Mitä enää teen tässä maailmassa, kun en enää kykene mihinkään? Olen enää vain ihmisraunio vailla mitään todellista määränpäätä ja tavoitetta. Miksi enää mikään muuttuisi? Se ei ole aikaisemminkaan muuttunut kuin huonompaa. Miksi enää katsoisin yhdenkään päivän kortit, kun aina jää musta pekka käteen. Pääseekö tuskasta pois kun avaa taivaan portit itselleen ja onko se oikein? Onko enää mitään minkä vuoksi katsoa peiliin ja todeta olevansa jotain? En usko, enää koe olevani se mitä haluan olla, en tunne enää itseäni ihmiseksi. En pysty edes nukkumaan enää, miksi siis yrittää jotain mihin ei enää ole. Ei ole mitään eikä ketään, kaikki on tyhjää. Haluan vain ettei kukaan ole lähelläni eikä kukaan ajattele minua, se ehkä saisi itseni onnelliseksi. Elän tyhjyydelle, rakastan sitä, rakasta kun en näe, tunne tai koe mitään. Ainoa keino siihen on vetää pää sekaisin, nauttia yksinolosta ja nauraa ei millekkään. Onko olemassa vapaus, jossa on vain minä yksin, onnellisena mieli kirkkaana kuuntelemassa puiden huminaa, haistelemassa nurmikon tuoksua ja tuijottaen oranssia taivasta. Onko paljon vaadittu elämältä saada olla yksin, jos se tekee ihmisen onnelliseksi ja iloiseksi? Mikä on sen hinta, kuolema vaiko huumeet?
Elämä valuu käsistä, tuntuu ettei ole enää mitään annettavaa.
Anonyymi
40726
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kirjoitat tänne joten kaipaat kuitenkin ihmisiä. En voi sinua hirveästi neuvoa. Ihminen kun ei vastaanota neuvoa, jota ei halua ottaa vastaan. Ala lukea Uutta testamenttiä, mitä nopeammin sen parempi. Sieltä löytyy eläväksi tekevät lohdutuksen sanat. Hyvää yötä.
Mikää uskonnollinen ei kiinnosta. En usko uskontoihin enkä henkiolentoihin.
Kaipaan vain itseäni, se joka olin. Olin hyvä ja iloinen ihminen, olin töissä ja kaikki oli hyvin. Paykoterapia ja lääkkeet tuhosivat kaiken hyvän minuudestani ja elämästäni. Mitään hyvää ei ole jäljellä, ei mitään.
Jätä lääkkeet.
Olenkin jättänyt, ne vain jättivät terapian ohella niin pahat traumat ja kognitiiviset häiriöt ettei niistä pysty palautumaan enää. Siksi hukutankin itseni jatkuvasti päihteisiin, että pystyn olemaan edes pienen hetken silloin tällöin onnellien, sen pienen ihanan hetken.
Minulla lääkkeet auttoivat nyt pärjään jotenki (mt)
Auttoi mihin?
Noin on sanonut moni päihteidenkäyttäjä ja masentunut, mutta löytänyt avun uskosta. Kun ihminen menee niin pohjalle, ettei muuta keinoa ole, niin huuda apua. Jumala auta on ne sanat ja sinulle tullaan vielä vastaamaan. Kokeile. Et menetä mitään muuta, kuin ehkä oman egosi, joka on mielesi blokkina. Kato youtubesta, spotyfysta jne. "OhoTeinSenTaas". Hämmästyt, miten ison egon omaavat tyypit on löytäneet jotain muuta.
Rukoilen sun puolesta 😙
Minullakin vain tyhjää jäänyt käteen kaikesta.
Sama täällä. Taas pitää aloittaa alusta viimeisimmän epäonnistumisen jälkeen, tietäis vaan mihin suuntaan lähtis, kun ei ole enää mahdollisuuksia. Ei olis pitänyt mennä sille kurssille ollenkaan, mitä lie kuvittelin, mutt henkisesti tuli turpiin enemmän kuin ikinä aiemmin.
Jätä lääkkeet ja muuta uuteen kaupunkiin, lähelle luontoa. Kyllä valtio pitää sen verran huolta omistaan. Tee se, älä epäröi. Pelasta itsesi.
Sä oot jo pitkään tehnyt näitä aloituksia, saat neuvoja laidasta laitaan mutta torjut ne kaikki ja palaat tuohon ajatukseen että yksinäisyys ja päihteet on se ratkaisu.
Kuitenkin, jos todella ajattelisit niin, et näitä aloituksia tänne rustaisi. Mitä siis oikeasti kaipaat? Vai oletko vaan trolli?
Kaipaan itseäni, omaa rauhaa. Sitä ihmistä joka olin, en välitä siitä mikä olen, tässä ei ole mitään sellaista, joka veisi eteenpäin. Kaikki on huonoa oli asia mikä tahansa, sumeaa ja onnetonta. Suoraansanottuna täyttä roskaa, aikaa jolla ei ole mitään tekemistä elämän kanssa!
Ei ole järkeä antaa neuvoja ihmisille joista ei tiedä mitään. Se että haluan kertoa päihteiden käytöstä ei pitäisi olla kenenkään muun ongelma. Mene lenkille, ihmiselle joka ei pysty liikkumaan 200 metriä pysähtymättä kolmea kertaa matkalla, kun jalat kramppaa niin pahasti alta että onnettumuuden riski on suuri.
Minulle riittäisi ihan vain yksinäisyys mutta se ei viisaiden mukaan ole mahdollista.
Sinä olet tärkeä . Sinulla on tulevaisuus.
Ne todelliset määränpäät ja tavoitteet tulevaisuudelle löydät kyllä, kun mietit
Älä luovuta. Koskaan ei saa luovuttaa. Toivonkipinä paremmasta tulevaisuudesta itää aina.
Ei ole tavoitteita, oli mutta ne kaikki ovat mureneet. En pysty enää mihinkään, lääkkeet ja terapiat tuhosivat jotain niin paljon elimistöstä etten ole kykynevä oikeastaan enää mihinkään muuhun kuin istumiseen. Tässä sitä ollaan ja ihmetellään miten voisin olla niin tyhmä, että luotin suomen terveydenhuoltoon, se oli suurin virhe mitä olen koskaan tehnyt ja nyt maksan siitä virheestä elämällä täysin ala-arvoista elämää.
Jätä päihteet. Et oikeasti tarvitse niitä. Tarvitset elämän ja tulevaisuuden
Kokeiltu on ja joka kerta olen huomannut asioiden menevän vain huonommaksi. Jos olisin joskus huomannut päihteettömyydestä jotain hyötyä, niin olisin lopettanut ne aikoja sitten. En vain saa päihteettömästä elämästä yhtään mitään ja kaikki ongelmat alkavat.
Olen koneillut liikkua ja syödä terveellisesti ja joka kerta olen kysynyt itseltäni, miksi teen tätä kun en ole koskaan iloinen ja onnellinen? Miksi en koskaan naura tai nauti mistään? Näiden kysymyksien jälkeen olen mennyt käyttämään päihteitä ja olen ollut ilman hermokipuja, olen ollut iloinen ja onnellinen, nähnyt ihmisiä ja ollut sosiaalinen, olen oikeasti nauttinut elämästäni. Ja joka kerta kun vertailen näitä kahta eri elämäntyyliä keskenään, en löydä yhtään hyvää syytä elää päihteetöntä elämää.
Toi liikunta ja terveellinen ruokaki sellaisia, että ne ei lyhyellä kokeilulla ehdi tuoda mukanaan sitä hyvää fiilistä, endorfiineja, kevyempää oloa, otetta elämään. Se oli joku pari kuukautta ainaki, tietenki rapakuntosena alku vaikeaa, kevyttä liikkumista vaan. Niistä voi tulla tapa, mutta osin geeneistäki kiinni, toisten vaste liikunnalle on parempi. Ja jos pystyy kokeileen montaa lajia, joku voi tuntua omalta.
Miks sä sitten jaksat jauhaa tätä samaa? Senkun elät niinku elät. Mutta haet itsesäälihuomiota.
Niin kaikki ei ole saaneet elämäänsä sellaisia eväitä jotka olisivat tarvinneet, jotta aikuisena saisivat itse ohjattua elämänsä tyydyttäville uomille.
Hermopinnehän se siellä vielä elossa vinkuu.
Kuule, et ole ainoa ihminen, joka on kamppaillut tuon asian tiimoilla. Suosittelen kuitenkin tekemään asioille jotain, kiinnostaa tai ei. Loppujen lopuksi ihminen on onnellinen, kun jättää kaiken turhan pois. Elämässä ei ole kyse siitä, mitä sinä, tai kukaan muu haluaa, elämässä on kyse elämisestä.
Lopeta se vinkuminen ja nouse ylös joka aamu kuten sotilas, paista ne perkeleen kananmunat ja pekoni, lähde reippaalle lenkille.
Opettele hallitsemaan ajatuksesi, äläkä anna ajatusten hallita sinua, meditoi, tyhjennä pääsi, olet oma itsesi vasta, kun pystyt olemaan ajattelematta mitään. Tämä ei tarkoita välinpitämättömyyttä, mutta ihminen on onnellinen, kun sillä ei ole mitään.
Itsesääli ja jatkuva itku ja parku ei auta, eikä kukaan ala parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Yksikään ihminen ei parisuhteeseen ala toisen kanssa, joka jatkuvasti purkaa pahaa oloaan. Sinun on pakko käsitellä mieltä painavat asiasi ja ryhdistäytyä, niskasta kiinni, ylös ja eteenpäin.
Ja jätät pois lääkkeet ja päihteet, ne ei tre ihmiselle mitään hyvää, itsensä kiusaamista kaikki sellainen negatiivinen ajattelu.
T: toinen kovia kokenut, mutta hyvin menee nykyään.
Ps. Ja tiedän ettet halua ottaa tätä asiaa tosissasi, mut muuta apua en voi antaa. Ammattiapua on tarjolla.
Ei voi oikeen tuntematonta ihmistä lähtee neuvoon se ei ole oikein, koska ei tunneta faktoja mitkä asiat johtivat tuohon tilanteeseen.
Kerro meille tyhmille mitä ne sotilaat tekevät senjälkeen kun ovat heränneet? Vahingoittaa muita ihmisiä enimmäkseen. Maailmassa on kaikki paskana juuri noiden militaristien takia. Kaivoksissa orjat keräävät luonnonvaroja ja apinat rakentaa niistä pommeja ja tiputtelee niitä lapsienkin päälle. Keskenään sopivat olevansa sankareita ja antavat toisilleen mitaleja ja ylennyksiä. Ovat muiden yläpuolella eikä kukaan voi heitä estää tai kieltäytyä heidän seurastaan.
Apinat johtaa siviilityöpaikoillakin eivätkä tee ruumiilista työtä eikä mitään muutakaan. Kantaupseerit saavat palkkansa siitä kun kouluttavat sotimaan. Ei se vaikeaa ole kuka tahansa voi kouluttaa sotimaan ilman kokemustakin tai ilman arvomerkkiä. Yksinkertaisia asioita mutta kun tulee jokin yllätys kuten elämässä on tapana niin siihen lässähti kuin pannukakku. Näin kaivetaan miina maahan katsokaahan nyt. Siitä sitten saavat palkkaa hyvillä eduilla. Toiset ovat tuntemattoman edessä joka päivä.
Sinulla on vielä yksi toivo. Pane kätesi ristiin ja rukoile valon ovea avautumaan sisimpääsi. Jumala ainoastaan voi auttaa silloin kun muuta apua ei löydy, vähitellen, pieni askel kerrallaan.
Jokaisella on paikkansa, jokaisella on aikansa. Varmasti olet elämässäsi saavuttanut jotain hienoa ja tehnyt hyviä asioita. Et vain sitä itse näe, eihän metsää näe puilta. Välität ihimisistä ja sinusta välitetään, paljon.
Yhdessä hyvin kauniissa laulussa kertosäe menee "pidän sinusta mutten itseäni siedä".... kuuntelin ko. kappaleen muutamankin kerran ja ajattelin että kun itselläni on mennyt joskus huonosti, niin laulun henkilöllä täytyy mennä todella huonosti. Ihmisen täytyy sietää ensin itseään, rakastaa itseään, ennenkuin voi rakastaa toista.
Pärjäämistä ap:lle.
Tarvitset apua ihan oikeasti tuohon tilanteeseen. Siinä ei ole mitään väärää, että tarvitsee apua ja tukea ja toisia ihmisiä. Toivon, että saat kaikille elämänalueille sellaisen avun, että nuo solmut alkaa pikkuhiljaa aukenemaan. Omat tavoitteet ja toiveet elämän suhteen kannattaa myös kirjoittaa ja suunnitelma, miten pääsee niihin tavoitteisiin.
Älä yritä yksin selvitä.
Mitä pitäisi antaa? Tiiliskivikin on hyödyllisempi planeetalle ja ihmiskunnalle kuin kantaupseeri. Valitettavasti he kuitenkin hallitsevat eikä heidän seurastaan voi kieltäytyä. Orjia ei pitänyt olla mutta valehtelivat koulussa siitäkin. Valehtelija oli reservin upseeri.
Älä hauku paranna.
Kyllä on hoitajienkin lapsia, jotka käyttävät päihteitä. Ei se ole perheestä kiinni, miten elämä menee.
Mielestäni ongelmia tulee jakaa. Päihteidenkäyttäjät saisivat olla sosiaalisempia. Kyllä minä mielelläni keskustelen kaikkien ihmisten kanssa, käyttivät mitä tahansa. Ei saa jäädä yksin murehtimaan.
Toivoen, että ei herää seuraavaan päivään.
On olemassa toivo. Siihen voi halutessaan tarttua, sen sanomaa juhlitaan. Se on vapaaehtoista, mutta se toimii.
Taidat olla aika sekaisin.
Suosittelen jättämään päihteet, et tule koskaan pääsemään yli tuskastasi, jos hukutat järkesi ja tunteesi päihteisiin, se on melkoisen varma asia.
Yksikään päihdeongelmainen ei ole koskaan ollut pohjimmiltaan onnellinen, eikä varsinkaan tullut sellaiseksi pidemmän päälle. Ei yksikään. Päihteet kun lisäävät ahdistusta, masennusta ja epätoivoa, vaikka ne hetkellisesti helpottavatkin oloa, ovat muka lohduksi. Ne ovat valheellinen oikotie onneen. Kun tuntuu vaikealta, sekoittaa päänsä päihteillä sen sijaan, että kohtaisi kipu pisteensä ja etsisi uusia toimintatapoja niiden käsittelemiseksi. Se voi olla kivuliasta ja tuskaista, mutta se tie vie eteenpäin ja lopulta parantaakin. Ja jos on liian vaikeaa, niin voi ottaa myös tukea vastaan, opetella luottamaan muihin ihmisiin. Voi vaikka soittaa auttaviin puhelimiin, hakeutua päivytykseen, mennä terapiaan ja vertaisryhmiin, kokeilla jopa miedompia lääkkeitäkin tarvittaessa.
Jos nautit yksinolosta, mikset muuttaisi maalle? Sieltähän löytää jopa työttömyystuilla elävä pienen mörskän vuokralle omasta luonnonrauhasta. Opettelet siellä vaikka omavaraistalouden alkeita ja hoidatat mieltäsi harrastaen luonnon tarkkailua, halon hakkuuta ja avantouintia.
Jokin on rikkonut luottamuksesi ihmisiin, ehkä koko elämäänkin? Kunpa et unohtaisi, että ne viallisemmatkin ihmiset ovat vain ihmisiä, ehkä hekin ovat yrittäneet parhaansa, vaikka se ei paljoa olisi ollut. Hekin ovat matkalla kohden parempaa, ihan kuten sinäkin, ehkä vain eri tasolla vielä. Ja kyllä maailmaan mahtuu myös paljon hyväsydämisiä ihmisiä, et vain vielä ehkä ole tavannut heitä. Älä kuitenkaan menetä uskoasi ihmisten suhteen!
Jos vellot vihassa, epäluottamuksessa, katkeruudessa ja kurjuudessa, elämä luultavasti näyttää sinulle sen suuntaiset kasvot. Eihän yksikään vihainen näe ympärillään mitään hyvää, eikä yksikään rakastunut mitään pahaa. Kokeile siis muuttaa tapaasi ajatella. Vihainen ajatus on vahingollinen siinä missä tekokin, myös ja varsinkin itsellesi.
Täydellistä onnea ja rauhaa tuskin tulet löytämään niin kauan kun vellot itsesäälissä ja omissa ongelmissa. Jos et ole ihan sänky potilas, niin suuntaa tarmoasi osin myös muiden auttamiseen. Suuntaa siis huomiota poispäin itsestäsi. Tiedän, epämieluisa neuvo monellekin. Ihminen kuitenkin löytää elämäniloa ennen kaikkea muiden kautta, mutta ensin täytyy uskaltaa ja opetella luottamaan. Se ei tietenkään ole helppoa, jos on jo tullut monta kertaa petetyksi. Mutta kun yrittää sitkeästi, ennen pitkää onnistuu. Nyt jo luotat sentään sen verran, että fiksusti etsit täältä tukea ja neuvoa muilta ihmisiltä.
Koska kirjoitat tänne, etsit vielä vaihtoehtoja, et ole vielä päättänyt kuolla ja oikein hyvä niin. Kokeile nyt ainakin läpi nämä vaihtoehdot ja mieti sitten uudemman kerran asiaa jos nekään eivät auttaneet. Onnea yritykseen!