Kun elät läsnäolon tilassa, olet paikassa joka avautuu mystisesti ylöspäin. Siksi saat siinä aina kaiken, mitä siihen hetkeen tarvitset. Ainoa edellytys päästä läsnäolon tilaan, on rohkeus menettää kontrolli. Uskalla siis olla juuri niin avuton, kuin itseasiassa olet.
-Tommy Hellsten-
-Tommy Hellsten-
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuo on niin totta, mutta todella vaikeaa suurimmalle osalle ihmisistä. Kontrollin menettäminen ja avuttomana oleminen on todella pelottavaa. Jos kuitenkin sen uskaltaa tehdä, voi elämä ja sen oikeanlainen ymmärrys vasta avautua kokijalle.
Joo, kivaa sanahelinää nämä mindfulness löpinät, mutta harva niitä harjoittaa mistä itse saarnaa..
Onhan se näinkin, mutta sitä tärkeämpää se olisi mitä enemmän aggressiota, turhautuneisuutta tai selittämätöntä kateutta ihmistä on korventamassa. Ihmisen ei tarvitse olla mikään tyyneyden ruumiillistuma hakeakseen tasapainoa meditaatiosta tms.
No minä harjoitan ja olen tuon todeksi elänyt. Enää en kyllä saarnaa kun ei ihmiset halua uskoa. Löytävät omaan tahtiinsa jos löytävät. Sivusta
Meditoinnut ja harrastanut yogaa kohta 20v. Minua ei tarvitse sinun opettaa 😉
Silti et ole meditoinut alhaista minääsi ja egon kulmakiviä vekka :)
Tommy Hellsten ei kirjoita "mindfullnes löpinää". Ihan kristitty on ja kirjoittaa opeista, jotka on omakohtaisesti läpikäynyt ihan elävässä elämässä. Tuskin kannattaa arvostella, jollei ole perehtynyt sen kummemmin hänen kirjallisuuteensa.
Alhaista minää, egon kulmakiviä? Noin ei sano kuin huonon itsetunnon omaava suomalainen.
Arvostelin tuota aloitusta, en itse kirjailijan koko tuotantoa.
Anteeksi, vaikutat sitten hyvin korkeatasoiselta entiteetiltä😅
En tiedä tuollaisista, mutta sen tiedän, että etsin kuin pakolla kaksoisliekkiäni (hänen pitäisi olla mies). En ole koskaan tavoittanut häntä edes unessani vaan kuvitellut kaiken. En edes tiedä onko minulla kaksoisliekkiä ja mistä tämä ”pakko löytää hänet” -ajatus tulee. Ehkä kaipaan elämääni vain jotain merkitystä tai, että olisi joku joka ymmärtäisi minua.
Noihin höpinöihin helppo eksyä, parempi kun keskityt löytämään ensin itsesi. Kun on kotona omassa itsessään, toisenkin pystyy hyväksymään vikoineen päivineen.
Hyvin sanottu. Juuri sitä haluankin tehdä, että löytäisin itseni.
Hellsten om tämä virtahepo olohuoneessa tyyppi. Ja Ihminen tavattavissa.
Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni, Kassan kautta teokset
Irvailua tälle Coelho-tyyppiselle henkisen kehityksen puheelle
Takana luultavasti Kari Hotakainen
Meni vähän väärään paikkaan, Hellsten kirjoittaa aika Coelholaista tekstiä.
Aika kaukana Coelhon kirjat ovat teologi-terapeutti Hellstenin omista. Eli yhtäkään Tommyn kirjaa et ole lukenut. Coelho on sekaantunut kommunismiin ja mustaan magiaan. Tosin hän on todella taitava nykykirjailija verbaalisesti. Siinä verbaliikassa voi olla ainoa yhtäläisyys. Voi hyvän tähden... Terapiakirjailijaa vertaat matkoistaan kirjoittavaan vallankumoukselliseen maagikkoon.
Makunsa kullakin. Suoltavat paskaansa kirjasta toiseen, lypsävät tyhjäpäiltä rahat pois. Suunnattu terveys- ja sosiaalialalla toimiville naisille, jotka eivät erota huuhaata laadukkaammasta psykologisesta /filosofisesta kirjallisuudesta, esim Jung, Sartre, Nietzsche, nykyklassikot. Teologia ei ole kovin uskottava tausta. Tekstit täynnä kliseisiä hämäriä ajatuksia, kyökkifilosofiaa, itsestäänselvyyksiä, heppoisia elämänohjeita, just niitä teepussimietelauseita, joita täälläkin pilkataan.
Cohelo sanoo: kun minulla ei ole mitään menetettävää, sain kaiken. Kun lakkasi olemasta se joka olen, löysin itseni.
Ja kotokohelomme Hellsten kiteyttää saman: saat sen, mistä luovutti.
Ja ei muuta kuin kassan kautta kotiin ja lukemaan näitä mieltä avattavia lauseita.
Totta. Kun voisikin menettää kaiken kontrollin. Mutta eihän se ihan niin mene, kun joutuu jollain lailla suojaamaan itseään jatkuvasti. Tavallaan olen ollut aika rähmälläni monien asioiden edessä ja sitä kautta joutunut irrottautumaan tietyistä haitallisista jutuista.
Mutta en varmasti ole tilanteessa, jossa voisin olla ilman kontrollia täysin. Näen tuon ajatuksena kuitenkin hyvänä ja ehkä sitä kohti vähitellen pääsee, jos niin haluaa. Mutta varmasti hidas juttu, niin kuin kaikki muutokset, jotka jäävät pysyvästi elämään. Mutta voisiko siitä kontrollista luopua asteittain? Ja syventää sitä luottamusta niin toimiessa, että jokin isompi voima kantaa? Enkä tarkoita sitä, että olisi aivan kuten "lastu laineilla", oma osuushan on aina tehtävä.
Vaan että vähitellen luopuisi siitä ylenpalttisesta kontrollista, mikä sitoo valtavasti energiaa ja estää sen aidon luottamuksen syntymisen, sen että elämässä voi käydä ihan hyvin. Ilman, että minä itse sorkin ja puutun joka asiaan. Ajattelen sen jotenkin niin, että voin luovuttaa omavoimaisuudesta ja juuri sen vuoksi saan Jumalan huolenpidon osakseni.
Siis ja tämä "vuodatus" oli tarkoitettu vastaukseksi klo 14:09 kirjoittaneelle aapeeltä. Lykkäsin sen nyt vaan johonkin kohtaan näköjään.
Flowkokemukset esim liikunnasta tai muusta mieleisestä tekemisestä, kun homma sujuu jo autopilotilla. No joku nuotioon tuijotteluki voi olla aika hypnoottista, mieli tyhjenee. Avuttomuuden kokemusta en kyllä yhdistäisi rauhallisen läsnäolon tunteeseen, liian negatiivista. Ennemminkin hyväksyvä ajatus, että asiat menevät kuin tarkoitettu on. Virikkeetön tila on nykyihmiselle vaikea, amerikkalaisessa tutkimuksessa useimmat, erityisesti miehet, antoivat itselleen mieluummin sähköiskuja kuin olivat omissa ajatuksissaan.
Näinpä. Olla tekemättä tai ajattelematta yhtään mitään.olla vaan.just siinä hetkessä.ilman ajatuksia.ei ole helppoa mutta hetken välähdys siitä,tietoisuus hetkestä ,sitä oloa ei voi sanoinkuvailla. olisi hyvä ymmärtää ettei loppujenlopuksi ole kuin tämä hetki. Ei menneisyyttä.ei tulevasisuutta.tässä nyt, on käsissäsi elämän avaimet.💎
Miten minulla tuli tästä heti mieleen laskuvarjohyppy. Olisi kiva kokeilla! Tandemina toki ihan ensin, jonkun kokeneemman kanssa.
Vaikka rakastan seesteisyyttä ja kaikkea zenmäistä meininkiä, oloni on kaikkein rauhallisin sen jälkeen kun adrenaliini on ryöpynnyt kunnolla.
Juuripa näin uskon että se hetken kokemus,hetken hurma😄siinä hurjastelussa koukuttaa. Mutta voi sen kokemuksen saavuttaa ihan koti sohvallakin jos osaa putsata aivot kaikesta muusta. Siinä laskuvarjohypyssä esim. Ne putsautuu ihan itsestään.silloin ihminen on sataprosenttisesti elämässä läsnä.siinä hetkessä.samalla on antauduttava kohtalolle.päästettävä irti peloista.luotettava.varmasti hieno tunne.ei ihme jos koukuttaa😊💎
No näin ruuhkavuosina tuota mielen putsausta on vähän haastava toteuttaa, mutta aina kun mahdollisuus tulee. Ja tosiaan adrenaliinikin hyvin herkillä, koska olen toisinaan ylisuojeleva leijonaemo.. Siihen ei tarvitse sen kummempia hyppyjä :D Mutta joku päivä toteutan tuon laskuvarjohypyn, se on vissi.
Ketä koukuttaa, ketä ei. Tutkimuksissa on todettu, että he joilla on ADHD- piirteitä tuntuvat "tarvitsevan" vauhdikkaita kokemuksia aivoilleen. Laskuvarjohyppyjä, benji-hyppyjä, riippuliitoa muunmuassa.
Jokseenkin loogista.
No ihan kotisohvaliitoa olen itse harrastanut että liekö sitten adhd,tä tämä? Sinähän sen varmaan paremmin tiedät.🙂💎
Varmaan ymmärrät itsekin onko vai eikö.
En usko.olen liian seesteinen.toivoisin että olis mutta adrealiini puuttuu. Uni maistuu🥱😊😴vahha sielu kaiken jo kokeneena ei jaksa perustaa muutakuin henkisistä elämyksistä tässä elämässä😄🤗💎
Katselen toiseen ulottovuuteen kaiken aikaa, kotisohvallakin ja pidän hauskaa.
Eli pidät hauskaa Menninkäisen/Hologrammin/Entiteetin kanssa? Mitäs jos se on Hobitti?
Hologrammin kanssa pidän hauskaa.
Joskus myös uuden aloittaminen altistaa tietynlaiselle avuttomuudelle epävarmuuden lisäksi. Näiden sietäminen ei aina tunnu helpolta, vaikka mukavuusalueen ulkopuolelle pitäisi aina välillä mennä. Itselleni tässä on paljon opettelemista läsnäolon lisäksi. Kamalaa välillä huomata millainen stressaaja ja kontrollifriikki hätähousu itsessä asustaa.
Pitäisi keskittyä siihen iloon.
Pakollinen kunnon pysähtyminen tuli n. vuosi sitten elämääni. Sitten tuli vielä vähän voimakkaampi pysäytys. Kaikki traumat pinnassa, stressi ja ahdistus. En tiennyt aiemmin, mitä on olla ahdistunut 24/7. Nyt tiedän. Elämä on muuttunut ja ilonaiheita on välillä vaikea löytää.
Välillä on ihan ok. Mutta sitten tulee taas ahdistus, tuntuu että sille on liikaa aikaa, kun ei ole missään töissäkään. En pystyisi edes olemaan töissä viimeisen loppuunpalamisen jälkeen. Yritän työstää tunteitani, mutta olen joutunut sen eteen, että perusturvallisuuden tunne on järkkynyt.
Siitä on jäänyt stressi päälle, vaikken tarkoituksella stressaakaan. Joudun työskentelemään alati, että jaksan, mikään ei ole enää itsestäänselvää. Pahimmalta tuntuu se, että on jäänyt jotenkin yksin, kun ei ole enää normaalissa elämänmenossa mukana. Elämä heitti muutamassa vuodessa häränpyllyä ja jossain kohtaa vissiin tuli mitta täyteen jotenkin.
-Mies 47 vee