Lapin kansassa oli tänään tämmöinen artikkeli.
Ylä-Lapista paljon puhutaan ja saamelaisporonhoidosta mutta kyllä niitä on samanlaisia ongelmia myös etelämmässä. Savukoski, Sodankylä.
Ei koske tämä asia vain yläperää.
.....
Porotalouden eriävä mielipide Itä- ja Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelmaan
Porotalouden edustajana en voi hyväksyä sitä, että Metsähallitus omavaltaisesti sanelee, mitkä ovat paliskuntien luppo- ja jäkälälaitumia. Luppolaitumiksi on määrätty yli 80-vuotiaat kuusivaltaiset metsät, joita on Itä-Lapissa suojelun ulkopuolella enää 16 000 ha. Esimerkiksi Kemin-Sompion paliskunnassa, hakkuiden uhkaamat luppometsät ovat valtaosin männiköitä. Länsi-Lapissa kuusimetsiä on suojelualueiden ulkopuolella enää 11 600 ha. Jäkälämaiksi Metsähallitus määräsi kuivat ja karukkokankaat, joita on Itä-Lapissa vain 12 prosenttia kivennäismaasta, Länsi-Lapissa vielä vähemmän, 10 prosenttia. Jäkälää kasvaa kuitenkin runsaasti myös kuivahkoilla kankailla, joita on Lapissa ylivoimaisesti eniten.
Näihin Metsähallituksen omiin määritelmiin ja päätelmiin perustuva niin sanottu porotalousmalli ei kuvaa porotalouden intressejä.
Porotalouden etujen mukaista on, että luppometsät, myös männiköt, jätetään rauhaan. Näiden jopa useita satoja vuosia vanhojen lakimetsien säästäminen hyödyttää, vastoin Metsähallituksen näkemystä, myös vanhojen metsien taantuneita lintulajeja. Niillä on nähtävä myös maisemallista arvoa, vaikka ne eivät olekaan isojen turistimassojen saavutettavissa. Metsähallituksen taktiikkana näyttää luonnonvarasuunnittelussa kuitenkin olevan eri vaihtoehtojen pitäminen mahdollisimman erillään toisistaan. Korkeiden metsien käsittelystä Metsähallituksen pitäisi lv-suunnitelman mukaan neuvotella kohdekohtaisesti paliskuntien kanssa. Näin ei ole tapahtunut, vaan poromiehille esitellään valmiit leimikot.
Nykyinen hakkuumäärä Itä-Lapissa on kestämättömällä tasolla. Edellisessä lv-suunnitelmassa toiminta-tasoksi määrättiin 650 000m³/v. Vuosien 2003 ja 2004 aikana hakkuumäärät nousivat kuitenkin liki sadallatuhannella kuutiolla. Hakkuumäärien nostaminen nykyiseen 750 000 m³:n tehtiin ilman minkään sidosryhmän osallistumista. Myös Länsi-Lapissa hakkuusuunnite ylittyi reilusti.
Poromiehet eivät hyväksy nykyisen tasoista hakkuutoimintaa, eivätkä sen perusteella laskettua niin sanottua porotalousmallia. Porotalouden edun mukaista olisi, että hakkuumääriä Lapissa pienennettäisiin ensin edellisessä luonnonvarasuunnitelmassa sovitulle tasolle ja sen jälkeen yhdessä katsottaisiin, minkä verran hakkuita voidaan toteuttaa kannattavan poroelinkeinon harjoittamisen edellytyksiä vaarantamatta.
Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelmassa esitetään porotalouteen liittyvänä ongelmana ”poromäärä ja sen sovittaminen laiduntilanteeseen.” (Länsi-Lapin lv-suunnitelma, s. 110.) Porojen talvilaidunvaroihin on metsätalouden harjoittamisella suuri vaikutus. Porotalouden osana on ollut sovittaa poromääränsä kulloiseenkin laiduntilanteeseen, riippumatta siitä, mistä laitumien väheneminen on johtunut.
Metsähallitus myöntää, että ”Metsätalous on merkittävän porolaitumiin vaikuttava tekijä.” (Itä-Lapin luonnonvarasuunnitelma, s. 93.) Tällä tunnustuksella ei ole kuitenkaan ollut mitään seurausta. Sitä mukaa kun vanhat metsät on, poronhoitoalueen eteläpäästä lähtien, hakattu pois ovat poromiehet joutuneet siirtymään lisäruokintaan omin kustannuksin.
Metsähallituksen on viimeinkin alettava kantaa vastuu toimintansa vaikutuksista porolaitumiin kuuntelemalla jäljellä olevien luppomaiden kohtalosta päätettäessä poromiehiä.
Paliskunnat, joiden alueella luppomaita vielä on muuallakin, kuin suojelualueilla, jättävät, elleivät ole jo jättäneet, Metsähallitukselle listat tärkeistä luppoalueistaan. Nämä metsät vaadimme säästettäväksi elinkeinomme kannattavuuden turvaamiseksi. Poromiesten tämänhetkinen taloudellinen ahdinko helpottaa aikanaan, siitä selvitään. Jatkuvaan lisäruokintaan siirtyminen on kuitenkin monelle tilalle liian raskas taakka.
Pyydämme valtiota, ettei se enää sallisi Metsähallituksen hakkuutoiminnallaan murentavan poroelinkeinon kannattavuutta. Luppometsien hävityksen on loputtava. Nykyisen laajuinen hakkuutoiminta Lapissa johtaa poroelinkeinon alasajoon. Metsähallituksen tulostavoitetta laadittaessa on ministeriössä huomioitava, että nykyinen tulos syntyy suurelta osin poroelinkeinon kustannuksella.
Ylä-Lapista paljon puhutaan ja saamelaisporonhoidosta mutta kyllä niitä on samanlaisia ongelmia myös etelämmässä. Savukoski, Sodankylä.
Ei koske tämä asia vain yläperää.
.....
Porotalouden eriävä mielipide Itä- ja Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelmaan
Porotalouden edustajana en voi hyväksyä sitä, että Metsähallitus omavaltaisesti sanelee, mitkä ovat paliskuntien luppo- ja jäkälälaitumia. Luppolaitumiksi on määrätty yli 80-vuotiaat kuusivaltaiset metsät, joita on Itä-Lapissa suojelun ulkopuolella enää 16 000 ha. Esimerkiksi Kemin-Sompion paliskunnassa, hakkuiden uhkaamat luppometsät ovat valtaosin männiköitä. Länsi-Lapissa kuusimetsiä on suojelualueiden ulkopuolella enää 11 600 ha. Jäkälämaiksi Metsähallitus määräsi kuivat ja karukkokankaat, joita on Itä-Lapissa vain 12 prosenttia kivennäismaasta, Länsi-Lapissa vielä vähemmän, 10 prosenttia. Jäkälää kasvaa kuitenkin runsaasti myös kuivahkoilla kankailla, joita on Lapissa ylivoimaisesti eniten.
Näihin Metsähallituksen omiin määritelmiin ja päätelmiin perustuva niin sanottu porotalousmalli ei kuvaa porotalouden intressejä.
Porotalouden etujen mukaista on, että luppometsät, myös männiköt, jätetään rauhaan. Näiden jopa useita satoja vuosia vanhojen lakimetsien säästäminen hyödyttää, vastoin Metsähallituksen näkemystä, myös vanhojen metsien taantuneita lintulajeja. Niillä on nähtävä myös maisemallista arvoa, vaikka ne eivät olekaan isojen turistimassojen saavutettavissa. Metsähallituksen taktiikkana näyttää luonnonvarasuunnittelussa kuitenkin olevan eri vaihtoehtojen pitäminen mahdollisimman erillään toisistaan. Korkeiden metsien käsittelystä Metsähallituksen pitäisi lv-suunnitelman mukaan neuvotella kohdekohtaisesti paliskuntien kanssa. Näin ei ole tapahtunut, vaan poromiehille esitellään valmiit leimikot.
Nykyinen hakkuumäärä Itä-Lapissa on kestämättömällä tasolla. Edellisessä lv-suunnitelmassa toiminta-tasoksi määrättiin 650 000m³/v. Vuosien 2003 ja 2004 aikana hakkuumäärät nousivat kuitenkin liki sadallatuhannella kuutiolla. Hakkuumäärien nostaminen nykyiseen 750 000 m³:n tehtiin ilman minkään sidosryhmän osallistumista. Myös Länsi-Lapissa hakkuusuunnite ylittyi reilusti.
Poromiehet eivät hyväksy nykyisen tasoista hakkuutoimintaa, eivätkä sen perusteella laskettua niin sanottua porotalousmallia. Porotalouden edun mukaista olisi, että hakkuumääriä Lapissa pienennettäisiin ensin edellisessä luonnonvarasuunnitelmassa sovitulle tasolle ja sen jälkeen yhdessä katsottaisiin, minkä verran hakkuita voidaan toteuttaa kannattavan poroelinkeinon harjoittamisen edellytyksiä vaarantamatta.
Länsi-Lapin luonnonvarasuunnitelmassa esitetään porotalouteen liittyvänä ongelmana ”poromäärä ja sen sovittaminen laiduntilanteeseen.” (Länsi-Lapin lv-suunnitelma, s. 110.) Porojen talvilaidunvaroihin on metsätalouden harjoittamisella suuri vaikutus. Porotalouden osana on ollut sovittaa poromääränsä kulloiseenkin laiduntilanteeseen, riippumatta siitä, mistä laitumien väheneminen on johtunut.
Metsähallitus myöntää, että ”Metsätalous on merkittävän porolaitumiin vaikuttava tekijä.” (Itä-Lapin luonnonvarasuunnitelma, s. 93.) Tällä tunnustuksella ei ole kuitenkaan ollut mitään seurausta. Sitä mukaa kun vanhat metsät on, poronhoitoalueen eteläpäästä lähtien, hakattu pois ovat poromiehet joutuneet siirtymään lisäruokintaan omin kustannuksin.
Metsähallituksen on viimeinkin alettava kantaa vastuu toimintansa vaikutuksista porolaitumiin kuuntelemalla jäljellä olevien luppomaiden kohtalosta päätettäessä poromiehiä.
Paliskunnat, joiden alueella luppomaita vielä on muuallakin, kuin suojelualueilla, jättävät, elleivät ole jo jättäneet, Metsähallitukselle listat tärkeistä luppoalueistaan. Nämä metsät vaadimme säästettäväksi elinkeinomme kannattavuuden turvaamiseksi. Poromiesten tämänhetkinen taloudellinen ahdinko helpottaa aikanaan, siitä selvitään. Jatkuvaan lisäruokintaan siirtyminen on kuitenkin monelle tilalle liian raskas taakka.
Pyydämme valtiota, ettei se enää sallisi Metsähallituksen hakkuutoiminnallaan murentavan poroelinkeinon kannattavuutta. Luppometsien hävityksen on loputtava. Nykyisen laajuinen hakkuutoiminta Lapissa johtaa poroelinkeinon alasajoon. Metsähallituksen tulostavoitetta laadittaessa on ministeriössä huomioitava, että nykyinen tulos syntyy suurelta osin poroelinkeinon kustannuksella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
enpä perhana ole ikänä nähäny poroa puussa syömäsä luppoa mut jos semmosia on niin pittää kait niille toloppakengät valtin maksaa ku ei niitä poromisraukkojen rahoilla saa ostettua
mutta lumelle tuulen puusta heittämää luppoa niinkin. Et ole tainnut koskaan käydä luppometsässä keväällä? Tai metsässä yleensä? Mitä vähemmän tietoa sitä varmemmat mielipiteet, näinhän se menee...
Hyvinhän porot pärjää utsjoen ja käsivarren tunturi lapissa saatika norjan ja ruotsin tuntureilla vaikkei sakeita luppometsiä ole lähimaillakaan. Poronhoitoahan harjoitetaan myös tunturi-lapissa, ymmärtääkseni? ja vielä kannattavastikin?
ei porot eläis montaakaan päivää lupolla, porot syövät talvisin muun muassa aumoja, heinää ja kaivavat pelloilta heinää. ei luppo merkitse juuri mitään poron päivittäisessä ruoka määrässä.
Luppokeskustelun päätarkoituksena on selvästi nostaa esille saamelaisten maanomistuskysymys saamelaisalueella, perimmäinen tarkoitus on vauhdittaa asian etenemistä valtion suuntaan maanomistus ongelman ratkaisemiseksi.
Greenbeace järjestö puolestaan pyrkii kiilloitamaan ryvettynyttä mainettaan maailmalla metsäkiistan veturina / saamelaisten maankäyttö ongelman ratkaisijana. Järjestön tarkoitus on päästä pysyvästi pöytiin, joissa metsä asioista päätetään lapin ja kenties koko valtakunnan tasolla.