta, mutta jo torpparikysymys vierotti maasedun kannattajakuntaa SDP:stä. SDP kun ajoi mallia, jossa torpparit olisivat siirtyneet valtion vuokralaisiksi, eivät täysin itsenäisiksi. Suurelle osalle torppareita se olisi merkinnyt pahempaa orjuutta kuin konsaan talollisten vuokramiehenä oleminen. Meillä oli hyvin pieni aateli, joten esim. Väinö Linnan kirjallisuudessa kuvaama kartanon tai pappilan torppa oli poikkeus. Pääosa torpista oli talonpoikaistorppia, joissa asui usein tallolisen sukulaisia tai muuta lähipiiriä.

Maalaisliitto hyötyi SDP:n linjasta, ja nousi valta-asemaan maaseudun etujen ajajana. Torpparivapautuksen myötä syntyneet pientilalliset olivat maaalaisliiton kasvun tuki.
Etenkin kun SDP keskittyi vain ammattiyhdistyksen sisäisiin valtataistoihin sotien jälkeen.

Lue lisää

Kokoomus ja SDP alkoivat lähentyä toisiaan 1970-luvun puolivälistä lähtien. SMP suhtautui demareihin varsin myötämielisesti, mikä saattoi johtua siitä, että vennamalolaiset näkivät Mauno Koivistossa vaihtoehdon Kepulle sekä SDP:ssä mahdollisen hallituskumppanin. Kepu ja Kekkonenhan suhtauituivat vennamolaisiin erittäin vihamielisesti. SKDL oli toki sotien jälkeen SDP:n päävastustaja, mutta SDP onnistui nujertamaan kommunismin leviämisen eivätkä sen leviämisen realistiset mahdollisuudet 1970-luvulla olleet enää suuret. Kepu näyttäytyi SDP:n päävstustajana, vaikka oli toisaalta olosuhteiden pakosta myös pitkäaikainen hallituskumppani. Varsinkin Paavo Väyrynen koettiin demareissa hyvin vastenmielisenä poliitikkona ja Väyrysen sukset menivätkin pahasti ristiin sekä Sorsan että Koiviston kanssa.

SDP:ssä oli vielä 70-luvulla jonkinlaisen sosialismin tavoittelijoita, mutta nämä eivät olleet kovin merkityksellisiä. Vasemmistolaisuus nosti päätään ideologisessa milessä juuri 70-luvulla. Sitä ennen puolueessa vaikutti tannerilainen asevelisiipi, joka ei erityisemmin tavoitellut muuta kuin tasa-arvo ja työväenluokan taloudellisten ja sosiaalisten etujen ajoa.

Kannattaa lukea Jouko Marttilan väitöskirja vuodelta 2016. Siinä todetaan, että juurikin Sorsan johdolla SDP alkoi yhä enemmän lähentyä kohden markkinataloutta omaksuen eräänlaisen hillityn markkinatalouden linjan. Samoihin aikoihin Kokoomus siirtyi puolestaan enemmän lähelle poliittista keskustaa, mikä kehitys lähensi näitä kahta puoluetta. Väitöskirjassa todetaan, että Kokoomuksen Ilkka Suominen ja Harri Holkeri esittivät jo aikanaan samansuuntaisia tulkintoja tilanteen kehittymisestä. Eli Kokoomus oli Suomisen mukaan sosiaalidemokroitunut vuosina 69-75 ja SDP oli sen jälkeen muuttunut enemmän oikeistolaiseen suuntaan. Jos SDP olisi ajanut vahvasti sosialismia, se ei tietenkään olisi kelvannut Kokoomuksen hallituskumppaniksi.

Sukulaistorpat olivat yleisiä Tampereen pohjoispuoleisessa Suomessa. Ns. kartano-Suomessa torppia oli muillakin maanomistajilla kuin suurilla kartanoilla ja pappiloilla. Myös Linnan Pohjantähdessä nämä kolme torpparityyppiä tulevat esille. Torpastaan häädetty Laurila oli esim. tavallisen maatilan torppari.

SDP:ssä todennäköisesti uskottiin kehitykseen eli siihen, että maa teollistuu ja maatalous menettää merkitystään. Teollistumista pidettiin Suomen etujen mukaisena mitä se myös oli. Ei haluttu tukeutua taantuvaan talousrakenteeseen. Tässäkin mielessä SDP on jo varhain kulkenut yhtä jalkaa Kokoomuksen kanssa. Nämä puolueet uskoivat teollistuvaan Suomeen, ei maatalous-Suomeen. Kun sisällissodan perintö lisäksi vaikutti Tampereen pohjoispuolessa Suomessa, niin sinne SDP:n oli vaikea rantautua varsinin, kun puolueesta levitettiin kirkkojakin hävittäävää totaalisosialismin kuvaa.

SDP keskittyi valtataistoon kommunismia vastaan sodan jälkeen. Se on totta. Myöhemmin kävi selville, että CIA rahoitti demareita tässä taistelussa ja kiitti sitten suurlähetteläänsä viestill SDP:tä siitä, että demarit onnistuivat torppaamaan kommunismin leviämisen Suomessa. Tshekkoslovakian tiestä ei tullutkaan meidän tietämme ja se nähtiin SDP:n asevelisosialistien ansiona.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kokoomus ja SDP alkoivat lähentyä toisiaan 1970-luvun puolivälistä lähtien. SMP suhtautui demareihin varsin myötämielisesti, mikä saattoi johtua siitä, että vennamalolaiset näkivät Mauno Koivistossa vaihtoehdon Kepulle sekä SDP:ssä mahdollisen hallituskumppanin. Kepu ja Kekkonenhan suhtauituivat vennamolaisiin erittäin vihamielisesti. SKDL oli toki sotien jälkeen SDP:n päävastustaja, mutta SDP onnistui nujertamaan kommunismin leviämisen eivätkä sen leviämisen realistiset mahdollisuudet 1970-luvulla olleet enää suuret. Kepu näyttäytyi SDP:n päävstustajana, vaikka oli toisaalta olosuhteiden pakosta myös pitkäaikainen hallituskumppani. Varsinkin Paavo Väyrynen koettiin demareissa hyvin vastenmielisenä poliitikkona ja Väyrysen sukset menivätkin pahasti ristiin sekä Sorsan että Koiviston kanssa.

SDP:ssä oli vielä 70-luvulla jonkinlaisen sosialismin tavoittelijoita, mutta nämä eivät olleet kovin merkityksellisiä. Vasemmistolaisuus nosti päätään ideologisessa milessä juuri 70-luvulla. Sitä ennen puolueessa vaikutti tannerilainen asevelisiipi, joka ei erityisemmin tavoitellut muuta kuin tasa-arvo ja työväenluokan taloudellisten ja sosiaalisten etujen ajoa.

Kannattaa lukea Jouko Marttilan väitöskirja vuodelta 2016. Siinä todetaan, että juurikin Sorsan johdolla SDP alkoi yhä enemmän lähentyä kohden markkinataloutta omaksuen eräänlaisen hillityn markkinatalouden linjan. Samoihin aikoihin Kokoomus siirtyi puolestaan enemmän lähelle poliittista keskustaa, mikä kehitys lähensi näitä kahta puoluetta. Väitöskirjassa todetaan, että Kokoomuksen Ilkka Suominen ja Harri Holkeri esittivät jo aikanaan samansuuntaisia tulkintoja tilanteen kehittymisestä. Eli Kokoomus oli Suomisen mukaan sosiaalidemokroitunut vuosina 69-75 ja SDP oli sen jälkeen muuttunut enemmän oikeistolaiseen suuntaan. Jos SDP olisi ajanut vahvasti sosialismia, se ei tietenkään olisi kelvannut Kokoomuksen hallituskumppaniksi.

Sukulaistorpat olivat yleisiä Tampereen pohjoispuoleisessa Suomessa. Ns. kartano-Suomessa torppia oli muillakin maanomistajilla kuin suurilla kartanoilla ja pappiloilla. Myös Linnan Pohjantähdessä nämä kolme torpparityyppiä tulevat esille. Torpastaan häädetty Laurila oli esim. tavallisen maatilan torppari.

SDP:ssä todennäköisesti uskottiin kehitykseen eli siihen, että maa teollistuu ja maatalous menettää merkitystään. Teollistumista pidettiin Suomen etujen mukaisena mitä se myös oli. Ei haluttu tukeutua taantuvaan talousrakenteeseen. Tässäkin mielessä SDP on jo varhain kulkenut yhtä jalkaa Kokoomuksen kanssa. Nämä puolueet uskoivat teollistuvaan Suomeen, ei maatalous-Suomeen. Kun sisällissodan perintö lisäksi vaikutti Tampereen pohjoispuolessa Suomessa, niin sinne SDP:n oli vaikea rantautua varsinin, kun puolueesta levitettiin kirkkojakin hävittäävää totaalisosialismin kuvaa.

SDP keskittyi valtataistoon kommunismia vastaan sodan jälkeen. Se on totta. Myöhemmin kävi selville, että CIA rahoitti demareita tässä taistelussa ja kiitti sitten suurlähetteläänsä viestill SDP:tä siitä, että demarit onnistuivat torppaamaan kommunismin leviämisen Suomessa. Tshekkoslovakian tiestä ei tullutkaan meidän tietämme ja se nähtiin SDP:n asevelisosialistien ansiona.

Lue lisää

"Varsinkin Paavo Väyrynen koettiin demareissa hyvin vastenmielisenä poliitikkona ja Väyrysen sukset menivätkin pahasti ristiin sekä Sorsan että Koiviston kanssa."

Hehheh, Väyrysellä nyt on mennyt sukset ristiin aivan kaikkien kanssa. Omiensakin. Jopa sen oman puolueensa kanssa, jonka perusti Kepusta lähdettyään.

Mitenkähän voisit löytää vielä typerämmän esimerkin? Kait sekin sinulta luonnistuu?

Mielipidepankki kirjoitti:

Kokoomus ja SDP alkoivat lähentyä toisiaan 1970-luvun puolivälistä lähtien. SMP suhtautui demareihin varsin myötämielisesti, mikä saattoi johtua siitä, että vennamalolaiset näkivät Mauno Koivistossa vaihtoehdon Kepulle sekä SDP:ssä mahdollisen hallituskumppanin. Kepu ja Kekkonenhan suhtauituivat vennamolaisiin erittäin vihamielisesti. SKDL oli toki sotien jälkeen SDP:n päävastustaja, mutta SDP onnistui nujertamaan kommunismin leviämisen eivätkä sen leviämisen realistiset mahdollisuudet 1970-luvulla olleet enää suuret. Kepu näyttäytyi SDP:n päävstustajana, vaikka oli toisaalta olosuhteiden pakosta myös pitkäaikainen hallituskumppani. Varsinkin Paavo Väyrynen koettiin demareissa hyvin vastenmielisenä poliitikkona ja Väyrysen sukset menivätkin pahasti ristiin sekä Sorsan että Koiviston kanssa.

SDP:ssä oli vielä 70-luvulla jonkinlaisen sosialismin tavoittelijoita, mutta nämä eivät olleet kovin merkityksellisiä. Vasemmistolaisuus nosti päätään ideologisessa milessä juuri 70-luvulla. Sitä ennen puolueessa vaikutti tannerilainen asevelisiipi, joka ei erityisemmin tavoitellut muuta kuin tasa-arvo ja työväenluokan taloudellisten ja sosiaalisten etujen ajoa.

Kannattaa lukea Jouko Marttilan väitöskirja vuodelta 2016. Siinä todetaan, että juurikin Sorsan johdolla SDP alkoi yhä enemmän lähentyä kohden markkinataloutta omaksuen eräänlaisen hillityn markkinatalouden linjan. Samoihin aikoihin Kokoomus siirtyi puolestaan enemmän lähelle poliittista keskustaa, mikä kehitys lähensi näitä kahta puoluetta. Väitöskirjassa todetaan, että Kokoomuksen Ilkka Suominen ja Harri Holkeri esittivät jo aikanaan samansuuntaisia tulkintoja tilanteen kehittymisestä. Eli Kokoomus oli Suomisen mukaan sosiaalidemokroitunut vuosina 69-75 ja SDP oli sen jälkeen muuttunut enemmän oikeistolaiseen suuntaan. Jos SDP olisi ajanut vahvasti sosialismia, se ei tietenkään olisi kelvannut Kokoomuksen hallituskumppaniksi.

Sukulaistorpat olivat yleisiä Tampereen pohjoispuoleisessa Suomessa. Ns. kartano-Suomessa torppia oli muillakin maanomistajilla kuin suurilla kartanoilla ja pappiloilla. Myös Linnan Pohjantähdessä nämä kolme torpparityyppiä tulevat esille. Torpastaan häädetty Laurila oli esim. tavallisen maatilan torppari.

SDP:ssä todennäköisesti uskottiin kehitykseen eli siihen, että maa teollistuu ja maatalous menettää merkitystään. Teollistumista pidettiin Suomen etujen mukaisena mitä se myös oli. Ei haluttu tukeutua taantuvaan talousrakenteeseen. Tässäkin mielessä SDP on jo varhain kulkenut yhtä jalkaa Kokoomuksen kanssa. Nämä puolueet uskoivat teollistuvaan Suomeen, ei maatalous-Suomeen. Kun sisällissodan perintö lisäksi vaikutti Tampereen pohjoispuolessa Suomessa, niin sinne SDP:n oli vaikea rantautua varsinin, kun puolueesta levitettiin kirkkojakin hävittäävää totaalisosialismin kuvaa.

SDP keskittyi valtataistoon kommunismia vastaan sodan jälkeen. Se on totta. Myöhemmin kävi selville, että CIA rahoitti demareita tässä taistelussa ja kiitti sitten suurlähetteläänsä viestill SDP:tä siitä, että demarit onnistuivat torppaamaan kommunismin leviämisen Suomessa. Tshekkoslovakian tiestä ei tullutkaan meidän tietämme ja se nähtiin SDP:n asevelisosialistien ansiona.

Lue lisää

Nyt sotket Kekkosen ja SDP:n toisiinsa.

Kokoomus läheni Kekkosta ja tämän linjaa 70 luvun lopulla. SDP taasen pyrki kaikin keinoin estämään Kokoomuksen pääsyn samaan Kekkosen kaverikerhoon johon se itse oli itsensä raahannut.

SDP:n 1975 puolueohjelmaa, jossa siis se sosialimi oli vielä vahvasti mukana, oli kirjoittamassa mm. Paavo Lipponen, Ulf Sundqvist ja Kalevi Sorsa. Totta, ei siis kovin merkityksellisiä nimiä.

SDP:ssä oli vallalla ns oikeistososialidemokratia sotien jälkeen. Se vaihtui jyrkempään sosialismiin 60-luvun lopulla ja etenkin 70-luvulla. SDP alkoi ihannoida DDR:ää ja muita sosialistileirin valtioita. Myös suhteet sosialismin suurvaltaan, Neuvostoliittoon, kunnostettiin alkaen jo Leskisen katumusharjoituksista. Siinä ajattelussa Kokoomus oli paha oikeistovoima, ei suinkaan mikään potentiaalinen hallituskumppani. Ei EEC:lle kampanja oli yksi tuon tyylipuhtaan sosialismin ihannoinnin ilmentymä, sieltä löytyy edelleenkin vaikuttavia demareita.

Torpista puheenollen, Laurilan Anttoo oli rusthollarin, siis vapaatilallisen torppari, ei talonpoikaisen verotilan. Vaikka ruotujakoisen armeijan ylläpito oli lakannut, nämä rusthollit olivat edelleen vapaita osasta veroja vanhan säädöstön perusteella. Yleisesti ottaen torpparit asettuivat jo 1917 vastustamaan SDP:n mallin mukaista valtion vuokralaiseksi siirtoa, koska heidän tavoite oli omaan omistukseen perustuva itsemääräämisoikeus, ei valtioon sidottu vuokrasuhde. Toki maaseudulla oli muutakin maata omistamatonta joukkoa, joille SDP:n teesit olivat mieleisiä. Heillekin mäkitupien lunastaminen oli askel kohden suurempaa itsenäisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt sotket Kekkosen ja SDP:n toisiinsa.

Kokoomus läheni Kekkosta ja tämän linjaa 70 luvun lopulla. SDP taasen pyrki kaikin keinoin estämään Kokoomuksen pääsyn samaan Kekkosen kaverikerhoon johon se itse oli itsensä raahannut.

SDP:n 1975 puolueohjelmaa, jossa siis se sosialimi oli vielä vahvasti mukana, oli kirjoittamassa mm. Paavo Lipponen, Ulf Sundqvist ja Kalevi Sorsa. Totta, ei siis kovin merkityksellisiä nimiä.

SDP:ssä oli vallalla ns oikeistososialidemokratia sotien jälkeen. Se vaihtui jyrkempään sosialismiin 60-luvun lopulla ja etenkin 70-luvulla. SDP alkoi ihannoida DDR:ää ja muita sosialistileirin valtioita. Myös suhteet sosialismin suurvaltaan, Neuvostoliittoon, kunnostettiin alkaen jo Leskisen katumusharjoituksista. Siinä ajattelussa Kokoomus oli paha oikeistovoima, ei suinkaan mikään potentiaalinen hallituskumppani. Ei EEC:lle kampanja oli yksi tuon tyylipuhtaan sosialismin ihannoinnin ilmentymä, sieltä löytyy edelleenkin vaikuttavia demareita.

Torpista puheenollen, Laurilan Anttoo oli rusthollarin, siis vapaatilallisen torppari, ei talonpoikaisen verotilan. Vaikka ruotujakoisen armeijan ylläpito oli lakannut, nämä rusthollit olivat edelleen vapaita osasta veroja vanhan säädöstön perusteella. Yleisesti ottaen torpparit asettuivat jo 1917 vastustamaan SDP:n mallin mukaista valtion vuokralaiseksi siirtoa, koska heidän tavoite oli omaan omistukseen perustuva itsemääräämisoikeus, ei valtioon sidottu vuokrasuhde. Toki maaseudulla oli muutakin maata omistamatonta joukkoa, joille SDP:n teesit olivat mieleisiä. Heillekin mäkitupien lunastaminen oli askel kohden suurempaa itsenäisyyttä.

Lue lisää

Kaupungistumisen myötä 1970 luvulla julkinen hallinto kasvoi nopeasti. Näihin työpaikkoihin pääsi nuoria yliopistossa ajan henkeen sosialidemokraattisen aatteen omaksuneita virkamiehiä, jotka rakensivat valtiokeskeistä, siis yhden sosialimin periaatteen mukaista yhteiskuntaa. Radikaalimmat vasemmistolaiset valtasivat Ylen ja kulttuuripiirit. Keskustalaiset saivan osan kaupunkien virkapaikoista ja maakuntien hallinnon avainpaikat. Kokoomuksella jäi talouselämän puolestapuhujan rooli, joka oli kaukana SDP:n sosialismia nuoleskelleesta ohjelmasta.

1966 kansanrintamahallitus sysäsi Kokoomuksen sivuun, ja sysääjänä oli nimenoamaan SDP. Honkaliiton rippeetkin romutettiin. Kokoomus oli nyt ainoa suurista puolueista joka jatkoi ehdottomalla kommunismin vastaisuudella. SDP oli rähmällään kommunismin edessä. Kokoomus onnistui Hetemäen kautta luomaan kohtuullisen hyvät suhteet Kekkoseen, ja sai mm. OECD ja EEC ratkaisuille Kekkosen täyden tuen. Hallitusovet pysyivät säpissä SDP:n omaksuttua valtiohoitajapuolueen aseman. Demareille Kokoomus ei kelvannut

Mielipidepankki kirjoitti:

Kokoomus ja SDP alkoivat lähentyä toisiaan 1970-luvun puolivälistä lähtien. SMP suhtautui demareihin varsin myötämielisesti, mikä saattoi johtua siitä, että vennamalolaiset näkivät Mauno Koivistossa vaihtoehdon Kepulle sekä SDP:ssä mahdollisen hallituskumppanin. Kepu ja Kekkonenhan suhtauituivat vennamolaisiin erittäin vihamielisesti. SKDL oli toki sotien jälkeen SDP:n päävastustaja, mutta SDP onnistui nujertamaan kommunismin leviämisen eivätkä sen leviämisen realistiset mahdollisuudet 1970-luvulla olleet enää suuret. Kepu näyttäytyi SDP:n päävstustajana, vaikka oli toisaalta olosuhteiden pakosta myös pitkäaikainen hallituskumppani. Varsinkin Paavo Väyrynen koettiin demareissa hyvin vastenmielisenä poliitikkona ja Väyrysen sukset menivätkin pahasti ristiin sekä Sorsan että Koiviston kanssa.

SDP:ssä oli vielä 70-luvulla jonkinlaisen sosialismin tavoittelijoita, mutta nämä eivät olleet kovin merkityksellisiä. Vasemmistolaisuus nosti päätään ideologisessa milessä juuri 70-luvulla. Sitä ennen puolueessa vaikutti tannerilainen asevelisiipi, joka ei erityisemmin tavoitellut muuta kuin tasa-arvo ja työväenluokan taloudellisten ja sosiaalisten etujen ajoa.

Kannattaa lukea Jouko Marttilan väitöskirja vuodelta 2016. Siinä todetaan, että juurikin Sorsan johdolla SDP alkoi yhä enemmän lähentyä kohden markkinataloutta omaksuen eräänlaisen hillityn markkinatalouden linjan. Samoihin aikoihin Kokoomus siirtyi puolestaan enemmän lähelle poliittista keskustaa, mikä kehitys lähensi näitä kahta puoluetta. Väitöskirjassa todetaan, että Kokoomuksen Ilkka Suominen ja Harri Holkeri esittivät jo aikanaan samansuuntaisia tulkintoja tilanteen kehittymisestä. Eli Kokoomus oli Suomisen mukaan sosiaalidemokroitunut vuosina 69-75 ja SDP oli sen jälkeen muuttunut enemmän oikeistolaiseen suuntaan. Jos SDP olisi ajanut vahvasti sosialismia, se ei tietenkään olisi kelvannut Kokoomuksen hallituskumppaniksi.

Sukulaistorpat olivat yleisiä Tampereen pohjoispuoleisessa Suomessa. Ns. kartano-Suomessa torppia oli muillakin maanomistajilla kuin suurilla kartanoilla ja pappiloilla. Myös Linnan Pohjantähdessä nämä kolme torpparityyppiä tulevat esille. Torpastaan häädetty Laurila oli esim. tavallisen maatilan torppari.

SDP:ssä todennäköisesti uskottiin kehitykseen eli siihen, että maa teollistuu ja maatalous menettää merkitystään. Teollistumista pidettiin Suomen etujen mukaisena mitä se myös oli. Ei haluttu tukeutua taantuvaan talousrakenteeseen. Tässäkin mielessä SDP on jo varhain kulkenut yhtä jalkaa Kokoomuksen kanssa. Nämä puolueet uskoivat teollistuvaan Suomeen, ei maatalous-Suomeen. Kun sisällissodan perintö lisäksi vaikutti Tampereen pohjoispuolessa Suomessa, niin sinne SDP:n oli vaikea rantautua varsinin, kun puolueesta levitettiin kirkkojakin hävittäävää totaalisosialismin kuvaa.

SDP keskittyi valtataistoon kommunismia vastaan sodan jälkeen. Se on totta. Myöhemmin kävi selville, että CIA rahoitti demareita tässä taistelussa ja kiitti sitten suurlähetteläänsä viestill SDP:tä siitä, että demarit onnistuivat torppaamaan kommunismin leviämisen Suomessa. Tshekkoslovakian tiestä ei tullutkaan meidän tietämme ja se nähtiin SDP:n asevelisosialistien ansiona.

Lue lisää

Vaikka SDP ja kokoomus lähentyivätkin ideologisesti toisiaan 1970-luvulla, kannatuspoliittiset syyt estivät demareita edes suunnittelemaan hallitusyhteistyötä kokoomuksen kanssa. Niin suurta SKDL:n kannatus vielä silloin oli varsinkin nuorempien äänestäjien keskuudessa, ettei SDP:n kantti kestänyt lähteä ottamaan vastaan sitä ilkkumista ja haukkumista työpaikoilla, yliopistoissa ja muulla kenttätasolla, jota yhteistyöstä ”pääoman” kanssa olisivat saaneet. Vaikka eduskunnassa SDP olisikin säilynyt SKDL:ää suurempana, ammattiyhdistyksissä valta olisi yleisesti vaihtunut kommunistien hyväksi.

Keskusta oli myös teollistamismyönteinen, mutta profiloitui luomaan työpaikkoja keskisen ja pohjoisen Suomen kaupunkeihin sekä maaseudun pienyrityksiin. SDP:kin mielellään suosi tehtaita kehitysalueille, joissa sillä oli suurempi kannatus maaseutukuntia myöten kuin eteläsuomalaisella ja kaupunkilaisella Kokoomuksella.

Tosin Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa kommunisteilla oli SDP:tä suurempi kannatus. Siksi se CIA rahoitti keskustapuoluettakin. Keskustapuolueen tehtävänä oli estää kommunismin leviäminen siellä, missä se oli ainoa realistinen vaihtoehto SKDL:lle, demareiden tehtävänä sama itselleen vahvoissa eteläisen ja keskisen Suomen teollisuustaajamissa.

SIPILÄN hallituksen aikana oikeistoa vihaavat luuserit hyppäsivät pois kepun riveistä. KULMUNI SAARIKON vihervasemmistoa nuolevan politiikan hyväksyminen kepussa karkoitti oikeistomielisìn loikkausta mm kok ja krist. ja PS. PS puolue täyttää nyt poliittisen keskustan.