Milloin huomasit suuret tunteesi häneen? Oletko kertonut niistä hänelle vai kaipailetko salaisesti?
Aloitan, huomasin heti pikkuhiljaa kun tutustuttiin että hän on jotain erityistä. Hän tietää tunteistani.
Aloitan, huomasin heti pikkuhiljaa kun tutustuttiin että hän on jotain erityistä. Hän tietää tunteistani.
Vastaukset 60
Vanhimmat
En Osaa Sitä Oikein Selittää.
Joku Kummallinen Juttu.
Se Jäi Vain Mun Tunteiluksi, Kaipa Tietää, En Tiedä. Ei kuitenkaan hänen puolelta mitään tunteita
En tarkalleen enää muista sitä hetkeä milloin huomasin. Siitä on vuoden verran. Eihän sitä voi olla huomaamatta kun toinen ei lähde mielestä enää. En ole kertonut, mutta olen vihjaillut.
On siitä jo yli vuosi vierähtänyt. En ole suoraan kertonut, mutta tietää että haluan tutustua häneen paremmin.
Tunteita on, mutta ei muuta
eikä tule
Keväällä. En ole kertonut, enkä voi kertoa. Kaipailen salaisesti, kunnes tämä menee ohi.
Mitä jos en anna sen mennä ohi 🙂
Mikä keväällä hänessä iski?
Hän mies antaa.
Hän pääsi liian lähelle.
Sitte löit paniikkinappulan pohjaan..
En tiedä. Itse selittäisin käytöstäni muilla jutuilla, mutta ehkä alitajuntaisesti.
Millä selittäisit?
Minulla oli ollut rankkaa syksystä asti, eri syistä. Keväällä olin tosi tosi tosi väsynyt. Yritin vain selvitä romahtamatta.
Voimia sinulle.
Kunpa uskallettais olla avoimempia me ihmiset toisillemme, itsellä sama tilanne. Tuskin hän olet kuitenkaan, mutta tuskin minun hän voisi aavistaakaan tilannettani.
Kiitos. Ei minusta välttämättä näe, että minulla on vaikeaa. En halua näyttää heikkouttani, koska en pysy sitten ollenkaan kasassa. Hänestä en tiedä, onko hänellä ollut vaikeaa. On se mahdollista. Syistä en tiedä. Paitsi tietysti korona kaikilla.
Oletko vielä hänen kanssaan tekemisissä vai romahdusvaaran välttämiseksi ette enään ole.. muitakin syitä varmaan mutta on tunteilla myös osansa?
Ei olla oltu tekemisissä, mutta kiertoratamme sivuavat toisiaan. Tämä johtuu muista syistä. Ne rankat jutut eivät liity häneen, joten hänen vuoksi en olisi romahtanut. En vai pystynyt olemaan tietyissä tilanteissa. Hänen tunteistaan en tiedä, omani ovat. Ei niidenkään olemassaolo suorastaan helppoa ole, mutta ei ne estä meitä olemasta tekemisissä.
Ette koskaan ole olleet tekemisissä? Eihän sitä kyllä viitsi vetää toista mukaan omiin ongelmiinsa ainakaan tahallisesti. Sinulla ei ole mitään tietoa hänen tunteistaan? Taitaa riittää että ymmärtää omansa ja ilmeisen hyvin niitä tunteita hallitset kun pystytte olemaan tekemisissä. Eihän sitä tiedä jos joskus pääsette samalle kiertoradalle..
Tietysti ollaan oltu tekemisissä. En ole ihan sekopää, vaikka tänne kirjoittelenkin. Ei vaan viime aikoina olla oltu tekemisissä. Tiedän, että hän pitää minusta ihmisenä. Tai luulen tietäväni. Aistin välillämme vetovoimaa, mutta ehkä kuvittelin sen. Kiertoratamme risteävät luultavasti pian.
Palstan takia esitin tuon kysymyksen, älä loukkaannu siitä on täällä nimittäin välillä niitäkin jotka on menossa naimisiin jonkun kanssa vaikka ei ole toisen kanssa ollut koskaan tekemisissä. Ei sitä aina syystä tai toisesta ole tai voi olla tekemisissä. Vetovoima on pirullinen tuntemus, ei voi olla varma onko se vaan oman pään tuotosta. Yhden kanssa oletan että sitä vetovoimaa ei ole, ainakaan pitäisi olla, mutta aina kun olemme liian lähellä tuntuu kuin magneetti vetäisi itseäni häneen päin. Ei sitä oikein voi sanoin kuvailla.. Taidan olla sen verran sekopää että kuulun tänne palstalle. Hienoa että kiertoratanne risteävät kohta.
Ei meilläkään pitäisi olla ja se yllätti. Ja kiertoratojen kohtaamiseen en pysty vaikuttamaan, se tapahtuu halusin tai en. Enkä oikein tiedä, onko se hyvä vai huono. Hän ei vielä tiedä.
Olen samankaltaisessa tilanteessa. Itse sanoisin että haluaisin/toivoisin että kieroradat kohtaa mutta silti pelkään ja olisi ehkä parempi ettei kohtaisi. Ei tässä ole mitään sellaista mitä osaisin selittää järjellä. Mitä hän ei tiedä?
Ei meidänkään välit ja tilanne ole järjellä selitettävissä. Hän ei tiedä, että todennäköisyydet meidän kiertoratojen kohtaamisille kasvavat lähitulevaisuudessa. Harkitsin, että olisin varoittanut tästä, mutta ajattelin, että liian outoa. Että jos sattuisit olemaan hän, nyt tiedät varautua.
Kun vielä tietäisi onko se hyvä vai huono asia. Sinä onneksi tiedät että hän pitää sinusta ihmisenä niin joten.. tuskin huonoa. Jotenkin söpöä että mietit että olisit varoittanut asiasta. En edes tiedä sukupuoltasi joten tuskin, mutta kiitos varoituksesta. Onnea tuleviin kiertoratojen kohtaamisiin.
Itse olen jollain kierolla tavalla kiitollinen että kohtasin ihmisen jonka vaikutusta minuun en osaa järjellä selittää.
Onko mikä huono asia? Kohtaaminen? Samoin kuin sulla, toivon sitä, mutta se myös jännittää. Olen nainen ja hän on mies. Sivusin sukupuilta tuolla rönsyn alussa. Minäkin olen kiitollinen tästä kokemuksesta, koska olen sen vuoksi joutunut kyseenalaistamaan käsitystä itsestäni, elämästä ja ihmissuhteista.
Kohtaaminen varmaan? Kyllä tätä palstaa lukiessa huomaa että valtaosa täällä kommentoivista on naisia. Kuten aloittajakin? Tässäkin kommenttiketjussa 4- 5 eri kirjoittajaa.
Sama täällä. Luulen tai tunnen et välillämme erään miehen kanssa olis vetovoimaa, aina kun kohtaamme...Tai sitten mun vaisto on pahoin väärässä...Jos tuntee säväyksen kohdatessa, täytyy olla tunteita ja vahvoja läsnä....😍💫💥 Välissä liikaa ihmisiä eli omat perheet...🤔 Minkäs tunteilleen voi...🙃😘😚
Tunteet syntyny jo monen monta vuotta sitten.
En oo kertonu, en varmaan uskalla koskaan kertookaan.
Sama täällä
Miksi et kerro? Tiedätkö, että toisella ei ole tunteita? Muuten en oikein ymmärrä. 😕
On hänellä tunteita, mutta ne suuntautuvat erääseen toiseen.
Oletko varma? Voiko olla vain omaa epävarmuuttasi? Onko hän sanonut noin tai fyysisellä kosketuksella osoittanut vai onko johtopäätös vain pääsi sisäinen?
Tää alkoi jo neljännesvuosisata sitten. Reilu vuosi sitten vasta ymmärsin.. Rakas, kaipaan niin luoksesi.
Samma här, kaksi sielunkumppania kaipaavat🥰
Ihanaa, oletko mun sielunkumppanini?
2-3 vuotta sitten. Salaisesti enimmäkseen vaikka katse kertoo paljon. Kertoisin tunteistani jos olisin varmempi, tekemisissä ollaan kuitenkin. En kestäisi jos nolaisin itseni, vaikka hän fiksu ja ymmärtäväinen onkin.
Ootko mies? Mä oon nainen ja ihastunut työkaveriin
Samoin, varmasti yli 2 vuotta sitten. Katseesta se lähti, onneksi on päässyt tutustumaan paremmin.
En voi kertoa, vaikka mieli tekisi. Hän on varattu..
Olen nainen.
Hmm kuulostaa tutulta. T. Yks kiltti nainen
Mitä kautta tutustuit häneen?
Ehkä vähän sellaista yllättävää kautta, että en olisi osannut arvatakaan. Parhaat asiat kyllä yleensä tapahtuu kun niitä vähiten osaa odottaa, olen huomannut.
Ja ei, ei olla työkavereita tms.
Ehkä se oli 2.5v aluksi en tosin vielä tunnistanut sitä rakkaudeksi ja vain odotin että se meni ohi (olin vielä sillon varattu). Jälkikäteen tiedän, että se oli jo aika alussa rakkautta. Yksi syvä katse ja sen jälkeen monta syvää katsetta, teki minusta selvää. Tunteet roihusi ja tunsin jotain mitä en olut aiemmin tuntenut koskaan. Siitä on reilu 2v jo. Jossain kohtaa oli pakko kertoa. Sisäinen pakko saada selvyys ja kertoa edes lievennetty versio kävi liian suureksi.
Ei tunne poistu, eikä vähene vaikkei olla tekemisissä. Tässä minä vaan elän ja pidän itseäni henkisesti varattuna, koska tunteideni kanssa en muuta voi.
Se oli Ässältä. T. S
Samantyylinen tilanne.. Oletko sisko sellainen?
Sisko sellainen? Sisko kyllä olen, mutten nimeltäni enkä edes lempinimeltäni. Ja hänkin on mies, jolla on sisko. 😂
Tunteeni huomasin käytännössä heti. Suuret tunteet huomasin kuukauden yhdessäolon jälkeen.
Mikä yhdessä olon lopetti? :(
Toinen halusi vakavampaa kuin toinen.
Mies olet?
Mies olen.
Ihan nyt muutaman päivän sisällä. Se tunne vaan tuli ihan kuin tyhjästä kun taas näin hänet, jota olen nähnyt paljon ennenkin. En tiedä, mikä sen teki, mutta sydän löi muutaman lisälyönnin. Suuret tunteet? En nyt usko, että tässä mitään suurempaa on, mutta ihmettelin omaa reaktiotani....
Kertonut mitä?? No, en ole. :D
Tuntemukseen vaikutti eräs ulkoinen seikka. Jos sitä ei ole enää ensi kerralla kun nähdään, niin tilanne voi olla taas entisenlainen. Hän oli vain viime kerralla nähdessämme niin suloinen. :I
Mikä ulkoinen seikka?
Huomasin kyllä heti sen ensimmäisen päivän aikana miten mukava mies hän on. Miellyttävä, rauhallinen, kärsivällinen, eikä yhtään pahan näköinenkään. En mä siinä vielä häneen ihastunut, mutta niiden seuraavien päivien aikana. Hänen kanssaan oli niin helppo jutella niitä näitä ja juttumme sopivat hyvin yhteen. Ennen kun huomasinkaan, niin aloin jo odottaa hänen näkemistään.
Ei hän tunteistani tiedä. Tai ainakaan en ole niitä suoraan kertonut. Puhuimme paljon ja minä olen hänen seurassaan huomattavasti vähemmän varautunut, kuin ihmisten yleensä. Tuskin se kuitenkaan ulospäin näkyy ja ehkä hän vain ajattelee minun olevan sellainen kaikesta juttelija, kiltti ja kohtelias kaikkien seurassa. Kyllä minä kuvittelen hänenkin pitävän minusta. Aina hän tuli juuri minun viereeni, vaikka muitakin naisia siinä oli. Näytti niitä tekeleitään aina juuri minulle. Otti heti jotenkin miehekkäämmän asennon, kun siihen viereeni tuli. Voi toki olla, että kuvittelin kaiken. Nyt on niin pitkä aika, kun viimeksi näimme. Hiivatin korona.
Itselle puhuja taas vauhdossa!! Valehtelija, ootteko huomanneet?
Älä viitsi, hän on mun rakas❤
Olisko totuus sitten se, että "siinä josku alun ja lopun välissä"? Helpottiko ymmärtämistä?
Ikävä kyllä tuskin on. Harmi sinänsä.
Jotain hyvin erikoista olen kokenut, tunteiden mylläkkää,tottunut hiljaa katselemaan ympärilleni.