Paha paikka

...eli olen lievästi sanottuna pihkassa esimieheeni. Olemme noin kolmekymppisiä molemmat, hän muutaman vuoden minua vanhempi.
Mikä siinä on, että muiden miestyökavereiden kanssa juttu kulkee ja tehdään vaikka tikusta asiaa ja nauretaan, mutta esimieheni aikana en keksi mitään puhuttavaa työasioiden ulkopuolelta.

En koe mitenkään jännittäväni hänen seurassaan, mutta ei vaan koskaan tuu mitään mieleen mistä vois alkaa keskustelemaan enkä halua antaa itsestäni typerää kuvaa ihmeellisillä jutuilla. Kuitenkin mielessä on aina se seikka, että hän on esimieheni ja kai sitä sitten yrittää vaikuttaa asialliselta ja fiksulta jne.

En haluaisi aina istua hiljaisuudessa (ellei hän sitten aloita juttelemaan). Tästä syystä joskus välttelenkin esim. kahdenkeskisiä kahvitaukoja. Miten saisin itseni ryhdistäytymään tämän asian suhteen? Onko tässä esteenä juuri tämä ihastumiseni, vai onko tälläinen kovinkin yleistä?
21121
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Esimiehet itse kuvittelee että kaikki naiset ovat niihin "ihan pihkassa" ja riippuvuutta yritetään vaikkapa millä lailla saada aikaan.

Ne on niin huonosti koulutettuja tyyppejä, sorry vaan, en olisi ikinä yhtäkään heistä pihkassa.

Äänestä

Ole oma itsesi ja juttele samoja juttuja kuin muidenkin kanssa. Mieshän se esimieskin on, siinä missä muutkin, kai.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaikeassa tilanteessa kirjoitti:

...eli olen lievästi sanottuna pihkassa esimieheeni. Olemme noin kolmekymppisiä molemmat, hän muutaman vuoden minua vanhempi.
Mikä siinä on, että muiden miestyökavereiden kanssa juttu kulkee ja tehdään vaikka tikusta asiaa ja nauretaan, mutta esimieheni aikana en keksi mitään puhuttavaa työasioiden ulkopuolelta.

En koe mitenkään jännittäväni hänen seurassaan, mutta ei vaan koskaan tuu mitään mieleen mistä vois alkaa keskustelemaan enkä halua antaa itsestäni typerää kuvaa ihmeellisillä jutuilla. Kuitenkin mielessä on aina se seikka, että hän on esimieheni ja kai sitä sitten yrittää vaikuttaa asialliselta ja fiksulta jne.

En haluaisi aina istua hiljaisuudessa (ellei hän sitten aloita juttelemaan). Tästä syystä joskus välttelenkin esim. kahdenkeskisiä kahvitaukoja. Miten saisin itseni ryhdistäytymään tämän asian suhteen? Onko tässä esteenä juuri tämä ihastumiseni, vai onko tälläinen kovinkin yleistä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu