Vuosi vaihtuu.

Yksin kotona niin kuin aina.

Kotona. Olen jo vuosia mennyt nukkumaan kello 10. Herään aina siihen kauheaan meteliin. Kuin sota olisi.

Kstselen telkkariohjelmia kaikessa rauhassa.

Makaan sohvalla ja otan alkoa.

Yksin kotona kuten muinakin vuosina. Syön illan aikana jotain pientä itse tekemääni herkkua (patonkitaikina jo jääkaapissa lepäämässä) ja katselen telkkaria sen jälkeen kun olen käynyt saunomassa. Saunan jäähytauolla voin ottaa yhden hyvän grogin ja kun keskiyöllä katselen muiden hölmöjen rahanpolttoa (ilotulitusta) otan vielä uuden vuoden kunniaksi yhden grogin yömyssyksi. Nukkumaan menen kun paukuttelu hieman rauhoittuu etten heräile turhaan.

Mitäpä juhlimista tuossa on, ei mitään. Niin monta kertaa on vuosi vaihtunut...

Yksin kotona. Teen jotain hyvää sapuskaa ja otan lasin kuoharia. Katson telkkaa. Siinä se.

Kotona. Verhot ikkunaan, tv ja tiskikone ainakin päälle koska paukkuarka koira seurana. Istuu luultavasti koko illan sylissä ja tärisee. En ole ikinä osannut juhlia.

Syön sipsiä.

En mitenkään. SSRI-lääkkeistä, neuroleptistä ja niistä vieroittautumisista saamani aivovamman takia uusivuosi on tipaton. Niin on myös tammikuu ja koko ensi vuosi.

Katson kai jonkun elokuvan ja pelaan Animal Crossingia.

Yksinäiset hyvää uuttavuotta 2021.