Hei
Olen kohta 30-vuotias nainen ja ongelmana on äitini jatkuva kontrollointi ja ylihuolehtivaisuus. Isäni käyttäytyi myös samalla tavalla ja vielä pahemmin, mutta ei nykyisin noteeraa minua millään tavalla. Hänelle äitini käytös on ok.
Äiti päätti aina kenen kaveri saan olla ja kenen kaverin luokse saan mennä ja kenen en. Aina hän soitti kaverieni vanhemmille ja varmisti , että onko kaverin luona jompikumpi vanhemmista kotona jos menen esimerkiksi syntymäpäiville ( tätä jatkui siihen asti kunnes olin 18-vuotias) . Asuin vanhempieni luona vielä 22-vuotiaana ja äitini luki aina minulle tulevat kirjeet. Hän vahti rahan käyttöäni ja en olisi saanut tyyliin koskaan ostaa mitään itselleni. Hän penkoi aina tavarani ja luki päiväkirjani . Nuorempana kokeilin kirjeen vaihtoa.Ihmettelin kun kukaan ei koskaan vastannut.. Löysin myöhemmin kaikki kirjeeni avattuna ja luettuna . Äitini oli ne ottanut ja lukenut ja jättänyt lähettämättä.
Äiti oli myös hyvin syyllistävä ja sai hirveän katastrofin aikaan ihan mitattömistä asioistakin. Aina tein jotain väärin tai huolimattomasti ja aina äiti oli sitten "korjaamassa" asioita ja näyttämässä miten pitää toimia. Hän oli aina esim lääkärireissuilla tunkemassa mukaan ja aina vastaamassa puolestani asioihin. Mitään yksityisyyttä minulla ei ollut koskaan ja ns negatiivisia tunteita ei saanut näyttää. Mistään ongelmista ei voinut puhua ja jos jotain oli, niin se oli sellasita huutamista, raivoamista ja syyllistämistä.
Äiti ei oikein koskaan kannustanut opiskeluihin ja hän valitsi puolestani ammatin, mihin en halunnut. Äidille oli hirveä paikka, kun vaihdoin alaa ja siitäkös tuli taas valitusta ja vähättelyä. Jos en ole tehnyt niinkuin äitini on halunnut, niin olen saanut aivan kauheat haukut niskaani ja hän on haukkunut minua todella hirveillä sanoilla.
Kerran hän tuli hakemaan minua baarista kotiin. Olin silloin 20-vuotias ja kaverini kanssa liikkeellä. Äiti ilmestyi baariin ja alkoi repimään minua pois ja torui minua kuin pikkulasta. Todella noloa kun kaikki ihmiset vahtasi sitä esitystä. En lähenyt mihinkään ja baarin omista kehoitti äitiäni lähtemään pois, sekös häntä harmitti.
Minulla on huono itsetunto ja olen tuntenut itseni jotenkin vialliseksi ja osaamattomaksi. Olen hyvin hermostunut ja stressaan todella paljon, mutta olen alkanut saada lisää itseluottamusta. Jotenkin mietin jatkuvasti sitä, mitä muut ajattelevat minusta ja kelpaanko minä.
Asun nykyisin kaukana vanhemmistani ja minulla on oma elämä, mutta äitini puuttuu asioihini vieläkin. Soittaa joka ikinen päivä, puhuu kuin lapselle ja jatkuvasti utelee ja kyselee. Jos olen huonolla tuulella tai en vastaa, niin äitini mielestä minulla on ongelmia.
En vain jaksa kuunnella sitä toistuvaa :" missä sä oot? kenen kanssa oot? miksi et oo käyny tänään ulkona? Missä oot kun kuuluu tollanen ääni? Juotko jotain kun kuulostaa ihan siltä? "
tai sitä jatkuvaa " onko sulla kaikki hyvin? onko varmasti kaikki nyt hyvin? oon huolissani susta? mikä sulla on kun oot nukkunut tänään pitkään, ei oo normaalia tollanen?"
Ja kyllä, olen sanonut hänelle , mutta hän vetää marttyyrikortin esille ja alkaa syyllistämään minua. Aina jos joku asia menee kohdallani pieleen, niin äiti syyllistää minua heti , vaikka asia ei olisikaan minun syyni.
Hän on jopa mennyt niin pitkälle, että on onkinut mieheni numeron jostakin ja soittanut hänelle ainakin kaksi kertaa ja udellut asioista. Sanoin, että jos kolmas kerta tulee, niin välit katkeaa saman tien. Ei ole toistaiseksi uskaltanut soittaa .
Uusin parku on nyt sitten se, että minun tulisi alkaa tehdä lapsia ja mennä naimisiin, koska kyllä muutkin normaalit minun ikäiseni naiset tekevät niin viimeistään tässä iässä. Olen sanonut, että en halua naimisiin ja en ehkä myöskään lapsia. Äitini mielestä se ei ole normaalia ja miettii onko minussa jotain vikaa. Toinen asia on sitten se, että hän uhriutuu ja jankuttaa sellaista että" oonko mä ollu niin huono äiti että et halua lapsia ja naimisiin? Kaiken oon sun etees tehnyt ja sit haluat rangaista mua tällä tavalla"
Olen jo pidempään ottanut etäisyyttä äitiini ja sanonut hänelle suorat sanat, mutta mikään ei tunnut tehoavan. Viimeksi oli tunnin sisällä soittanut mulle 14-kertaa ja jättänyt vastaajan täyteen viestejä. Mitään asiaa hänellä ei ollut, halusi vain tietää onko kaikki hyvin!
Onko muilla kokemusta tälläisestä?
Äiti kontrolloi ja ylihuolehtii
3
<50
Vastaukset
Jos olisit suoralta päältä törmännyt tällaiseen ihmiseen kuin äitisi, sinun olisi helppo havaita, että hän on psyykkisesti sairas. Koska olet vähitellen joutunut tottumaan hänen sairaalloisiin piirteisiinsä, ja varsinkin usein ilman vertauskohtaa, sinun on vaikea nähdä todellisuutta.
Näin kävi myös isäni suhteen. En pitkään aikaan käsittänyt, että hänen aggressiivisuutensa, julmuutensa, väkivaltaisuutensa, huutamisensa, autoritäärisyytensä ja mylvimisensä oli kaukana terveen rajoista. Tajusin sen lopullisesti vasta, kun naapurimme uskalsivat kertoa hänen kuolemansa jälkeen, millainen naapuri hän oli ollut.
Äitisi on vielä elossa, eikä hänen paranemisestaan ole pienintäkään viitettä. Joka tapauksessa voit olla varma, että kaikki johtuu HÄNEN sairaudestaan. Tarvittaessa sinulla on lupa lopettaa kanssakäyminen hänen kanssaan kokonaan. Jaksamista! 🧡- Anonyymi
Et varmasti ole ainoa.
- Anonyymi
olen itse myös n.30v, ja tunnistan osittain samoja tuntemuksia kuin sinä.
mun äiti ei tosin utele mitään eikä oo koskaan vahdannut tolleen, mutta se tunne että koko ajan vaan tekee kaiken väärin niin on todella tuttua. että jos oma-aloitteisesti tekee jotain, niin heti on tyhmää ja väärin, mutta sitten kuitenki pitäis osata lukea hänen ajatuksista että miten se sitten hänen mielestä pitäis tehdä. ja jotenki KAIKEN täytyy mennä just joidenkin hänen ihme sääntöjensä mukaan, siis pienimmistä yksityiskohdista oman elämän järjestämiseen. muuten on tyhmä ja outo ihminen. niin me lapset kuin mun isäkin.
sori jos ei oo ihan sama kun sun tilanne, mut tuntuu et pakko takaa omaa kokemusta (en koskaan oo niin tehnyt), kun aihe liittyy...
teininä en KOSKAAN juonut tai tehnyt mitään muutakaan "pahaa" vaan opiskelin ja tein kaiken "oikein" (en siitä ole katkera koska tykkäsin kyllä siitä). mut silloinkin jostain vapaa-ajan jutuista tuli ihan ihme kommenttia. olin esim joskus seurakunnan jutuissa riparin jälkeen, mut se oli jotain "hihhulointia" koska äitini ei ole uskonnollinen (en minäkään, mut mulla nyt vaan sattui olemaan siellä kavereita parin vuoden ajan).
pääsin yliopistoon, mutta kuulemma opiskelin liian kauan enkä nyt sitten hyödy siitä tarpeeksi taloudellisesti. en pitkiin aikoihin tiennyt mitä oikeasti haluan tehdä, niin koin mielekkääksi olla opiskelija ja kokeilla, sekä tein kaikenlaista järjestöhommaa jne vuosien ajan, sekä töitäkin, joka mun mielestä on tosi positiivista, vaikkakin kun kommentoin vaikka jotain järjestöhommia niin tuli vaan ikään kuin olankohautus, eikä ollut yhtään kiinnostunut jos yritin selittää lisää.
kun lähdin esim. opiskeluaikoina matkoille eka kertaa euroopan ulkopuolelle ja olin tosi innoissani, eka palaute oli (kuten jo tiesinkin) tyyliä "no mitä nyt semmoista, mitä hyötyä siitä on, ei kuule yleensä ihmiset voi tolleen vaan lähteä" jne., sillä sävyllä että olen tekemässä jotain väärin. sama myös jos kerron muista menoista kavereiden kanssa, lähes kaikkeen suhtaudutaan jotenkin halveksuvasti.
heti valmistumisen jälkeen sain vakituisen työpaikan, mut sekään ei kelpaa koska se on ulkomailla ja palkka on liian pieni, ja asun "väärällä tavalla" (mulla on kämppis koska asun isossa kalliissa kaupungissa) joka "ei sovi aikuiselle".
mistään henk.koht. asioista ei oikein puhuta, kerron yleensä tosi pinnallisesti ja usein jätän asoita pois tai suoraan valehtelen (oon tehny niin lapsesta asti), vain siksi ettei tarttis kuunnella vaan negatiivista palautetta. koska siis itse olen aina ollut tosi iloinen kaikista saavutuksistani, ja elän tällä hetkellä suorastaan omaa unelmaani. mulla on myös paljon kavereita ja olen paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa, toisin kuin äitini, joka ei ilmeisesti ymmärrä että ihmiset voi pitää erilaisista asioista.
tuntuu, että ainoa palaute mitä tulee omista elämänvalinnoista on vaan negatiivista. odotan kauhulla sitä hetkeä että äiti alkaa kärttää lapsenlapsia minulta... suomeen ainakin pitäisi jo muuttaa koska eihän se nyt tässä maailmassa voi vain olla niin että joku on töissä toisessa maassa.
mun odotetaan myös viettävän AINA suurin osa mun kesä- ja joululomasta vanhempien kanssa (sen joten kuten ymmärrän koska oon sisaruksista nuorin, ehkä siinä on jotain et ei voi päästää irti..), ja aina vähän jännittää sanoa jos en ookaan ku vaikka viikon.
toisaalta kumminkin myös tuntuu pahalta kirjoittaa tätä, koska noin muuten olen saanut kaiken tarpeellisen vanhemmilta, ja tiiän että ne auttais aina jos oikeasti tarvitsen jne.
mut se on ehkä toi henkinen puoli mikä rassaa.
olin myös aika ahdistunut ja hiljainen lapsi, ja kaikenlaisia oireita on ollut koko elämän ajan (hiusten nyppimistä, kynsien pureskelua, joskus lapsena lieviä paniikkikohtauksia jne.). en sit tiedä onko kotiolojen aiheuttamia (vanhemmat myös riiteli aika paljon, ja joskus toivoin että ne eroaisi), ehkä osittain. kun koko ajan pitää "pelätä" sitä palautetta mitä tulee jos tekee jotain itse, tai jos ei tee. lähes kaikista asioista positiivisesti puhuminen tai positiivisten tunteiden näyttäminen on "kiusallista".
HUH.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k15727890Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso20217807Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä354934115-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on276368Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi194183Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1933781- 321925
Miksi kaupunki toivoo nuorilta malttia?
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010453236.html "Älkää suunnitelko kostoa" Mistä on kyse? ”Toivomme, että nuorten taho431477Miten meidän käy
Olen syvästi pahoillani puolestasi siitä, mitä kävi. En ehkä pysty sitä täysin kertomaankaan sinulle. Tuo on taustalla m491235Toivottavasti tekijää ei suojella
Eikä mitään peitellä. Itselläni on 15-vuotias tytär myös ja voin hieman kuvitella tilannetta. Nämä tämmöiset tapaukset v511177