Aihe

Apua! Muita sitoutumiskammoisia?

Anonyymi

Siis....
Tajusin eron jälkeen olevani, ja olleeni aina, sitoutumiskammoinen. On ollut shokeeraavaa tajuta 20v avioliiton jälkeen että tämä ominaisuus on sisään rakennettu malli eikä sitä voi poistaa. Se ei johdu exästä, koska jälkeen päin olen huomannut että jo suhteemme alussa teineinä olen tuntenut näitä tunteita. Hän oli vain sairaaloisen mustasukkainen, omistuksenhaluinen ja aggressiivinen ja onnistui näillä eväillä pitämään paletin kasassa kaikki nämä vuodet.

Olen treffaillut useampaa miestä eron jälkeen ja huomasin parissa kk että sama kuvio toistui uudestaan ja uudestaan. Jos mies oli etäinen kiinnostuin miehestä jos mies osoitti kiinnostustaan ja oli aktiivinen aloin hyvin pian panikoimaan ja ahdistuin. Aloin etsiä vikoja miehestä ja jos en löytänyt niin ympäristöstä, hankalasta exästä, anopista, työstä ihan mistä tahansa jotta saisin kuvion näyttämään epäedulliselta itselleni.

Jos mies pyysi ensi treffeille kotiinsa tai hotelliin se oli ihan fine, mutta jonnekin kävelylle tai laavulle paistamaan makkaraa olin aivan paniikissa.
Olen totaalisen kyllästynyt ja pettynyt itseeni. En enää edes tiedä tunnistanko aitoja ihastumisen tunteita.

Tapasin sattumalta miehen joka on kaikkea mitä mieheltä voi toivoa. Puhuu ja pussaa, ottaa huomioon ja ANTAA huomiota, on hyvä isä, tykkää touhuta ja rakennella, lähtee kaikkiin idioottimaisiinkin juttuihin mukaan, ei marise ja kiukuttele tyhjänpäiväisistä asioista, empaattinen ja osallistuva... Tyyppi jonka kanssa ei tarvitse tapella roskapussin viemisestä ulos..

Kaikki oli ihan hyvin niin kauan kuin hän alkoi sanoittaa tunteitaan.. Paniikki. Kaikki keinot kehiin, puuttuu kipinä, en tykkää, mahassa velloo....

Mitä v****a? Siis mulla on edessä kaikin puolin hyvä mies ja mun aivot on että "Joku narsisti-psykopaatti ois kyllä sopivampi" 🤗
Pelkään että jos mies ei ole hyvin omistushaluinen niin "kyllästyn" ja vain liukenen paikalta ja väkivaltaiseen ja narsistiseen suhteeseen en aio palata.

Kertokaa mulle miten muilla sitoutumiskammoisilla deittailu ja parisuhteen aloitus on alkanut? Tarvitseeko sitoutumiskammoinen aina vahvan vastapuolen?

N37

74

161

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Etkö voisi opetella elämään ensin yksin ettet heti ryntäisi suhteeseen. Jos sinulla on ammatti kokeile ensin hoitaa itse taloutta? Tai onko sinulla niin monta lasta että tarvitset huoltajaa? Siinä tapauksessa huoltaja on tietysti paikallaan perheeseen.

      • Anonyymi

        Kiitos olettamuksista. En ole ryntäämässä heti suhteeseen, osaan hoitaa talouttani enkä tarvitse miestä pyörittämään elämääni. Palkkani on keskivertoa parempi ja tulen taloudellisesti hyvin toimeen. Minulla on omat ystävät ja harrastukset ja haluan että miehellänikin on, en kaipaa ripustautujaa enkä elättäjää vaan kumppania jonka kainaloon kaivautua sohvalle työpäivän jälkeen. Lapsista puolet on jo aikuisia, isää heille en etsi vaikka omasta isästä ei rooliin olekaan. Hyvin ne on kasvaneet ilman isän ohjausta tähänkin asti 😊


      • Anonyymi

        Ja valitettavasti sitoutumiskammo ei katoa vaikka odottaisin seuraavat 20-vuotta ja "opettelisin elämään yksin"
        Mutta kiitos toki näsäviisaasta vastauksestasi 😘


    • Hmm, ehkäpä sä tarttet rinnallesi miehen joka ei puhu tulevaisuudesta? Eläisitte vaan hetkessä, tykäten päivän kerrallaan? Osaisitte nauttia siitä hetkestä yhdessä.

      Tulevaisuus on liian iso ajatus ja mistä kukaan tietää missä sitä on, tulevaisuudessa.

      • "Pelkään että jos mies ei ole hyvin omistushaluinen"

        Miten toi pitäisi ymmärtää? Tykkäät dominoivista ja kontrolloivista miehistä? Well, ongelmia tiedossa.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        "Pelkään että jos mies ei ole hyvin omistushaluinen"

        Miten toi pitäisi ymmärtää? Tykkäät dominoivista ja kontrolloivista miehistä? Well, ongelmia tiedossa.

        Jos ap pelkääkin suhdetta enemmän hylätyksi tulemista? Tarvitsee jatkuvaa näyttöä kelpaavuudestaan?

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos ap pelkääkin suhdetta enemmän hylätyksi tulemista? Tarvitsee jatkuvaa näyttöä kelpaavuudestaan?

        xLiner

        Sekin on mahdollista. Suuret tunteet pelottaa, kun ne voi myös satuttaa.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        "Pelkään että jos mies ei ole hyvin omistushaluinen"

        Miten toi pitäisi ymmärtää? Tykkäät dominoivista ja kontrolloivista miehistä? Well, ongelmia tiedossa.

        Olet juuri asian ytimessä.. Haluaisin normaalin tasapainoisen suhteen, mutta pidän kontrolloivista miehistä, ehkä se tuo itselle jotain turvaa vaikka olen itsekin hyvin määrätietoinen enkä lainkaan alistuva luonteeltani. Jokin sisäänrakennettu epävarmuus? Tms tekee sen että kaipaan vahvaa miestä rinnalleni.

        Tiedostan tämän enkä siksi treffaile sitä miestyyppiä minkä vuoksi päästään tähän ongelmaan eli kiltti ja tasapainoinen mies saa minut juoksemaan karkuun kun dominoiva mies ei päästäisi karkuun..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ap pelkääkin suhdetta enemmän hylätyksi tulemista? Tarvitsee jatkuvaa näyttöä kelpaavuudestaan?

        xLiner

        En koe pelkääväni hylätyksi tulemista, mutta on totta että kaipaan mieheltä hyväksyntää ja huomiota. Ehkä joku twist sisälläni haluaa sitä hyväksyntää sellaisilta miehiltä jotka ovat etäisiä koska olen tottunut edellisessä suhteessa siihen ettei huomiota saa kuin pyytämällä (jos silläkään)

        Ap


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet juuri asian ytimessä.. Haluaisin normaalin tasapainoisen suhteen, mutta pidän kontrolloivista miehistä, ehkä se tuo itselle jotain turvaa vaikka olen itsekin hyvin määrätietoinen enkä lainkaan alistuva luonteeltani. Jokin sisäänrakennettu epävarmuus? Tms tekee sen että kaipaan vahvaa miestä rinnalleni.

        Tiedostan tämän enkä siksi treffaile sitä miestyyppiä minkä vuoksi päästään tähän ongelmaan eli kiltti ja tasapainoinen mies saa minut juoksemaan karkuun kun dominoiva mies ei päästäisi karkuun..

        Yym, voihan se kiltti ja tasapainoinenkin mies olla päättäväinen ja henkisesti vahva. Eikä mikään jaloissa pyöriteltävä ripustautuja.

        Noiden sun miestyyppien "välimalli". Kykenee rakastamaan sua ja vetämään omat rajansa, kuitenkaan satuttamatta sua tai itseään, joita säkin joudut kunnioittamaan, koska se nyt vaan on välttämätöntä kunnioittaa puolin ja toisin kumppaniaan.

        Minusta vahva ihminen uskaltaa olla heikkokin, antautua toisen kannettavaksi voiden luottaa, että hän kantaa sinua vilpittömästi sua rakastaen ja sun hyvää haluten.

        Heh, tiiätkö mitä? Ei rakkautta halua juosta karkuun vaikkei se käske ja käskytä. Se kun oot oikeasti ihmisen kanssa missä on aidot tunteet läsnä ja kunnioitus, se rakkaus on just se mikä saa sut siinä pysymään ja ihan pitelemättä, käskemättä. :)

        Ja se tunne menee ovaskettä syvemmälle. Ja on silti turvallinen tunne.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En koe pelkääväni hylätyksi tulemista, mutta on totta että kaipaan mieheltä hyväksyntää ja huomiota. Ehkä joku twist sisälläni haluaa sitä hyväksyntää sellaisilta miehiltä jotka ovat etäisiä koska olen tottunut edellisessä suhteessa siihen ettei huomiota saa kuin pyytämällä (jos silläkään)

        Ap

        No toi raaka rakkauden kaava just. Mieti miltä tuntuis, kun sua kosketetaan ja se kosketus menee sisimpään saakka. Eikä sitä tarvi edes pyytää.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Yym, voihan se kiltti ja tasapainoinenkin mies olla päättäväinen ja henkisesti vahva. Eikä mikään jaloissa pyöriteltävä ripustautuja.

        Noiden sun miestyyppien "välimalli". Kykenee rakastamaan sua ja vetämään omat rajansa, kuitenkaan satuttamatta sua tai itseään, joita säkin joudut kunnioittamaan, koska se nyt vaan on välttämätöntä kunnioittaa puolin ja toisin kumppaniaan.

        Minusta vahva ihminen uskaltaa olla heikkokin, antautua toisen kannettavaksi voiden luottaa, että hän kantaa sinua vilpittömästi sua rakastaen ja sun hyvää haluten.

        Heh, tiiätkö mitä? Ei rakkautta halua juosta karkuun vaikkei se käske ja käskytä. Se kun oot oikeasti ihmisen kanssa missä on aidot tunteet läsnä ja kunnioitus, se rakkaus on just se mikä saa sut siinä pysymään ja ihan pitelemättä, käskemättä. :)

        Ja se tunne menee ovaskettä syvemmälle. Ja on silti turvallinen tunne.

        Eli toisin sanoen olen saattanut tapailla vain toisen ääripään miehiä, niitä jotka jäävät hieman jalkoihin, mutta jossa muuten kaikki ominaisuudet tulevat esille 🤔 Tässä varmaan perää koska taas vältän kuin ruttoa sitä toista ääripäätä ja kaikki merkit mitkä viittaa narsismiin, sairaanloiseen mustasukkaisuuteen, ylivuotavaan kontrollointiin , ylimielisyyteen on totaalisia turn offeja. Välimallin miehiä ei kyllä ole kauheasti tarjolla 😆 Voi myös johtua siitä 😉


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli toisin sanoen olen saattanut tapailla vain toisen ääripään miehiä, niitä jotka jäävät hieman jalkoihin, mutta jossa muuten kaikki ominaisuudet tulevat esille 🤔 Tässä varmaan perää koska taas vältän kuin ruttoa sitä toista ääripäätä ja kaikki merkit mitkä viittaa narsismiin, sairaanloiseen mustasukkaisuuteen, ylivuotavaan kontrollointiin , ylimielisyyteen on totaalisia turn offeja. Välimallin miehiä ei kyllä ole kauheasti tarjolla 😆 Voi myös johtua siitä 😉

        Heh, eiköhän niitäkin vielä löydy. Ne ei välttämättä ole niitä coolimman näköisiä kavereita. Mut ne on niitä joiden kanssa naurat ja itket, muttet koskaan mielipahasta ja loukkauksista, vaan ikävästä ja hyvästä mielestä. :)


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Heh, eiköhän niitäkin vielä löydy. Ne ei välttämättä ole niitä coolimman näköisiä kavereita. Mut ne on niitä joiden kanssa naurat ja itket, muttet koskaan mielipahasta ja loukkauksista, vaan ikävästä ja hyvästä mielestä. :)

        No ulkonäkö ei ole kyllä ensisijainen kriteeri, huumorintaju taas ehdoton 👌
        Kyllä multa viedään jalat alta huumorilla ennemmin kuin hiuslakalla 😅


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ulkonäkö ei ole kyllä ensisijainen kriteeri, huumorintaju taas ehdoton 👌
        Kyllä multa viedään jalat alta huumorilla ennemmin kuin hiuslakalla 😅

        Melko ohuet serpentiini jalat sulla oliskin, jos hiuslakalla alta lähtis. > ;]


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Melko ohuet serpentiini jalat sulla oliskin, jos hiuslakalla alta lähtis. > ;]

        😆😆😆


      • Anonyymi kirjoitti:

        😆😆😆

        Hähäh. 😉😄


    • Anonyymi

      Joko sitoutumiskammoa tai et oikeasti tunne tarpeeksi jotta parisuhde toimisi. Jos tuntuu pahalta, niin kannattaa luottaa siihen fiilikseen. Miten olis terapia?

      xLiner

      • Sama käväisi mielessä, parisuhde ei ole oikea, jos toisesta tulee "apua mä en jaksa, en kestä" fiilis, tunteista puhuttaessa.

        Mies taitaa olla liian helppo. Naiset ei tykkää jees miehistä loputtomasti. Pitää olla vähän särmää. Ei liian helppo ja mukava.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Sama käväisi mielessä, parisuhde ei ole oikea, jos toisesta tulee "apua mä en jaksa, en kestä" fiilis, tunteista puhuttaessa.

        Mies taitaa olla liian helppo. Naiset ei tykkää jees miehistä loputtomasti. Pitää olla vähän särmää. Ei liian helppo ja mukava.

        Mulle tuli AP: n kuvauksen unelmamiehestä mieleen narsisti 😄 Jos on liian hyvä ollakseen totta, niin... Ehkä siksi ne hälytyskellot soi?

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mulle tuli AP: n kuvauksen unelmamiehestä mieleen narsisti 😄 Jos on liian hyvä ollakseen totta, niin... Ehkä siksi ne hälytyskellot soi?

        xLiner

        Tai liian vässykkä vaan. :)

        Nöyrä ja alistuva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle tuli AP: n kuvauksen unelmamiehestä mieleen narsisti 😄 Jos on liian hyvä ollakseen totta, niin... Ehkä siksi ne hälytyskellot soi?

        xLiner

        Siis intuitio.

        Monet tapaavat kymmeniä ihmisiä, eikä mikään kolahda. Ei se tarkoita, että olis sitoutumiskammoinen, jos ei sopivaa osu kohdalle. Ennemminkin olisin huolissani, jos on jonkun kanssa vain siksi, että se kuulostaa omassa listauksessa hyvältä.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis intuitio.

        Monet tapaavat kymmeniä ihmisiä, eikä mikään kolahda. Ei se tarkoita, että olis sitoutumiskammoinen, jos ei sopivaa osu kohdalle. Ennemminkin olisin huolissani, jos on jonkun kanssa vain siksi, että se kuulostaa omassa listauksessa hyvältä.

        xLiner

        "Ennemminkin olisin huolissani, jos on jonkun kanssa vain siksi, että se kuulostaa omassa listauksessa hyvältä."

        Touché.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Tai liian vässykkä vaan. :)

        Nöyrä ja alistuva.

        Pitäiskö olla joku joka päättää asiat omasta puolesta, itse ei tarvitsisi ottaa ja kantaa vastuuta 🤔

        Ihmisiä on niin moneen.. mikä kellekään sopii. Vakka kantensa 😄

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pitäiskö olla joku joka päättää asiat omasta puolesta, itse ei tarvitsisi ottaa ja kantaa vastuuta 🤔

        Ihmisiä on niin moneen.. mikä kellekään sopii. Vakka kantensa 😄

        xLiner

        Meitä on moneen junaan. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle tuli AP: n kuvauksen unelmamiehestä mieleen narsisti 😄 Jos on liian hyvä ollakseen totta, niin... Ehkä siksi ne hälytyskellot soi?

        xLiner

        Haistan narsistin kyllä kaukaa usko pois, nyt ei ole kyse narsistista 😁


    • Anonyymi

      Menitkö 17-vuotiaana naimisiin? VAi oletko ex-N37?

      • Anonyymi

        Joo sori, huomasin itsekin että tuli epätarkka kuvaus kun pyöritin ja arvasin että joku takertuu :) Parisuhteessa 23 vuotta ja aviossa 19 vuotta eli 18 vuotiaana naimisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo sori, huomasin itsekin että tuli epätarkka kuvaus kun pyöritin ja arvasin että joku takertuu :) Parisuhteessa 23 vuotta ja aviossa 19 vuotta eli 18 vuotiaana naimisiin.

        *pyöristin


    • "Jos mies pyysi ensi treffeille kotiinsa tai hotelliin se oli ihan fine, mutta jonnekin kävelylle tai laavulle paistamaan makkaraa olin aivan paniikissa."

      Tarkoititko toisinpäin..🤔

      Sulle vois sopia parhaiten erillissuhde, eli kummallakin omat asunnot.

    • Anonyymi

      Suosittelen olemaan yksin vähän pidemmästi. Ties vaikka tykästyisit. Ethän ole käytännössä ollut lainkaan yksin, jos 17 vuotiaana 20 vuotiseen liittoon.

      Pääkin voisi selkiintyä.

      • Anonyymi

        Hmm... Lasketaanko ne vuodet mukaan parisuhteessa elämiseen kun on asunut yksin lasten kanssa ja puoliso on ollut... no poissa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hmm... Lasketaanko ne vuodet mukaan parisuhteessa elämiseen kun on asunut yksin lasten kanssa ja puoliso on ollut... no poissa?

        Ei lasketa, mutta ei lasketa yksinelämiseksikään. Se on vaan ikuista säätöä ja sillä ei kenenkään pää selkiä. Todellinen ero ja pari vuotta oikeasti yksin, niin ettei elä lastensakaan elämää. Siitä se lähtee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lasketa, mutta ei lasketa yksinelämiseksikään. Se on vaan ikuista säätöä ja sillä ei kenenkään pää selkiä. Todellinen ero ja pari vuotta oikeasti yksin, niin ettei elä lastensakaan elämää. Siitä se lähtee.

        Ai että ei saa alkaa seurustella ennen kuin lapset on aikuisia? No tuohan kuulostaa melko neuroottiselta.. Mua ärsyttää muutenkin kaikki ihme kaavat ja säännöt mitä pitää ja ei pidä tehdä. Kaikki ihmiset ei ole samasta muotista väänettyjä.. En etsi ketään pakolla, osaan olla yksin ja viihdyn myös omissa oloissani, silti viihdyn paremmin parisuhteessa kuin yksin. Ketä tahansa en todellakaan halua elämääni. Ystäväni oli yksin 10 vuotta eron jälkeen, seurusteli 2 vuotta ja nyt taas ero ja varmaan taas seuraava 10 vuoden yksinolon jakso käynnistyi.. Että tosi tehokkaan kuuloista tuo yksin elämisen "opettelu".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai että ei saa alkaa seurustella ennen kuin lapset on aikuisia? No tuohan kuulostaa melko neuroottiselta.. Mua ärsyttää muutenkin kaikki ihme kaavat ja säännöt mitä pitää ja ei pidä tehdä. Kaikki ihmiset ei ole samasta muotista väänettyjä.. En etsi ketään pakolla, osaan olla yksin ja viihdyn myös omissa oloissani, silti viihdyn paremmin parisuhteessa kuin yksin. Ketä tahansa en todellakaan halua elämääni. Ystäväni oli yksin 10 vuotta eron jälkeen, seurusteli 2 vuotta ja nyt taas ero ja varmaan taas seuraava 10 vuoden yksinolon jakso käynnistyi.. Että tosi tehokkaan kuuloista tuo yksin elämisen "opettelu".

        Miksi pitää olla tehokas? Voi olla vaikka loppuelämänsä yksin jos se tuntuu paremmalta.

        Itse en suostu enää parisuhteeseen jos se tarkoittaa yhteenmuuttamista / muita vakavampia sitoumuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Kaikki yhteiset hankintaehdotukset tai vihjaukset liiton virallistamisesta ovat ehdoton ei.

        Nyt, noin reilu vuosi eron jälkeen, on järjestynyt erillissuhde, jossa molemmat ollaan samoilla linjoilla. Tämä on just hyvä näin. Ko. nainen on lapseton kuten itsekin. Lapsellisen (siis kotona asuvat) naisen kanssa en olisi alkanut millekään.


    • Tekis mieli sanoa, että olet oppinut karun rakastamisen kaavan. Siinä on joku aina vähän alakynnessä ja varuillaan. Valtataistelua ja tunteiden pakoilua?

      Ei kai siinä enää muuta voikkaan, kun kyynistyä ja kieltää kaikki aidon hellät tunteet, kun ei ole oppinut niitä käsittelemään. Kunhan joku on jonka kainaloon porautua ja ajatella, nyt on kaikki hyvin. Kunhan se ei mene tunteisiin.

      • Anonyymi

        En kyynisty 🙂 Sehän olisi aivan liian helppoa 😅 Siksihän tässä ollaan yksin kun ei ole sellaista tyyppiä tullut vastaan joka veisi jalat ja maan alta...Mietin lähinnä että onko tuo edes todellinen tunne vai joku satukirjojen luoma mielikuva? Pitääkö odottaa kipinää vai kasvaako se toisille ihmisille ajan myötä? Toisten tunteilla en leiki, hyvin selväksi tilanteet teen meni ne sitten niin tai näin.


      • Anonyymi

        Kenelles se Jani runoilee rakksusrunoja??

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        En kyynisty 🙂 Sehän olisi aivan liian helppoa 😅 Siksihän tässä ollaan yksin kun ei ole sellaista tyyppiä tullut vastaan joka veisi jalat ja maan alta...Mietin lähinnä että onko tuo edes todellinen tunne vai joku satukirjojen luoma mielikuva? Pitääkö odottaa kipinää vai kasvaako se toisille ihmisille ajan myötä? Toisten tunteilla en leiki, hyvin selväksi tilanteet teen meni ne sitten niin tai näin.

        Niin, sekin on kai näkemys asia onko se tunne aito vai satukirjojen luoma illuusio. Mun aivoilla ja tunteilla se on todellinen tunne ja mielentila jolla toisen näen ja tunnen.

        Joku voi olla mulle niin ihastuttavan ihmeellinen, että sydän vääntyy saranoiltaan. :)

        Ehkäpä kuitenkin rehellisiin tunteisiin päädytään ajan kanssa, kun ensivaikutelma muuttuu ns. todelliseksi. Eihän ketään hetkessä tunne, mutta hetkessä voi jo tietää kenet haluaa oppia tuntemaan. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kenelles se Jani runoilee rakksusrunoja??

        -harmiseikirj-

        Heheh, en kerro. Jollekin muusalle, joka myllertää mun mielessäni. :)P


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Heheh, en kerro. Jollekin muusalle, joka myllertää mun mielessäni. :)P

        P = pönttis?


      • Anonyymi kirjoitti:

        P = pönttis?

        Ei ole. Toi P lipsahti vahingossa, ei tarkoita mitään eikä ketään.


      • Anonyymi
        JanK kirjoitti:

        Heheh, en kerro. Jollekin muusalle, joka myllertää mun mielessäni. :)P

        Niin mulle ;) :P


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin mulle ;) :P

        Riippuu siitä kuka on mulle. :)


    • Anonyymi

      Taidat olla tinderityttö eli alan ammattilainen eli tapaa sovitaan hinta tehdään temput ja mies maksaa ja häipyy mutta jos mies jutteleekin ja sanoo mennään syömään niin eikö asiakkaat tajuu että seuraava asiakas odottaa ei ole aikaa jutusteluille niin aikaa menee peseytymiseen ja uusiin vaatteisiin ennen uutta asiakasta tai voihan suoraankin mennä asiakkaan luo ja sen jälkeen heti kolmannen luo jne tietää enemmän rahaa mitä enemmän asiakkaita päivässä

      • Anonyymi

        Kiitos kauniista sanoistasi.
        Tinderiä en ole ikinä käyttänyt enkä käytä. Pointti oli että seksi oli helpompaa kuin aidot tunteet, kyllä, eron jälkeen harrastin seksiä useamman miehen kanssa kunnes hommaan meni maku. Tajusin että se ei ole sitä mitä haluan ja että pakoilen vain oikeita tunteita sillä.
        Aika parantaa haavat, mutta käytösmalli pitää ensin ymmärtää että sitä voi muuttaa. Ahdistus ja pelko on todellisia tunteita ja jostain syystä sitoutuminen pelottaa. En tiedä miksi..


    • Kullikarusellielämää itselleen sopimattomien miesten kanssa.
      -Ei kemiaa.
      Sitoutumiskammoa ei ole olemassakaan, jos ihminen kohtaa sen oikean.

    • Anonyymi

      Et sä mikään sitoutumiskammoinen ole, olet käsittänyt asian aivan väärin.
      Siitä todistaa se, että olet ollut 20 vuotta avioliitossa, johon ei sitoutumis kammoinen koskaan pystyisi.
      Sitoutumis kammoinen ei pysty minkäänlaiseen suhteeseen, jossa eletään yhteistä elämää saman katon alla.
      Parisuhdehan edellyttää sitoutumista toiseen.
      Sinulla on pelko hylätyksi tulemisesta, koska eron jälkeen tapailet useita miehiä, etkä halua jäädä yksin.

      Minulla on sitoutumiskammo, enkä siitä johtuen juurikaan mitään parisuhdetta ole perustanut, enkä naisia lähestynyt.
      Minua kauhistuttaisi ajatus, että joutuisin sitoutumaan naiseen ja jakamaan elämäni naisen kanssa tai että joutuisin muuttamaan elämän tapaani naisen vuoksi.
      Sehän mullistaisi elämää totaalisesti, joten sellainen tuntuisi ihan hirveältä.
      Jos on naisen kanssa suhteessa, niin se vie suuren osan elämästäsi, eikä naista voi laittaa kaappiin ja ottaa kaapista sitten, kun haluaa olla naisen kanssa.
      Samalla rikkoontuisi oma mukavuus alue, jos olisi sitoutunut naiseen, ei voisi nukkua niin pitkään kuin haluaisi, eikä jäädä vaan nettiin aamulla, kun joutuisi lähtemään töihin, kun on sitoutunut naiseen ja parisuhteeseen kuuluu naisesta huolehtiminen.

      • Anonyymi

        Okei, eli silloin kyse olisi vain jostain ahdistus reaktiosta joka syntyy syystä jota en osaa vielä tulkita 🤔 Jostain syystä on vain vaikeaa kohdata omia tunteitaan ja pelottaa päästää toinen lähelle. Etäinen ja saavuttamattomissa oleva mies vetää puoleensa eikä avaa tunnelukkoa. En toki myöskään saa tälläiseltä mieheltä sitä aitoa läheisyyttä mitä kaipaan..


    • Anonyymi

      Kirjoitit tuolla " kyllä, eron jälkeen harrastin seksiä useamman miehen kanssa kunnes hommaan meni maku".

      Kuten olen palstalla useinkin maininnut tinderien panorinkeleissä ihminen menee pilalle, ei siitä ole enää sitoutumaan ja vaikka johonkin itselleen edulliseen hyöätysuhteeseen saattaisi mennäkin ei sitä enää kenenkään kannata ottaa kun ei siihen voi luottaa pätkääkään.

      itse olet tehnyt valinnan ryhtyä tinder-tytöksi, ole nyt ylpeästi sitä, ainahan voit naistenlehtien juttuihin mennä julistamaan uutta upeaa elämääsi vaihtuvine panoineen, älä pilaa kenenkään k & k miehen elämää työntymällä muka suhteeseen sen kanssa. Jos alat suhteeseen ota edes joku kaltaisesi tinder-pelle, sitten voitte keskenänne muodostaa levottoman liiton jossa mikään ei ole varmaa ja joka ennenpitkää purkautuu, ensin tietenkin riitelette ja riehutte tunnesykkyrämykkyröinenne niin että tunnette olevanne elossa, ihan toista kuin jonkun tasaisen, mukavan ja helpon ihmisen kanssa.

      -harmiseikirj-

      • Anonyymi

        Ei ole pelkoa. Hänhän juoksee aina karkuun, kun kohtaa oikeasti hyvän miehen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole pelkoa. Hänhän juoksee aina karkuun, kun kohtaa oikeasti hyvän miehen.

        Hmm... Tämä on totta, tässä sitä pohdinkin että miksi 🤔 Tosin nämä miehet keitä olen tavannut on olleet ns hyviä miehiä. Mies tyyppini ei ole mikään Tinderin kiiltokuva-mies jos sitä meinasit. Ulkonäkö ei ole kriteeri, samankaltainen huumorintaju taas ehdoton.


    • Anonyymi

      Kannattaa mennä ammattiauttajalle. Saat terapiaa ja lääkkeet ja sitä kautta pään kuntoon. Kyllä se siitä sitten lähtee.

      • Anonyymi

        Lämmin halaus sulle 😘😘😘


      • Anonyymi

        Musta olisi aina hirveän mielenkiintoista käydä kaltaisesi ihmisen kanssa näitä keskusteluja irl
        Ihan vain mielenkiinnosta olisi kiva nähdä osaisitko perustella mitään näkemyksiäsi ja mielipiteitäsi kasvotusten 😅
        Tiedätkö kun alkaa etsiä elämästään pieniä positiivisia asioita, vaikka ihan kaksi päivässä niin elämä ei näytä enää niin paskalta. Siis sunkaan elämä 😘


    • Anonyymi

      Tarvitset vain tosimiehen joka pukee sinut burghaan! Onneksi sitä varten tänne on tuotu reserviä.

      • Anonyymi

        Ikävä sanoa näin, mutta todellakin näyttää olevan niin, että jotkut naiset kaipaavat ainakin jotain tuon suuntaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikävä sanoa näin, mutta todellakin näyttää olevan niin, että jotkut naiset kaipaavat ainakin jotain tuon suuntaista.

        Älä valehtele! Olet aivan onnessasi, kun keksit tuollaista kirjoitella.

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä valehtele! Olet aivan onnessasi, kun keksit tuollaista kirjoitella.

        xLiner

        Olen pahoillani naisten puolesta.
        Aloittajan kaltaiset yksilöt eivät edistä itsenäisten naisten tasa-arvopyrkimyksiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen pahoillani naisten puolesta.
        Aloittajan kaltaiset yksilöt eivät edistä itsenäisten naisten tasa-arvopyrkimyksiä.

        Mikä sun mielestä on itsenäinen nainen? Sellainen joka ei halua eikä tarvitse miestä mihinkään? Jos näin on niin en kyllä haluakaan olla itsenäinen.
        Ihan ilman miestä tässä on oltu ja pärjätty, eri alojen ammattilaisia on toki välillä tarvinnut esim auton kanssa, remontit taas sujuu ihan omin pikku kävisin.


    • Anonyymi

      Itselläni sitoutumis"kammo" tai ennemminkin vastahakoisuus minkäänlaiseen syvempään suhteeseen johtuu oman itsenäisyyden, vapauden ja itsemääräämisoikeuden menettämisestä.
      Olen kokenut sen monta kertaa: aletaan kontrolloida, kysellä, painostaa. Typerää mustasukkaisuutta ja hallitsemisen tarvetta. Ei osata hyväksyä naista tasavertaisena ja vapaana yksilönä.
      Olen tämän takia elänyt vapaana sinkkuna nyt jo piempään. Saan olla minä ja juuri sellaisena kuin olen, ei ketään yrittämässä istuttaa johonkin muottiin.
      Olen aina tehnyt selväksi, että minua ei kontrolloida eikä määräillä. Jos ei uskalla luottaa ilman kamalaa kontrollin tarvetta ei voi elää minun kanssani.
      On erittäin vaikea löytää tarpeeksi itsevarmaa ja itsensä kanssa turvallista miestä joka kykenisi kunnioittamaan naisenkin vapautta ja luottamaan ilman kyttäilyä. Itselleni parisuhde perustuu juuri luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen molemmin puolin ; en olisi siinä jos en oikeasti haluaisi.
      Joten parempi olla yksin.

      • Anonyymi

        Olet valinnut pulleita isämiehiä joilla ei iso kulli. Voivoi. Jos mies alkaa läyrytä niin ajattelet saisit parempaakin. Chase is better than catch!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet valinnut pulleita isämiehiä joilla ei iso kulli. Voivoi. Jos mies alkaa läyrytä niin ajattelet saisit parempaakin. Chase is better than catch!

        Hittoako sitä itselleen haluaisikaan! Jos tarvitsee, menee ja hakee parhaan mahdollisen. Sen kun saa aina kätrevästi vipattua ulos kun kyllästyy tai jos on aivan toivottoman huono.
        Nainen pärjää aina, ja miehet on kuin bussit, aina tulee uusia.
        Helpointa ja mukavinta näin. Ei mitää nturhaa draamaa ja vääntöä, vapaa kuin taivaan lintu!


      • Anonyymi

        Tämä on itselle lähinnä perus olettamus...🤔
        Mustasukkainen saa olla normaalin rajoissa kun se kertoo välittämisestä. Neuroottista kyttäämistä, vainoamista, rajoittamista ja kontrolloimista en siedä lainkaan ja teen sen heti selväksi että homma loppuu lyhyeen jos tästä näen viitteitä. Itsenäisyydestä ei mielestäni tarvitse luopua parisuhteessa, kummallakin on oma henkilökohtainen tilansa ja omaa tilaa pitää olla.
        Minua ei ahdista ajatus itsenäisyyden tai itsemääräämisoikeuden menettämisestä, se kuulostaa omituiselta koska en seurustelisi miehen kanssa joka pyrkisi kontrolloimaan näitä, en tiedä mikä ahdistuksen aiheuttaa mutta pelkkä viesti "ikävöin sinua" liian aikaisin saa helvetinmoisen ahdistuksen päälle ja alan vetäytyä. En ymmärrä miksi miehet ei voi antaa aikaa tutustua, pelätään niin kovaa että joku toinen tulee väliin että ammutaan täysillä ja loppu tulos se että koko hommasta tulee pannukakku..

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hittoako sitä itselleen haluaisikaan! Jos tarvitsee, menee ja hakee parhaan mahdollisen. Sen kun saa aina kätrevästi vipattua ulos kun kyllästyy tai jos on aivan toivottoman huono.
        Nainen pärjää aina, ja miehet on kuin bussit, aina tulee uusia.
        Helpointa ja mukavinta näin. Ei mitää nturhaa draamaa ja vääntöä, vapaa kuin taivaan lintu!

        Mistä hitosta niitä vain haetaan kysyn vain? 🤔
        Toki olisihan sitä ottajia vissiin jonoksi asti jos ei mitään suodattimia olisi, ei kyllä ole oma juttu. En esittelisi lapsilleni miestä jos en olisi todella tosissani hänen suhteensa. Yhtään miestä en ole kotiini vielä tuonut enkä kovin herkästi tuo. Enkä muutenkaan koskaan leikkisi kenenkään tunteilla, seksisuhteet on ok jos molemmat samalla kartalla.

        -ap


    • Anonyymi

      Et siis ennen huomannut olleesi sellainen, ettet osaa oikein suhtautua muiden tunteisiin? Nepsynä tulee mieleen, että se voi myös olla jotain mitä olet... Käytännön jutut ja muuten toimiminen onnistuu, mutta tunteiden kohdalla ei ole osaamista/ymmärrystä ottaa vastaan, tuntea takaisin ns. oikein tai/ja muuten vaikeuksia suhtautua tunnetasolla.

      Tottakai samat asiat pätee myös pitkäaikaisen trauman takia ja aivot eivät ole oppineet mitään muuta tapaa olla. Siihen sitten tarvitsee melkein ammattilaisen apua, että saa apua uudelleen opettelemiseen.

      • Anonyymi

        Mutta mutta... Lisään hieman kun tuli jotain mieleen...

        Olet ehkä tottunut sen sijaan, että mies sanoittaa omia tunteitaan niin mies on ennen sanoittanut mitä sinun tunteitasi? Nyt et tiedä miten toimia kun hän ei mitenkään ohjaa tai määrää tunteitasi omilla sanoillaan tai toimillaan?
        Oliko mahdollisesti aikaisemmissa suhteissa niin ja et käsittänyt kyseenalaistaa onko oma tunne, ennen kuin opit ja sopeuduit kaavaan, että sinun tunteesi vain päätetään?


      • Anonyymi

        Olen joskus tarpeettoman empaattinen ja erityisherkkä kyllä, aistin herkästi muiden tunnetilat ja olen herkkä ylianalysoimaan (vissiin ihan normaalia naisilla) 😆
        Luen siis muiden tunnetiloja kyllä herkästi.

        -ap


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta mutta... Lisään hieman kun tuli jotain mieleen...

        Olet ehkä tottunut sen sijaan, että mies sanoittaa omia tunteitaan niin mies on ennen sanoittanut mitä sinun tunteitasi? Nyt et tiedä miten toimia kun hän ei mitenkään ohjaa tai määrää tunteitasi omilla sanoillaan tai toimillaan?
        Oliko mahdollisesti aikaisemmissa suhteissa niin ja et käsittänyt kyseenalaistaa onko oma tunne, ennen kuin opit ja sopeuduit kaavaan, että sinun tunteesi vain päätetään?

        Mielenkiintoinen näkökanta 🤔 Ajattelemisen aihetta kyllä, en nyt äkkiseltään saanut kiinni, mutta osa totuutta voi olla myös tässä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoinen näkökanta 🤔 Ajattelemisen aihetta kyllä, en nyt äkkiseltään saanut kiinni, mutta osa totuutta voi olla myös tässä..

        Millainen isäsuhde sulla oli/on? Oliko isäkin etäinen, pitikö hakea hyväksyntää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen joskus tarpeettoman empaattinen ja erityisherkkä kyllä, aistin herkästi muiden tunnetilat ja olen herkkä ylianalysoimaan (vissiin ihan normaalia naisilla) 😆
        Luen siis muiden tunnetiloja kyllä herkästi.

        -ap

        Ei ole sinäänsä ehdottomasti sukupuolesta kiinni. Enemmän siitä mihin kulttuurillisesti kasvatuksessa panostetaan sukupuoleen liittyen, iso syy miksi autismikin näkyy ja ilmenee naisilla eritavoin kuin miehillä - vaikka ongelmat ihan samoista lähtökohdista.

        Ehdoitin tuota, että olet tottunut siihen joko aikaisemmin miehiltä tai perheenjäseniltä (voi olla sisko, veli, äiti, etc.), että tunteesi jossain määrin päätetään niin et ehkä ole sopeutunut/tottunut/oppinut kokonaan tilanteessa päättämään itse. Se menee usein huomaamatta, varsinkin jos on nuoresta asti tai pitkään ollut näin. Vaikea selittää ja voin olla väärässä. Mieti kumminkin vaihtoehtona, kun on paljonkin sellaisia ihmisiä, jotka tietämättään tai tietoisesti "auttaa" hieman liikaa muiden tunteissa.

        Äläkä itse ole mikään empaattinen tai erityisherkkä muiden tunteille, se kanssa tekee sinut itse vierastavaksi, koska kuuntelet muiden tunnetta ja saatat unohtaa mikä on oma tunnetilasi.

        Ihmiset monesti unohtaa pysähtyä ja jäädä miettimään, että Oliko tämä nyt minun tunne vai toisen? Näkyy ehkä parhaiten silloin kun joku on sitä mieltä, että sinä olet esim. vihainen (tai muu vahva tunne) ja väittää niin - mutta se voi ollakin hänen tunteensa ja "peilaa" sinusta oman tunteen.

        Kuuntele itseäsi ja kuuntele toista, mutta erikseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millainen isäsuhde sulla oli/on? Oliko isäkin etäinen, pitikö hakea hyväksyntää?

        Olen miettinyt tätä aiemmin itsekin, mulla oli ihan perus lapsuus ja olen ollut aina "isän tyttö". Isä ollut kotona ja äiti käynyt töissä, olen edelleen lapsista isän kanssa läheisin, mutta onko isä huolehtinut vai ollut vain paikalla, siihen en oikein osaa vastata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millainen isäsuhde sulla oli/on? Oliko isäkin etäinen, pitikö hakea hyväksyntää?

        Itseasiassa nyt kun otit tämän puheeksi ja aloin miettiä sitä että vaikka meillä on ollut aina isän kanssa läheiset välit niin meillä ei kotona ollut koskaan läheisyyttä. Ei siis mitään halaamista tai koskettamista, ei myöskään äidin puolelta. En muista että kumpikaan olisi ikinä halannut. En pidä vieraiden ihmisten haluamisesta vieläkään. Parisuhteessa kyllä haluan huomiota ja kosketusta ja läheisyyttä. Ehkä sen takia tutustumisvaiheessa läheisyys ahdistaa niin paljon kun en ole tottunut siihen kuin kaikkein läheisempien ihmisten kanssa 🤔
        Sen olen tiedostanut että olen hakenut seksistä läheisyyttä, myös parisuhteessa ollessani.


    • Anonyymi

      No kaikista suhteista jää jotain aina mukaan roikkumaan. Ei ehkä kannata liikaa hirvitellä asiaa. Kertoo kumppaniehdokkaalle tuntemuksistaan ja ottaa iisisti alussa. Hiljaa hyvä tulee.

      Ja erillissuhdetta vaan. Ei mieti liikoja paineita, mutta avoimesti koettaa puhua kaikki. Eiköhän se siitä.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      244
      18534
    2. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      360
      6817
    3. Uusin Seiska herttainen Torppa

      Uskomatonta luettavaa herttaisesta Torpasta. Olisi nyt kiva saada valkopesuri-jankkaajan ja palstalaisia oikeusjutuilla uhkailleen ja uhonneen kir
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      2004