joskus näin päin

mulla on tilanne, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta kymmenen vuotta, kuusi vuotta naimisissa. puhuimme lapsista ja halusimme perheen.
aika pian tärppäsikin ja olin iloinen. kun kerroin miehelleni, hän muuttui kumman näköiseksi. salaa hän oli toivonut, ettemme saisikaan lapsia vaan jäisimme kahden. olisi rahaa matkustella jne jne.

varasin ajan aborttiin sekavissa tunnelmissa. yöt valvoin ja mietin , miten tästä eteenpäin, voinko luottaa enää ollenkaan ihmiseen, jonka luulin tuntevani.

pari päivää ennen aborttiaikaa päätin uskaltaa toimia.
peruin ajan ja ajattelin, että koska olen aikuinen, otan vastuun lapsesta , jota halusin jo ennenkuin tiesin hänen olemassa olostaan. rahallisesti tulee olemaan tiukkaa.

mieheni lähti ja pari vuotta vanha talomme meni myyntiin. velat pois ja pieni varakassa pankkiin vaunuja, sänkyä yms varten.

nyt en voisi olla onnellisempi silittäessäni vatsakumpuani. kaipaan toki miestäni, ja toivoisin hänen muuttavan mielensä. en kuitenkaan jää haikailemaan hänen peräänsä. menkööt jos on mennäkseen. uskoisin pärjääväni yksin lapseni kanssa.

tule rakas lapseni pian,odotan sinua!

äitisi
5806
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Olipa ihana lukea päätöksestäsi!!!
Kerran näinkin päin!
Et taatusti tule katumaan tuota valintaasi.
Valitsit elämän- valitsit rakkauden!

Äänestä
  • kiitos rohkaisevasta viestistäsi! kyllä olen onnellinen päätöksestäni. joskus ajattelen, miten elämä mahtaa kuljetella meitä, mutta sitten ajattelen, että se on tulevaa ja turha sitä on etukäteen murehtia.
    juoksuni olen nuorena juossut, en kaipaa ravintola elämää. lapsen kanssa voi harrastaa ja touhua monenlaista.
    muistelen omaakin lapsuuttani, jossa vanhemmilla ei ollut rahaa käytössä paljoa mutta onnellisen lapsuuden sain silti eikä tarvinnut juosta tukka putkella harrastuksesta toiseen, vain jotta naapurin lapset jäisivät vähemmälle.

    nyt keskityn jo laittamaan lastenhuonetta kuntoon, sillä tyttäreni syntymään on enää aikaa viitisen viikkoa.

    tuskin maltan odottaa...

    Äänestä

Hienosti ajateltu, olet todellakin valmis äidiksi, tsemppiä viimeisille viikoille!!!

Ps. Ilmoittelehan sitten kumman sait.

Äänestä
  • tekstissäni kerroin, että tyttöä ne lupasivat ultrassa 99% varmuudella ja lääkäri sanoi leikillään, että jos se on kumminkin poika, hän adoptoi sen!
    kyllä he näkivät tytön selvästi, häpyhuulet näkyivät aivan suoraan eräässä kohtaa.
    toukokuun 21. on laskettu aika.
    kerron kyllä sitten miten meni!

    Äänestä

  • minttu kirjoitti:

    tekstissäni kerroin, että tyttöä ne lupasivat ultrassa 99% varmuudella ja lääkäri sanoi leikillään, että jos se on kumminkin poika, hän adoptoi sen!
    kyllä he näkivät tytön selvästi, häpyhuulet näkyivät aivan suoraan eräässä kohtaa.
    toukokuun 21. on laskettu aika.
    kerron kyllä sitten miten meni!

    Taisin lukea hieman huolimattomasti, siis TYTTÖ!
    Tyttöjä minullakin, ensimmäinen syntyi viikon myöhässä ja tämä toinen veitikka 3 viikkoa etuajassa, mukavan joululahjan saimme!
    Aurinkoisia päiviä sinulle, pian saat työnnellä pikkuistasi vaunuissa ja nauttia elämän suurista asioista!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


minttu kirjoitti:

mulla on tilanne, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta kymmenen vuotta, kuusi vuotta naimisissa. puhuimme lapsista ja halusimme perheen.
aika pian tärppäsikin ja olin iloinen. kun kerroin miehelleni, hän muuttui kumman näköiseksi. salaa hän oli toivonut, ettemme saisikaan lapsia vaan jäisimme kahden. olisi rahaa matkustella jne jne.

varasin ajan aborttiin sekavissa tunnelmissa. yöt valvoin ja mietin , miten tästä eteenpäin, voinko luottaa enää ollenkaan ihmiseen, jonka luulin tuntevani.

pari päivää ennen aborttiaikaa päätin uskaltaa toimia.
peruin ajan ja ajattelin, että koska olen aikuinen, otan vastuun lapsesta , jota halusin jo ennenkuin tiesin hänen olemassa olostaan. rahallisesti tulee olemaan tiukkaa.

mieheni lähti ja pari vuotta vanha talomme meni myyntiin. velat pois ja pieni varakassa pankkiin vaunuja, sänkyä yms varten.

nyt en voisi olla onnellisempi silittäessäni vatsakumpuani. kaipaan toki miestäni, ja toivoisin hänen muuttavan mielensä. en kuitenkaan jää haikailemaan hänen peräänsä. menkööt jos on mennäkseen. uskoisin pärjääväni yksin lapseni kanssa.

tule rakas lapseni pian,odotan sinua!

äitisi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu