Pitäisi olla kiitollinen. Ei krapulaa, ei morkkista. Viinanhimo otettu pois. Silti todella yksinäinen olo. Ei ne epäoikeudenmukaisuudet ole pyyhkiytynyt pois. Ei millään. Ainoa keino, mitä olen keksinyt, on ollut vetäytyä kaikesta. Muutama ihminen elämässä riittää. Ettei kukaan pääse enää satuttamaan. Ihmiset on päässeet tekemään todella paljon pahaa mun elämässä. Näin vaan pääsi käymään. Joitain asioita ei vaan saa enää takaisin. Eikä mitään hyvitystä saa siitä, mitä on viety. Tällaiset olot iskee aina välillä, silloin varsinkin kun on yöunet jääneet lyhyiksi.
Kaipaan todella paljon oikeaa uudistumista, puhdistumista. Että pääsisin siitä surusta ja kaunasta pysyvästi eroon. Taidan syödä jotain ja lähteä lenkille. Muuttaa näiden ajatusten suuntaa. Lopettaa uhrina olon lopullisesti. Sitä haluan. Mutta kyllä asiat täytyy aina jotenkin työstää, ei ole mitään pikatietä suoraan positiivisuuteen ja parempaan elämään. Tiedän, että ajatusmallin on muututtava. Se on takuuvarmasti osaltaan johtanut siihen, miten elämä on kohdellut.
Kaipaan todella paljon oikeaa uudistumista, puhdistumista. Että pääsisin siitä surusta ja kaunasta pysyvästi eroon. Taidan syödä jotain ja lähteä lenkille. Muuttaa näiden ajatusten suuntaa. Lopettaa uhrina olon lopullisesti. Sitä haluan. Mutta kyllä asiat täytyy aina jotenkin työstää, ei ole mitään pikatietä suoraan positiivisuuteen ja parempaan elämään. Tiedän, että ajatusmallin on muututtava. Se on takuuvarmasti osaltaan johtanut siihen, miten elämä on kohdellut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"ei ole mitään pikatietä suoraan positiivisuuteen ja parempaan elämään."
Ei olekaan olemassa pikatietä positiiviseen ja parempaan. Itse asiassa ainoa este on kokea vapautunutta olemisen virtaa on se että ajattelee että jossain on olemassa positiivinen ja parempi elämä. Ei ole.
Asiat tulee kohdata. Sellaisenaan tässä ja nyt. Tuntea sydänjuuriaan myöten.
Niin olen tehnyt, että kaiken olen ottanut vastaan mitä on tullut. Välillä on tuntunut siltä, että en selviä hengissä, kun olen kohdannut asiat ja tunteet. Ja sitä kautta päässyt myös eteenpäin.
Mutta on olemassa erilaisia ajattelumalleja, joita meihin on istutettu jo varhain. Myrkyllisiä ajattelumalleja, jotka eivät toimi. Mieluummin vaihdan sen kieroutuneen myrkyllisien ajattelumallin johonkin parempaan. Jos lähden ajattelemaan asioista niin, että tavoittelen jotain parempaa elämääni, onhan se optimismia ja positiivista tapaa ajatella. Ja koska uskon mahdollisuuksiin, niin näen sen johtavan vähitellen sitä parempaa kohti. Ajatuksilla on valtavan suuri voima.
Ei niitä ihmisiä sen enempää elämään tarvitse jos noin on hyvä. Turha ainakaan kaveerata muiden kanssa vain pakosta. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti yksinäisyyden tunne helpottaa.
Kiitos, kaikkea hyvää myös sinulle!