Onko jotenkin niin ettei minun energiani vedä ketään puoleensa vai mistä kenkä puristaa kun ei kuulu miestä elämääni?
Riittääkö minulle "lääkkeeksi" se, että ohjelmoin itseni iltaisin/aamuisin vetämään tällaista miespuolista energiaa itselleni?
Vai olisiko sinulla parempia ehdotuksia?
Riittääkö minulle "lääkkeeksi" se, että ohjelmoin itseni iltaisin/aamuisin vetämään tällaista miespuolista energiaa itselleni?
Vai olisiko sinulla parempia ehdotuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Haluaminen on yksi elàmàn vaikeimpia hallittavia asioita. Haluamme monia asioita, myòs ihmissuhteita. Yksi tàmàn maailman perussààntòjà on: sen saa mistà luopuu. Voisitko ajatella vaikka rakastavasi omaa elàmààsi ihan sellaisena kuin se on? Silloin se rakkauskin varmasti yrittàà tupata elàmààsi hàiritsemààn rauhan tasapainoa :-)
Rakkaudella,
energiahoitaja
Avioeroni, ainakin minulle oli, repäisy henkiseen vapauteen ja kyllä minusta siltä tuntuu, että lapsenikin voivat paremmin kuin jos olisimme vielä aviossa. Sillä mieheni vei minulta kaiken energian antamatta minulle tilalle mitään. Olin todella surullinen ja täysin maahan lyöty suhteemme loppuaikoina.
Osaltani sain kyllä sellaisen tunteen, että eron jälkeen olen pikkuhiljaa saanut elämänlangat itselleni ja sen mielenrauhankin. Olen sydämessäni onnellinen, mutta tunnistan kyllä itsessäni hiipivän kaipuun jonkun ihmisen luo.
Sitä vaan lähinnä ihmettelen, ettenkö todellakaan kelpaa kenellekkään, ja miksi juuri minun energiani eivät ole vetämässä ketään puoleensa? No minun siis tulee etsiä lisää ymmärrystä, jotten kaksinkäsin onneani poiskaan työnnä.
Kiitos sinulle vastauksestasi, luulenmpa, että lähden kirjastoon hakemaan aiheesta "sen saa mistä luopuu" vähän luettavaa, ehkä se avaa sydämeni...