On iloinen asia että saamme viettää joulua.Jouluilo - mistä se löytyy ? Varsinkin nyt kun huomaamme että emme voikaan "tehdä mitä haluamme" - kun on koronarajoitukset yms.Ei ilotulituksia taivaan täydeltä ja moneen kertaan....ei sitä,sun tätä,sieltä,täältä.Iloon liittyy myös vastuu.Kaikki eivät ole luonteeltaan perusiloisia.Joku voi olla toisen tunteesta kateellinen.Ilon voi yrittää ohjata suuntaan jossa se tuottaa mielihyvää niin että se tunne olisi aito välittäminen.
Ylikorostunut joulu
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun jouluni, kuten myöskään kulunut vuosikaan ei poikkea mitenkään muuten, kuin maskin käytöllä kaupassa käydessäni.
Pitäis osata iloita ihan pienistä asioista. Nykyisin Suomessa osa on mennyt ihan kummallisiksi jo ennen korona-aikoja. Vihataan ja pelätään kaikkea. Huumorintaju hävinnyt ihmisistä.
Aivan samat tunnot tuosta ihmisten kaiken vihaamisesta ja pelkäämisestä. Tarvitseeko tämä kansa päälleen jonkin totaalisen katastrofin ennenkuin se taas löytää yhteisöllisyyden, muiden huomioonottamisen ja ilon elämän pienistä asioista? Vai auttaako enää sekään, vetääkö jokainen katastrofin keskelläkin vain itseensäpäin ja unohtaa muut ja yhteisen asian?
Jotenkin tuntuu että tämä pieni suomi pienine ihmisineen ei ole oikein valmis globaaliin elämään vaan mieluummin haluaa käpertyä maakuoppaansa ja pistää pään pensaaseen, luullen siten olevansa erillään muusta maailmasta.
Minusta se voi olla ihan hyvästä ja mallina muillekin.Äskettäinhän oli muotia yöpyä ulkona.Nythän on mitä parhain olla ( jouluyö / talviyö) ulkona nukkumassa . Poikkeuksellista - kun ei ole hanget korkeat nietokset.
Ihmisiä on niin erilaisia ja käyttäytyvät erilailla.Pitäisi osata levätä.Lepää vaikka edes jouluna - jos et muulloin.
Joulun sanoma unohtunut, mutta hössötys, lahjat ja herkuttelu lisääntynyt. Mulle joulu on rauhoittumisen aikaa. Joulukortteja lähetän paljon ja myös saan, mutta ihmettelen sitä, että saan niitä heiltä joiden kanssa en missään tekemisissä ole vuosikausiin ollut. Kiva kun muistetaan, mutta puhelu serkulta tai siskon tytöltä olisi ilo sekin.
Niin,juttelu netin tai puhelimen välityksellä myös mukavaa.Antaa omaa aikaansa henkilölle.
Joka tapauksessa yksi korttikin ilahduttaa ettei ole täysin unohdettu. Vierailijaa (koronakauden ulkopuolellakin) on saanut turhaa odottaa, tai soittoa. T. täti 91v jolla yli 30 sisarustensa lasta elossa, täti jonka sisarukset jo edesmenneet rakkaat. Siunausta teille sukulaisille ja muille. Viestin kirjoittanut tuntematon.