Saatoin luulla, että tämä on vain pieni ongelma, mutta elän tällä hetkellä raskainta vaihetta elämässäni. Huomasin, että nyt minulle on tapahtunut jotain. Ehkä ajattelit sen menevän ohi kevyesti. Ei. Olen ottanut tapahtuneen hyvin raskaasti, olen saanut syvän haavan, iskun, josta toipuminen vie aikaa. Olen murtunut, masentunut, ajatukseni ovat raskaita, enkä jaksa seurassasikaan ilahtua. Jotain on mennyt rikki.
Elämäni vaikein kriisi
Anonyymi
862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hänkin sen huomasi, niin luulen, ja ihmettelee. En ole enää oma itseni.
Liittyykö siihen tunteeseen rakkautta vaiko vihaa?
Voisin samastua aloitukseen. Rakkautta. Miten aloittajalla? Sivusta.
No en ajatellut menevän kevyesti ohi!
Enkä haluaisi sen menevän raskaastikaan ohi.
Haluan, että mä kärsin loppuelämäni sua ihaillen kaukaa, jos en lähempää mitään saa.
Tämä kärsimyskin on tyhjää parempaa.
Saan edes haaveilla yhdestä halauksesta, jonka lämmön turvin elän onnellisena elämäni loppuun.
Minullekin tuli elämäni pahin masennus ja rusennuin rusinaksi sisältä. Jatkuva ikävä. Jatkuvasti pala kurkussa ja loputon polte rinnassa.
Kärsimys tekee joskus hyvää. Niin niitä timantteja syntyy. Pitää pysyä positiivisena ja hakea ratkaisun avaimia.
Kaikkeen ei voi vaikuttaa ennen kuin ymmärtää mistä on ollut kyse :( Toki uskoakin hyvän toteutumiseen pitää olla...
What...elämän pahin masennus. Jatkuva ikävä, pala kurkussa, loputon polte rinnassa. Haluat kärsiä loppuelämän ihaillen kaukaa. Miehen takia. Joka heivasiko sut vai sinä hänet? Oletteko yhteydessä että voit hänelle kertoa tunteistasi ja keskustella asiat.
Sitä on ilmassa. Täällä kans, on kuolleita läheltä, itseä koetellaan eri tavoin. On uhkaa ja näkemyseroja, jotka vaatii työstämistä itsellä. En muista, et olisin aiemmin joutunut vastaavaan ryöpytykseen kuin nyt? Onneksi pysynyt terveenä, et jotain hyvääkin onneksi.
Vielä se helpottaa.