sitä, mitä hänellä ei ole?
Miksi on niin vaikea nähdä nykyisissä olosuhteissaan merkitystä ja tarkoitusta? Miksi pitäisi löytää uusi ihmissuhde ja olla jonkun muun kanssa?
Uudet ihmiset vaativat työtä, tapojen opettelua. Hyvien ja huonojen puolien näkemistä, joustamista. Uudet sukulaiset. Ongelmatonta? Tunteet, ne laantuu aikanaan.
Entä jos rakkaus onkin tahtoa. Tunne sitoutuu tahtoon. Palvella toista, täyttää tarpeita. Olla läsnä, olla toista varten. Ehkä meille valehdellaan, avain olosuhteiden muutokseen ja onneen ei olekaan joku muu ihminen vaan sinä itse. Sinun tahtosi.
Miksi on niin vaikea nähdä nykyisissä olosuhteissaan merkitystä ja tarkoitusta? Miksi pitäisi löytää uusi ihmissuhde ja olla jonkun muun kanssa?
Uudet ihmiset vaativat työtä, tapojen opettelua. Hyvien ja huonojen puolien näkemistä, joustamista. Uudet sukulaiset. Ongelmatonta? Tunteet, ne laantuu aikanaan.
Entä jos rakkaus onkin tahtoa. Tunne sitoutuu tahtoon. Palvella toista, täyttää tarpeita. Olla läsnä, olla toista varten. Ehkä meille valehdellaan, avain olosuhteiden muutokseen ja onneen ei olekaan joku muu ihminen vaan sinä itse. Sinun tahtosi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itsestä kaikki lähtee. Avaimet onneen on itsessä.
Kaikki lähtee kyllä itsestä, se on totta, mutta toinen ihminen voi kyllä lisätä tai tuoda pahaa oloa, ei siihen paljon omat tahtomiset riitä. Samoin kuin toinen ihminen voi lisätä onnea. Tottakai asioiden eteen pitää nähdä vaivaa, tai oikeastaan varmaan ne ihmiset jotka ylipäätään näkee asioiden kuten työn, hyvinvoinnin ym. eteen vaivaa, ovat ehkä paremmin oppineet näkemään asioiden eteen vaivaa. Vaivan näkemiseksi pitää olla joku motivaatiota ja niin parisuhteessakin toimiakseen, siinä pitää kummankin nähdä vaivaa. Ei siinä toisenkaan motivaatio pidemmän päälle säily, jos toinen ei toimi ollenkaan suhteen eteen. Mutta tässäkin sanoisin, että ihmisluonnekin ratkaisee, jotkut miettii vain itseään ja mainostaa joka helkutin asiaa, jonka tekevät tai marttyyrimaisesti uhraavat. Jos vaivan näkee niin negatiivisena niin ei kannata mennä suhteeseen eikä ainakaan hankkia lapsia.
Rakkaus vie mennessään, aivan turhaa pyristellä vastaan.
Havupuujuomia voi ostaa kaupoista, joten metsään ei ole pakko taivaltaa etsimään sitä rauhaa. https://yle.fi/uutiset/3-11651956
silti sinne metsään silti haluaa...
Sitähän se on aitoa halua auttaa toista ja tehdä kaikkensa toisen eteen. Se vaan ei riitä että itse niin haluaa jos toinen ei jaa samoja ajatuksia...
Juuri sitä tässä ollaan toitotettu.
😅🤭🙂
Ei enää koskaan sotaa. Tämä loppuu nyt. Elämä on hyvää juhannusta vappua
Ihastus haihtuu. Miedompi rakkaus, joka alkaa fyysisellä läheisyydellä ja seksillä, haihtuu ajan kanssa. Suuri rakkaus on sitkeämpää, se säilyy pitkään vaikkei edes nähtäisi tai ei saisi vastarakkautta.
Jos suhde ajatuksena ei tunnu vaivan vääriltä, miksi siihen pitäisi lähteä? Suhteeseen pitää lähteä vain kun molemmat haluaa samaa. Väitän: kun kohtaa suuren rakkauden (ja elämäntilanteet ei ole este/hidaste), toisesta erossa olo tuottaa niin suuren tuskan ja yhdessä olo niin suuren onnen, ettei mitään pohdintaa tarvita. On selvää, että toisen kanssa haluaa olla.
Sukulaiset tottuu uusiin puolisokin/seurustelukumppaniin, Kun näkevät miten rakkaus tuo omalle läheiselle onnea. Ainakin oma perheeni haluaa minulle hyvää.
Ai niin unohtui tahto. Tahtoa tarvitaan, ja erityisesti tahtoa kunnioittaa ja palvella toista. Palvelulla tarkoitan vastiketonta hyvän tekemistä toiselle ja tarpeista huolehtimista MOLEMMINPUOLIN. Yhden tahto ei riitä.
Silti ilman suurta rakkautta parisuhde voi tuntua velvollisuudelta. Pelkkä tahto harvoin riittää elämän loppuun ellei sen hintana on onnellisuuden uhraaminen ja tyytyminen. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen on ihmisen perustarve. Kun tunteet haihtuu, ihminen kokee helposti tyhjyyttä. Suuri rakkaus, sen oikean löytäminen tekee tahtomisesta helpompaa eikä suuri rakkaus häviä, jos sitä osataan ruokkia kohtelemalla toista hyvin.
Tiedostan, että tästä suhteesta puuttuu sellainen rakkaus, mikä on romanttista puoleltani. Sitä ei ole koskaan ollut. Olen mennyt suhteeseen ilman sen suurempia tunteita ja vaikka välitän puolisostani ihmisenä (ja ehkä juuri siksi), mietin joskus teenkö häntä kohtaan oikein. Itsestäni en niin välitä.
Miksi pitäisi tahtoa tai haluta tutustua keneenkään, kun siihen ei tunnu olevan mitään tarvetta. Ei ole myöskään tarvetta olla läsnä kenellekään. Ei sellaista saa kukaan ulkopuolinen tyrkyttää kenellekään kysymättä henkilön omaa mielipidettä. Ensin rikotaan ja sitten vaaditaan asettumista toisen ihmisen asemaan hänen toiveissaan, ei ole kovin oikeudenmukaista toimintaa. Ensin pitää oman elämän asiat olla kunnossa ennen kuin jaksaa mitään muuta ja siihen voi mennä vuosia. Sisin pirstaloituu kauan jatkuneen "metelin" takia. Siksi sellaista toimintaa ei olisi koskaan saanut aloittaa ja vielä ilman lupaa.