Meillä on ongelmana seksi. Ollaan oltu yhdessä yli puolitoista vuotta ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei seksiä ole juuri lainkaan. Ikää meillä on 26 ja 27 Alkuaikoina oli useinkin ja käsittääkseni ihan kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Sitten huomasin kerran, että mun kosketus ei saa aikaan minkäänlaista innostumista vaikka hän oli seksiin suostunut.hän halusi kuulemma miettiä vähän aikaa jatkaako suhdetta muhun vai haluaako entisensä takas, jonka kanssa suhde oli ollut tosi vaikea. Tämän jälkeen kun hän halusi mun kanssa jatkaa, mulla alkoi ilmetä ongelmia siinä, että erektio lopahti esileikin aikana. Näin oli joskus aiemmin käynyt, mutta harvemmin. Siitä alkoi kierre, johon tosin auttoi se, että menin käymään lääkärillä ja sain cialista. Se auttoi ja vähän aikaa meni hyvin, kunnes tyttöystävä alkoi haluta koko ajan harvemmin ja tietysti omat suorituspaineet kasvoivat hirveiksi silloin harvoin kun tilaisuus tuli. Nyt tapahtuu jotain ehkä kerran 3 kuukaudessa ja siinä on hyvät edellytykset, että menee pieleen kun jännittää niin paljon. Olen yrittänyt puhua asiasta ja ollut valmis kokeilemaan kaikkea ja kysellyt mitä hän haluaa, mutta ei kuulemma halua mitään erikoista. Aina tuntuu suuttuvan kun edes otan asian puheeksi. itse oisin valmis parisuhdeterapiaan tai mihin tahansa kun itse haluaisin seksiä huomattavasti useammin. mitä siis pitäisi tehdä, kun toinen haluaa vaieta koko ongelmasta ja sanoo mun vain tekevän seksittömyydestä ongelman? sanoo kuitenkin omasta mielestään kaiken olevan ihan hyvin ja rakastavansa mua. itseluottamus tässä alkaa olla mennyt kun ei toinen suostu minkäänlaiseen seksuaaliseen kosketukseen, vaikka mitä yrittäis eikä silloinkaan kun oikein tarkoituksella ei yritä mitään.
Mitä tehdä kun ei vaan avovaimolle kelpaa?
Vaaka31
31471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulle tulee mieleen, että hänelle voi olla arka paikka puhua seksuaalisuudestaan, tai että (anteeksi!) hän teeskentelee nauttivansa seksistä. Meillä vastaava tilanne oli miehellä aikoinaan. Ei menty terapiaan, meillä siinä auttoi aika, ja se, että luottamus toiseen kasvoi. Ikävää, että hän ei suostu puhumaan (edelleenkin kuin mieheni) niistä asioista. Auttaisiko esimerkiksi peiton alla pimeässä :) sively ja hellittely, ja siitä sitten vaivihkaa kyselisit, mistä hän pitää jne.
Eräs, ikävin, vaihtoehto, on tietysti, että ajattelee edelleen eksäänsä, mutta ei esimerkiksi halua loukata sinua.
Sinuna miettisin tarkkaan kannattaako tuota jatkaa.
Tuo erektiohäiriö on psyykkinen, eikä johdu sinusta vaan hänestä. Se vaatii aikaa että menee ohi, eikä ainakaan stressaamalla parane.
Mieti tarkkaan, ehkä voisi olla aika vaihtaa kumppania?
Tai sitten asiat ON_SAATAVA_KUNTOON, nimeomaan puolisosi puolelta.
Voipi olla että myös puolisosi ottaa liikaa paineita. Syyttää ehkä itseään ja ajattelee mitä tekee väärin, onko niin ruma yms, yms.
Omassa suhteessani oli vähän samaa ongelmaa joskus ja itse syytin itseäni ja jännitin liikaa! Asiat helpottui, kun sain puhuttua siitä kuinka rumaksi ja huonoksi itseni tunsin. Mies valaisi asiaa ja kertoi kuinka ei ollut minusta kiinni...
pikkuhiljaa alkoi jällen seksi luistaa paremmin.. mutta puhukaa asiasta vaikka se kuinka vaikealta tuntuisi.