Mennä tuohon parin kilsan päähän. Siellä on kavereita jotka ottaisi ilomielin vastaan. Voisin juoda ja vetää vaikka jotain psykedeelejä. Pakoon tätä paskaa oloa, mikä juuri nyt on. Mutta ei. Jotenkin tuntuu liian helpolta vaihtoehdolta. Vaikka juuri nyt tuntuu oikein pahalta, taas yksi vuosi takana kun kaipaan sua. Niin turhauttavaa paskaa.
Kuinka helppoa olisikaan
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No eipä kuulosta hääppöiseltä tuo päänsekoittaminen.
Hyvä juttu, jos pystyt vastustamaan päihteitä. Elämä helpottuu vähän kerrallaan mitä enemmän aikaa menee.
Onko aivan poissuljettua se, että ottaisit yhteyttä kaipaamaasi henkilöön?
Kyllä se on poissuljettua. Mielestäni tein sen viimeksi, enkä halua että minua huomioidaan säälistä sitten, kun otan ensin yhteyttä. Tai mahdollisesti huomioidaan samoin kuin edellisellä kerralla, mitä en oikeasti enää kestäisi. Kyllä se nyt vaan on niin, että miehet ei naisia ymmärrä, mutta en minäkään oikein miehiä. Haluan säilyttää itsekunnioitukseni, muuten minulla ei ole mitään. Mieluummin kärsimys. Niin ja päihteitä en halua käyttää, tuntui sitten, miltä tuntui. Selvää on, että näitä tulee, kun vanhat konstit ei ole enää käytössä. Itkettää. Vituttaa.
Ehkä hän ei huomioisi sinua säälistä vaan siksi kun on myös kaivannut sinua.
Se olis kyllä aika ihanaa. Nyt iltaa kohden taas olo tasaantunut. Cibdol- öljyt tilattu ja fiilis toiveikas :))
Riippuvuuksista vapautuminen on tie mielentyyneyteen. Haaveissa roikkuminenkin on riippuvuutta, parempi elää hetkessä.
Hetkessä eläminen on vaikeaa. Mutta kaiken pyrkimyksen arvoinen. Jos minulla ei ole tätä hetkeä, niin minulla ei ole tulevaisuudessa muistoja?! Olen typerä haaveilija, se on kantava voima, mutta myös heikkous. Ap