Oikeastaan koko elämä on ollut taistelua ja täynnä vastoinkäymisiä, yksinäisyys on vain pisara meressä, näiden muiden ongelmien joukossa. Jollain kummalla tavalla sitä on kuitenkin aina jaksanut uskoa asioiden järjestymiseen ja mennyt eteenpäin haaveiden sekä unelmien siivittämänä. Onhan sitä toki voinut aina hetkeksi masentua, mutta lamaannus on mennyt ohi.
Mutta jossain vaiheessa se omakin mitta vain tuli lopullisesti täyteen, ei jaksa enää kiinnostaa mikään, ei jaksa yrittää. Liikaa niitä muistoja, jotka tahtoisi vain unohtaa. Liikaa ollut epäonnea matkassa, liian paljon yhdelle ihmiselle. Olen pystyynkuollut ihminen.
Mutta jossain vaiheessa se omakin mitta vain tuli lopullisesti täyteen, ei jaksa enää kiinnostaa mikään, ei jaksa yrittää. Liikaa niitä muistoja, jotka tahtoisi vain unohtaa. Liikaa ollut epäonnea matkassa, liian paljon yhdelle ihmiselle. Olen pystyynkuollut ihminen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvin kirjoittaa hän ja sanat kosketti myös voimia sulle
sivusta mies