suomalaisesta metsäkoneyhtiöstä Ponssesta, jonka perustaja Einari Vidgren syntyi jatkosodan aikana pienviljelijäperheeseen ja kulki jo 14-vuotiaana metsätöissä
työkaluinaan pokasaha ja kirves. Vuonna 2020 Ponsse Oyj työllisti 1600 henkilöä
ja on toimittanut lähes 16000 metsäkonetta maailman savotoille,
yli 40 maahan. En tiennyt kirjan olevan elämänkertaromaani, romaaninmuoto hieman himmensi lukukokemusta, mutta jollekin toiselle se voi olla mieluisaa.
Einari on poistunut keskuudestamme, mutta tositarina supistetun kansakoulun käyneestä, keskenkasvuisena savottareissuille lähteneestä valtavan elämäntyön tehneestä miehestä, on legendaarinen.
työkaluinaan pokasaha ja kirves. Vuonna 2020 Ponsse Oyj työllisti 1600 henkilöä
ja on toimittanut lähes 16000 metsäkonetta maailman savotoille,
yli 40 maahan. En tiennyt kirjan olevan elämänkertaromaani, romaaninmuoto hieman himmensi lukukokemusta, mutta jollekin toiselle se voi olla mieluisaa.
Einari on poistunut keskuudestamme, mutta tositarina supistetun kansakoulun käyneestä, keskenkasvuisena savottareissuille lähteneestä valtavan elämäntyön tehneestä miehestä, on legendaarinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onneksi tässäkin Kiina saa meiltä kaiken tieto-taidon.
H.
Kiinasta löytyy Einareita omasta takaa...
Einari nimitettiin vihkiäisissä tohtoriksi Ouluun kansakoulupohjalta
Firma on niin pieni ettei uskalla omilla sijoittaa
Kunniatohtoriksi voi päästä ilman mitään koulutusta tai tutkintoa.
Kirja on tilauksessa kirjastosta. Kuulemma oli värikäs persoona, ja monessa mukana.
Hyvä tietää
Lisään
Niin professoriksikin
Niin nobelistiksikin pääsee ilman tutkintoja
Mainitkaa jokin yliopistollinen yleinen akateeminen asema y johon ei pääse esim. professori tai laitoksen johtaja tai yliopiston rehtori ellei ole x
Vihje y ei ole vahtimestari tarkoitetaan akateemista
Reksi vaksiks ja vaksi reksiks
Kirjasta oli perinpohjainen (myönteinen) arvostelu HS:ssa.
Arvostelija taisi olla pitkän linjan toimittaja,
yhteiskunnallisesti ja poliittisesti valveutunut Unto Hämäläinen.
Hän pohdiskeli asiaa siihen suuntaan, että on harvinainen ratkaisu kirjoittaa
elämänkerta romaanin muotoon, kun kysymyksessä on
Einarin tyyppinen henkilö, bisnesmies,
mutta olkoon menneeksi, jutustelu Einarin omalla murteella on
hyväksyttävissä ja on "muhevaa".
Einari oli kotoisn Vieremältä.
Koska olen ytimekkään asiallisen tekstin ystävä, olisin lukenut mieluummin "puhtaan" elämäkerran höystettynä
muutamilla mukavilla elämänmakuisilla jutuilla.
Vanhempieni pieni maatalo oli myös Ylä-Savossa. Kuopion ja Kajaanin puolivälissä.
Teimme sodan jälkeen metsätöitä eri metsäyhtiöille, myös omissa pikkumetsissämme.
Alkuun "sirnikkapelillä" myöhemmin konesahoilla.
Moto työskenteli kuljettajineen lopulta myös meidän metsässä kun oma hakkuuväki oli häippässy jo "etelään".
Hatunnosto Einari Vidgrenille sinne "yläkerran" konesavotoille - Einarin koneilla tietenkin.
- Iisalmi visalainen -
Tässä se on tämän päivän metsätyömies pohjois-savosta. Päivät muualla töissä, ja harrastuksena metsätyöt ja niihin liittyvät koneet ja laitteet, yn muut...
https://www.youtube.com/watch?v=wCEP2NTbRno
Muistan jostain muinoisilta ajoilta, ehkä 70-luvun alkua, olin ravintolassa ja Einari oli siellä pankkiherrojen kanssa. Eivät tainneet rahoittaa silloin Einarin hanketta ja sitä lienevät katuneet myöhemmin.
Einari haki minua tanssiin. Mukava kaveri oli.
Katusitko myöhemmin ettet iskenyt verkkoja veteen?
Einari hakenut tanssiin iskemistarkoituksessa, voi muutenkin tanssia. Luultavasti oli jo naimisissakin.
Sääli pankkiherroja jotka eivät innostuneet Einarin bisnesideasta.
Sain kirjan joululahjaksi, mutta vielä en ole aloittanutkaan sen lukemista.. Kun olen sen lukenut, ehkä tiedän Ponssesta enemmän.
Vieremäläiset kertovat, että Einarista kovasti pidettiin. Itse en tuntenut kuin pintapuolisesti, mutta olen Ponssen tehtaalla käynyt.
Kun yhtiö laajentaa ja investoi tarvitaan rahoitusta ja kun pankkiherrat olivat nihkeät, oli kai paras ratkaisu mennä pörssiin. Minullakin on Ponssen osakkeita noin kymmenen tuhannen euron arvosta. Kurssi vaihtelee suuntaan ja toiseen, mutta arvo on hiukan noussut siitä kun osakkeet ostin. Maksoin osakkeesta 25,15 ja kurssi on nyt 29.20, mutta nähdään keväällä minkälainen yhtiön osingonmaksuhalukkuus on.
Kirjaa Einari Vidgrenistä saa lukea aika pitkälle ennenkuin alkaa tapahtua,
ennenkuin yritystä nimeltä Ponsse alkaa syntyä.
Noin 1/3 menee lapsuus- ja nuoruusvuosiin, sinänsä
nekin ovat mielenkiintoista ajankuvaa,
mutta itse bisneksien alkamista saa kirjassa odottaa vähän turhan kauan.
Into meinasi hiipua, kun "huastellaan" ja huastellaan" kaikenlaisia
tapahtumia, joita olisi voinut karsia vähemmäksi.
Kun tarina Ponssesta alkaa, se nousee mielenkiintoisemmalle tasolle.
Einari Vidgrenin ja Ponssen tarina on todellisuudessa mielenkiintoinen,
siitähän ei pääse mihinkään,
mutta hänen elämänkertansa toteutustapa tarinointi- tai romaanimuodossa
ei ole paras mahdollinen.
Suomalaisissa menestystarinoissa on ratkaiseva vika
Niitä ei voi toistaa
Niissä ei ole reseptiä
Ne eivät perustu muuhun kuin sattumaan
Josta seuraa, että meillä ei ole Hardvardia eikä MITtä
Eli paikkaa mihin mennä josta menestyy
Onhan meillä Aalto-yliopisto, ja tähtitiede.
Komisario Palmu kiikarilla, tähtien huippua, ei ole edes virkoja enää oppilaat katosivat jo 50 vuotta sitten, Ursa kirjoittaa höpöartikkelritaan
Aslto- yliopidto on munaus kun ajateltiin että insinööri ekonomi ja muotoilija tekevät kännykän
Aaltoa varten varattiin Suurpellon lähiö Espooseen aaltolaidten asuinpsikaksi
Molemmat rämettyivät kännykkäteollisuutta ei ole Suurpellossa on kuoppa joka täyttyy sadevedellä
Go glaa
Suomessa hyvä koulujärjestelmä mutta keskinkertaiset yliopistot
Keksijäihmiset eivät tyydy vanhaan tekemiseen, vaan yrittävät aina keksiä miten jonkin asian voisi tehdä helpommin ja tehokkaammin. Ei siinä ole muuta takana Einarinkaan työssä. Oli vain syntynyt keksijäksi, ja onnistui viemään asiaan eteenpäin. On niitä keksijäneroja paljon muitakin, mutta aina ei onnistu viemään itse asiaa eteenpäin, vaan antaa keksintönsä muiden käytettäväksi, ja ne sitten vie siitä myös kunnian.
Mielenkiintoinen kirja,
kuuntelin sen äänikirjana kirjoittajan itsensä lukemana.
Kirjassa on paljon repliikkejä ja niitä oli mukava kuunnella, varsinkin tämmöisen, joka on liki puolet elämästään elänyt syvässä savossa, tuntui suorastaan kotoiselta.
Lapsuuden osuutta kirjassa joku arvosteli tuolla edellä, mutta itselleni ne olivat kiinnostavaa kuunneltavaa.
Kirjasta saa hyvin kuvan siitä, kuinka yrittäjä ja keksijä tarvitsee aina ympärilleen luottohenkilöt ja yrittäminen on yhteistyötä, jota asiakkaille tehdään ja henkilökunnan hyvinvointi on tärkeää.
Heikkinen osaa aidosti kuvata savolaista mielenlaatua ja varsinkin sanavalinnat ovat savolaisen rikkaita ja kuvaavia. Kirjaan oli haastateltu monia ihmisiä ja melkein kuin itse Vidgrenin lupsakalla omalla äänellä juttuja kertoisi.
Tykkäsin kirjasta ja mieleeni tuli muutama omakohtainen ponsse-juttu,
aikoinaan kun asuin Savossa ,ainoa helikopteri, joka tietyssä suunnassa lensi mökkini yli oli hyvin tunnistettava Einarin musta-keltainen kopteri.
Vuosia sitten kävin Jämsänkoskella Metkossa , siellä Ponssen osastolla vieraillessani, kaikki naiset saivat keltaisen ruusun kahvin yms tarjoilun lisäksi.
Joskus kirja lätsähtää loppua kohti. Tässä Einarin kirjassa käy päinvastoin. Kirja mielenkiintoisuus lisääntyy kirjan edetessä ja on lopussa traaginenkin.