Miksi jotkut saavat kumppanin helposti ja jotkut eivät

Kyllähän persoonalliset ja yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat parisuhteen saantiin. Väittäisin, että parhaiten parisuhteen hankinta onnistuu jokaiselta naiselta ainakin nuorena. Naisen paras valtti on nuoruus. Nuoruuden ansioista saa anteeksi muita puutteita. Miehillä voi olla vaikeampaa, sillä naiset valitsevat mieluusti itseään vanhempia miehiä. Eli mies, joka on arka ja huomaamaton, jää helpommin ilman paria.

Ei sinkkuus automaattisesti tarkoita, että ihmisessä olisi jotain vikaa. Ihan pärjäävät naiset ja miehet ovat ilman kumppania. Toisinaan ongelma voi olla niin päin, että ihminen saisi kumppanin, mutta on liian valikoiva, eli kukaan ei ole hänelle liian täydellinen. Siten ilman kumppania voi jäädä sekä erittäin täydelliset että erittäin epätäydelliset ihmiset. Ja ihan tavalliset siitä välistä.

Jos on haku päällä, niin pitäisi muuttaa sekä kriteereitä kumppanin suhteen että tapoja, joilla kontaktia hakee. En kerro, minkä keinon olen itse ottanut käyttöön, mutta olen ainakin päässyt kommunikoimaan useamman vastapuolen edustajan kanssa kuin moneen edelliseen vuoteen yhteensä. En käy baareissa, enkä käytä netin treffipalveluita.

Onko "iskeminen" oikeasti tapa saada pari? Eikö ole enää mahdollista tutustua hitaasti? Mieti sitä. Vanhaan aikaan todennäköisesti nykyistä helpommin tutustuttiin yhteisissä elinpiireissä kumppaniin. Nykyisessä hektisessä (ja tautisessa) maailmassa se ei taida enää olla muodissa.

Mietipä näitä: oletko avoin ja päästät lähellesi? Vai oletko epävarma, epäilevä, varautunut?
Oletko iloinen ja hymyiletkö?
Ei haittaa vaikka olisi ujo kun ei ole torjuva ja tyly. Itse asiassa ulkonäkö ei lopultakaan merkitse kovin paljoa, Ei auta vaikka olisi maailman kaunein tai komein jos on sisältä tyhjä tai epämiellyttävä. Pelkällä ulkokuorella ei kukaan mitään tee. Korea karkkipaperikin heitetään roskiin, se mitä sen sisältä löytyy on tärkeintä.
Vähätteletkö itseäsi, arvosteletko ja vertailet toisiin? Sekin näkyy negatiivisena ulospäin. Tärkeintä o hyväksyä itsensä ja olla tasapainossa itsensä kanssa, silloin toistenkin on helpompi lähestyä.
Itsetuntoa voi vahvistaa. Itsestään voi oppia pitämään. Se voi olla vaikeaa ja vaatii työtä, mutta se on täysin mahdollista. Myönteinen rento iloinen ihminen on aina suosittu!

Samassa tilanteessa kun aloittaja, minuun ei miespuoliset ole olleet kiinnostuneita vaan aina ystäviini.
Se kolmaspyörä olen ollut tai lohdutuspalkinto kun muuta eivät ole saaneet-

Kyllä on kokemusta. Olen 45-vuotias nainen, enkä koskaan ollut parisuhteessa. Miehet eivät oikein koskaan ole olleet minusta kiinnostuneita, lukuunottamatta ehkä joitain ympäripäissään olevia baarituttavuuksia, jotka nyt varmaan ottaisivat mukaansa kenen tahansa, jos seksiä saisivat. Mutta minusta ihan minun itseni vuoksi ei olla kiinnostuneita.

Joku tuossa ylempänä kysyi, oletko epävarma ja varautunut, no oikeaan osui kirjoittaja, sillä minä ainakin olen todella epävarma itsestäni ja kelpaavuudestani. Mielestäni en ole tyly, mutta kai sitten annan sellaisen kuvan ulospäin. Koulussa kiusattiin ylipainon takia, ja se jätti syvät arvet ja tunteen kelpaamattomuudestani, joka on jatkunut tähän päivään asti, vaikka nykyään olen normaalipainossa ja ainakin omasta mielestäni ihan kivan näköinen ikäisekseni.

Tinderin latasin joskus ja sain ihan älyttömästi matchejä, mutta valtaosa oli seksinvonkausviestejä, joten menetin mielenkiintoni ja poistin sovelluksen. Pelkkä tunteeton seksi ei kiinnosta, olen sitäkin joskus nuorempana kokeillut enkä saanut siitä muuta kuin entistä pahemman tyhjyyden tunteen. Nykyään tuntuu, etten oikein enää edes uskaltaisi alkaa suhteeseen vaikka joku olisi kiinnostunutkin ihan tosi mielessä, kun olen näin kokematon vaikka olen keski-ikäinen. :(

Kliininen seksologia on niin kehittynyttä, että se vie mennessään ihan täysin. Sukupuukin voi olla väärä maailman silmissä, se kun tuomitsee aina.

Minä olen ainoa neitsyt kaveripiiristäni (yli 30 v. keskivertoa paremman näköiseksi kehuttu, sanottu jopa "liian hyvännäköiseksi" vaikka tunnen itseni vaurioituneeksi sekä epämuodostuneeksi sisäisesti inhottavaksi ja rumaksi ihmisraunioksi) ja olen tullut siihen johtopäätökseen että kyse on siitä ettei sähkövirta kulje hermostossani normaalisti koska olen nuorena saanut hermovaurioita.

Hermoston sähköinen toiminta pätkii ja takkuilee mikä on ilmeisesti etovaa naisista.

Tämä on teoriani miksi naiset hylkivät minua.

10 vuotta sitten suutelin 3 promillen kuosissa jotain random blondia yökerhon tanssilattialla ja sen lähemmäksi en ole naisia päässyt . Sitten näin kun tämä blondi pian itki viereisessä pöydässä, taisi olla niin karmea kokemus.