Mitä sanoo hän, sinä...
Onko aika jo luovuttaa?
Anonyymi
5357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Miten se nyt olikaan.. luovuttaja ei koskaan voita.
No noinhan se olikin, hyvä kun muistutit!
Mut eipä häviäkään, kun ei osallistu kilpailuun ollenkaan.
Rakkaus ei ole kilpailua.
Tottakai on. Elämä on pelkkää kilpailua yhdestä ja toisesta asiasta.
Rakkaudessa ei. Tosirakkaudessa ainakaan, minua henk. koht ei ainakaan kiinnosta vaikka äijä tekisi takaperinvolttia 25cm jorma heiluen, jos jotain rakastan niin ei kilpailua.
Tietysti on. Se yks äijä sitten voitti oli syy mikä hyvänsä ja muut kilpakosijat hävis. Niin yksinkertaista se on. Kuuluu ihan perusbiologiaan.
Okei jos tuolta kantilta katsoo 😀
Kahta en vaihda. Toinen on Turun sinappi ja se toinen...
Kabanossi?
Eiks se oo Ossi Kaban? Etunimi ensin?
Tai Kaba No? Si?
Tarkemmin kun ajattelee Turun sinappia... Hmmmm hmmmmm *Ajatusmyrsky.
Ei nyt ole soveliasta lähteä ⚓
Eijeijei mitään tuollaista ollut mielessä :D En harrasta risteilyjä :D
En minäkään risteile.
No hyvä. Mitäs sitten harrastat?
No voisit aloittaja luovuttaa täällä hullulla keskustelupalstalla ja ottaa yhteyttä todellisessa maailmassa.
Kun ei toisen todellisesta elämäntilanteesta tiedä mitään, niin se on vähän niin ja näin... Että viittiikö piinata millaisella volyymilla.
Itse uskon siihen että kukin tietää sisimmässään koska on aika luovuttaa. Vaikeaa se on, mutta jos vähänkään on epävarmuutta, niin silloin ainakin itse luovutan.
Kyllä minulla on sellainen mentaliteetti, että "lasi on puoliksi täynnä" eikä suinkaan tyhjä. En helpolla luovuta, en todellakaan.
Et kestä epävarmuutta? Miten luulet selviäväsi aikuisten maailmassa ja työelämässä?
Pelkoni liittyvät vain parisuhteisiin, mulla on siihen omat syyni ja traumani.
Pärjään kyllä muutoin ihan hyvin, kiitos vain.
Ei kannata, voihan se muuttaa mielensä vaikka kahden vuoden päästä.. Tai kymmenen.
Njäh.
Turha haaskata elämää toivottomaan yritykseen.
Eiköhän jokainen päätä aivan itse mitä elämällään tekee.
Ei ole toivotonta. Olen hänen.
Sivusta.
Mikään muu ei ole elämässä yhtä varmaa kuin se että pitää olla ahkera päämääriensä tähden. Aivan yhtä hyvin voi vain luovuttaa. Luovuta mieluummin toimimattomista ja vanhoillisista ajatuksista kuin ratkaisujen löytämisestä.
Ne asiat onnistuvat lopulta mitä ihmiseltä vaaditaan jotta voi olla tyytyväinen itseensä. Edellytyksenä että suunta on oikea tai siis "itsekorjautuva" :)
Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Miten luovuttaa? Mitä sä sitten olet tehnyt asian eteen?
No sen asian setviminen ei kuulu palstalle.
Mutta aloituksen setviminen kuuluu? Sama asiaa. Todistit juuri, että trollaat.
En harrasta trollausta.
No mä en edes pysty luovuttaa.
Kyllä mä voin lopettaa sun ympärillä kuhertelun, jos haluat, mutta en mä pysty ravistamaan sua päästäni.
Ei ole kukaan kuherrellut ympärillä, ja aloitus naiselta.
No joo, kirjoitin liioitellen, mutta pidättelen itseäni esim. viestittelyn kanssa, ja yritän työpaikalla niellä tunteeni, etteivät muut näkisi sydämenkuvia mun silmissäni.
Olen pahoillani :(
Mitä tuota pidättelemään, jos jotain maailma nyt kaipaa niin niitä sydämenkuvia ihmisten silmissä :)
Ei missään tapauksessa! Tämä juttuhan on vasta ihan alkutekijöissään :) tiedän että meistä tulee vielä jotain upeaa, luotan meihin <3
😊😊😊
En mä pysty päättämään, että luovutan. Kun ei tämä ole kiinni siitä, mitä minä teen vaan siitä, mitä minä tunnen. Olen ihastunut/rakastunut häneen, eikä minulta lopu tunteet päättämällä. Hän voi tietenkin päättää lopettaa tämän omalta osaltaan ja toki jos hänen käytöksensä muuttuu kylmäksi ja torjuvaksi, minunkin tunteeni katoavat.
Jos olet etäinen ja viileä, muutun kyllä aika nopeasti kylmäksi ja torjuvaksi.
No sitten me molemmat ansaitsemme sen, mitä saamme.
Niin eipä tuo taida olla juurikaan tahdon asia, ja tahtooko sitä luovuttaa ihan oikeasti...
En minä edes halua. Tiedän, että pitäisi, mutta kun ei minussa ole mitään off-nappia.
Taitaa vain psykopaateilla löytyä ns. Off-nappi. Toki tekemisilleen voi laittaa ohvia, tunteille eih.
Niin sitten varmaan. Eihän tämä hyvältä tunnu mitenkään päin.
Kyllähän me tietenki voitas jo antautua, nähdessä sitte vaikka ne valkoiset liput merkiksi.
Tämä kuulostaa hyvältä idealta 🏳️😀
Ei ole. Ainakaan näkemättä.
Näin Joulun aikoon ainakin tuntuu siltä että haluaa unohtoo kaiken.
Ei mitään ajatusta mistään .
En edes joulukirkkoon tuskin jaksa männä vaikka siellä sais olla sillätavalla rauhassa.
En mä siellä oo kyllä yleensäkkään käyny ,yks joulu kävin tässä kymmenen vuoden sisään.
Sitten aika monia kertoja muuten.
Miehen näkökulmasta vielä ei ole sen aika. Aiemmin en ole voinut tehdä mitään meidän suhteen. Nyt asiat on sillä mallilla, että haluaisin selvittää mitä meidän välillä on. Se, etten sinua ole nähnyt pitkään aikaan, on ollut todella rankkaa aikaa. Saisinpa uudelleen sen pienen hetken kahdestaan siellä ”postihuoneessa”, niin tällä kertaa tarttuisin tilaisuuteen.
Ei liity postihuoneet aloitukseen, mutta toivottavasti löydät tarkoittamasi henkilön täältä kuitenkin :)