Olin kauan aikaa ihastunut, kunnes tajusin jotain uutta; Olinkin ihastunut pelkkään mielikuvaan toisesta ihmisestä. Niin käy yllättävän monella. Ja mitä ihastuminen siis usein on? Palavaa halua toisesta ihmisestä luotua mielikuvaa kohtaan, eli riippuvuus ajatella toisen ihmisen mielikuvaa. Painotan sanaa mielikuva, koska emme useinkaan pysty näkemään ihastuksemme kohdetta objektiivisesti, vaan näemme sen ikään kuin jonkin samean ja ruusunpunaisen linssin läpi. Jopa erittäin vääristyneesti.
Mielikuvaan ihastuminen
Anonyymi
25730
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Todellisuus on aina märkä rätti vasten kasvoja. Noin on itsellenikin kerran käynyt. Maalailin mielessäni vuosisadan rakkaustarinaa.
Sitten kun livenä näkee niin ei olekaan sama.
Suksi suolle palavine haluinesi!
Mikä sinua vaivaa? Suksin suolle heti huomenna.
Itse ainakin omaan visuaalisen silmän ja pidän naiskauneudesta.
Tykkään sopivasti paljastavista naisten kuvista, silloin jo vähän saa osviittaa siitä, että kyseessä on hyvännäköinen nainen.
Tiukka paljastava vaatetus ja hyvä meikki, niin kuumaksi vetää ja ei tarvitse pettyä!
Koen epäreiluna asettaa toiselle ihmiselle liian suuret odotukset. Ihmisiä olemme kaikki ja kenenkään tehtävä ei ole vastata toisen haavekuvia. Olen itse ollut useasti tällaisten epärealististen mielikuvien keskiössä. Kun toinen osapuoli on tajunnut etten olekaan samanlainen kuin mitä hän kuvitteli alun perin, on pudotus ollut aikamoinen. Siinä sitten alkaa miettimään miksi ei kelvannut omana itsenään ja olisiko pitänyt mukautua enemmän halutunlaiseksi. Tämä siis tapauksissa kun on päässyt tunteita heräämään.
Ihastuin sitten mielikuvaan tai oikeaan kuvaan, niin lopputulos on sama.
Ihastun aina mielikuvaan, koska ihastun aina ennen kuin todellinen luonne selviää
Ajankohtainen pohtimisen kohde itsellä? Itsessä huomannut sen, että koen toisen paljon myönteisempänä kuin todellisuudessa on ollut, jolloin pettymyksiä odotettavissa. Olen varovaisempi ja arempi tekemään aloitteita. Muutenkin tilanteeni ei rohkaise parempaan.
Ehkä olen tuomittu yksin kulkemaan? Näin koen nyt vahvasti. Vähemmän stressitekijöitä yksin ollessa, ku ei tarvi muita huomioida. Elämä on itsestä oppimista koko elämän kaaren ajan, maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana? Laput silmillä niin ei synny itselle kiusauksia?
Tutun kuuloista. Todellisuus on aina mielikuvia huonompaa.
Mutta joskus käy niinkin, että todellisuus on paljon parempi kuin se mielikuva johon ihastui. Miksi se toinen ihminen olisi aina huonompi kuin oma mielikuvasi? Ihastutko täydellisyyteen? onko se syy? Itse voin sanoa, että tarkkana havainnoijana näin ihastuksessani muutakin kuin täydellisyyttä ja se vaan lisää näitä helliä tunteita.
Hyvä kommentti, mutta miksi yleensä seuraa hakeva asettautuu sen hakemansa ylä puolelle ja siitä johtuen etsiin herra tai rouva täydellisyyttä, semmoistahan ei olekkaan sen paremmin hakijassa kuin haetuissakaan. täydellisyyttä ei olekkaan.
Ihastuin häneen kokonaisuutena hänen polkuunsa myös
Mitä tarkoitat polulla?
Juu juu onhan se nähty
Kyllä hyvältä näyttää
Aikaa tovin vierähtänyt ei muuksi muutu sama hymy ja helinä
Se palaa alitajuntaan kosminen herääminen
Älä sano noin tuulikelloni, saamme tuulen pidettyä kyllä yllä..
Jos ensin tutustuu ja sitten vasta rakastuu, niin ei ole tuollaista pelkoa. Itse en ole koskaan arvioinut toista kovinkaan väärin. Yritän kuunnella mitä toinen sanoo ja muodostaa kuva sen perusteella enkä oman mielikuvan.
Kerran on tosin käynyt niin, että ihminen kuvailee itseään täysin erilaiseksi millainen on. Esim. kaipaan läheisyyttä = en kaipaa läheisyyttä moneen vuoteen. Kaipaan syvällistä keskustelua ja syvällistä ihmissuhteita elämääni = parisuhteessa olen puhumatta tai kuuntelematta. Humaani = rasistinen, sovinistinen, persu. En tiedä oliko itsetuntemus noin huono vai halusiko olla muuta kuin oli oikeasti. ~2 vuotta jaksoi pitää yllä kuvaa.
Olitteko yhdessä? Mistäs tämän kaiken sait tietää, ellet ollut hänen kanssaan yhdessä?
Niinhän se on. Ihastuminen on niin outoa... sitä tajuaa kyllä kuvitelevansa toisen ihanammaksi kuin hän oikeasti onkaan, mutta silti ainakin itse tuppaan aina tekemään niin ihastuneena. Sitten on huvittavaa kuinka ihastuksen laannuttua saman henkilön näkee jotenkin paljon arkisemmin.
Kuin myös, mielikuvaan joka oli sitten eri kuin ihminen itsessään.
Miksi pitää luoda omassa päässään vieraasta ihmisestä mielikuva?
Ei , ei noin voi toimia. Vieraaseen ihmiseen kuuluu tutustua ja luoda käsitys hänestä tuntemisen perusteella eikä mielikuvien.
Olettaminen on myös huono asia. Olettaa että joku ihminen on tietynlainen ilman kunnollista tutustumista.
Tutustukaa ihmisiin oikeasti , älkää olettako tai luoko mitään omia mielikuvianne kenestäkään.
Itse ihastuin tunteeseen hänen lähellään, enemmän kuin mihinkään mielikuvaan. Tunne on jäljellä ja hän saisi täyttää mielikuvan tyhjälle pohjalle jos vain haluaisi.