Uusi "lukuvuosi" on alkanut - hyvin ! Miten sinun "lukuvuotesi" on alkanut ?

Aika on mennyt aatellessa ja muita hommaillessa. Laiskotellessakin.
Tuulen varjo on edelleen hiukan kesken.

Minulla ei ole avoimia kirjoja.
Minulla on netti avoinna.
Olen 71v. Kaiken nähnyt, kaiken konenut.
Tässä iässä riittää oma into.
Kirjojen mainokset eivät maistu enää.
Riittäköön tämä keskusteluksi minusta kirjoille.

H.

Jonotan Markku Envallin kirjaa. Tykkään niitä lukea tässä sekasortoisessa maailmassa, koska hän kirjoittaa inhimillisistä ihmisläheisistä asioista, voi olla ajatuksineen "itsensä lähellä" ilman oman yhteiskunnan ja globaaleja kriisejä.

Kari Enqvistin "Kangastuksia varjojen talossa" on myös tilauksessa
sekä Elisabeth Åsbrink'in kirja "Made in Sweden", ( Orden om formade Sweden)
jonka pitäisi kertoa mistä ruotsalaisten arvot ja aatteet tulevat. Se on kannen mukaan
katsaus läpi ruotsalaisen historian ruotsalaisuuden vähemmän tunnetuista puolista.

Joulun aikaan ostin Juha Hurmeen kirjan " Suomi "

Ajattelinpa lukea Ei kertonut katuvansa.

Kunhan tästä kirjastoon ehdin, lainaan tai varaan, kirjalla voi olla jonoa. Tulleepahan kävelylenkki tehtyä samalla. Tai kaksi. Ja näkee samalla pari ihmistäkin.

Muitakin on lainaussuunnitelmissa, mutta yksi kerrallaan. Kun en ole himolukija.

Kirjallisuudesta isolla Koolla ei ole kerrottavaa, mutta
lukaisin Pohjois-Makedonia matkaoppaan. Pohjois-Makedonia ja sen pääkaupunki Skopje on erinäisistä syistä ollut tapetilla....
Muuta uutta (tai vanhaakaan) kirjaa kuin matkaopasta ei sieltä ole suomeksi saatavilla. Olisin voinut kaivaa helposti netistä enemmänkin
tietoa, mutta tykkään lukea kokonaisuuksia kirjasta.

Pohjois-Makedonia on Viroa puolta pienempi maa keskellä vihreän rehevää
vuoristoista Balkania.
Osa väestöstä on albaaneja ja kulttuuri on sekoitus Makedoniaa, Albaniaa,
Turkkia ja Välimeren vaikutuksia. Matkailumielessä se on kiinnostava pieni maa
ja ehkä Euroopan edullisin. Pohjois-Makedonia on ammoin ollut osa Bulgariaa.

Eipä ole tullut luettua kuin keveämpää nukahtamiskirjallisuutta, suomalaista dekkarikuningatarta Lehtolaista ja hänen dekkareitaan jotka ovat dekkareiksikin kevyttä lukemista ja nyt on kesken Dan Brownin "Alku", samantyyppistä kuin Da Vinci-koodi, sekä kerronnaltaan että aiheeltaan. Tämä viimeiksimainittu on kyllä kiinnostava ja siinä on niin paljon tiedettä ja uskontoa ja tutkimustyötä takana että kyllä se Lehtolaisen päihittää, mutta unilukemiseksi ei yhtä hyvä: sitä on vaikea laittaa pois käsistään, kun silmäluomet alkavat painaa.

"Autoritaarisuuden nousu Venäjällä, Euroopassa ja Yhdysvalloissa" oli viimeksi lukemani Timothy Snyderin kirjan
"Tie epävapauteen" teema. Kirja on ilmestynyt 2018. Viimeisimmät käänteet puuttuvat, mutta kirja on lukemisen arvoinen aiheesta kiinnostuneelle.

Tämän vuoden aikana olen lukenut yhden kirjan, kotimaisen kirjailijan dekkarin.
Odotan kirjastosta varaamaani Sven Pahajoen kirjaa Dominick Arduin, seikkailijan salaisuus.
Arduin yritti ensimmäisenä naisena valloittaa maantieteellisen pohjoisnavan, hän katosi tuolla matkallaan maaliskuussa 2004.

En ole kirjoja avannut kuin yhden pienen, jota makustelen mielessäni,
mutta jos kuunnellut käyvät luetuista, niin...
Joulun aikaan on ollut aikaa kuunnella äänikirjoja,

Enni Mustosen kirjat ovat passeleita, ne ovat hyvää ajankuvausta ja lämpimästi kirjoitettu,
Koskivuori-sarjan kuuntelin ja nyt on menossa Syrjästä katsojan tarinoista jo Taiteilijan vaimo.

Eeva Kilvestä pidän ja viimeksi kuuntelin kun hän itse luki päiväkirjamuotooon kirjoitetun Snisen muistikirjan, hän oli saanut lapsenlapseltaan itse sidotun kirjan ja sen hän oli sitten täyttänyt puhuttelevilla ajatuksillaan.

Suon villi laulu on hyvä kirja, kirjoittajansa esikoinen ja sitä kirjaa luin usein kynän kanssa, niin ilmeikkäitä ilmasua siitä löytää, että tekee mieli palata hyviin kohtiin.

Jojo Moyes sopii kevytkenkäiseen romantiseen mielenlaatuuni , erikoinen rakkaustarina oli Kerro minulle jotain hyvää, siinä nuori tyttö lähtee hoitamaan neliraajahalvaantunutta nuorta miestä, joka haluaa päättää päivänsä ja sitten surutyöstä kertovan jatko-osan Jos olisit tässä.
Jenny Gladwellin Sydämen lahja oli jouluinen ja Norjaan liittyvä kiva kuunneltava.

Äänikirjat ovat hyvä juttu, en olisi joulun aikaan ikinä lukenut niin paljon kuin tänä jouluna kuuntelin, mutta lukijalla pitää olla sama rytmi kun itselläni olisi jos lukisin sitä kirjaa, esimerkiksi aloitin Märtä Tikkasen muistelmat, mutta lukija oli liian hidas, ehkä sen silti joskus kuuntelen, koska se muuten kiinnostaa.

Joulun ja Uuden-Vuoden IP-lehdet ovat valmiina hyllyllä.
Liitteineen.
Kunhan vaihteet ovat ajatuksissani haalistuneet.
On aika ottaa ensimmäinen lehti.
Ilman liitettä.
Ja syventyä pytylle.
Historia ja sen tavat ovat tulleet minulle tutuiksi jo ajat sitten.
Joten luen mielummin tämän-ajan kepeyksiä, seikkailuja ja kaikem´moisia surkeuksia.
Tunteitten paloja ja vääriä valoja.

H.

Heikki Aittokosken uusinta ja muita uudempia kirjastosta odotellessa
kertasin Aittokosken kirjan "Eurooppaan raiteelta 4",
alaotsikkona "Junamatka entisen rautaesiripun halki"
Kirja on vuodelta 2004.

Muistin hataroituessa ja maailman monimutkaistuessa kiihtyvää tahtia,
on hyväksi peruuttaa välillä taaksepäin asemoidakseen itsensä nykypäivään
ja tajutakseen tapahtumien vaikutukset nykymaailmaan.

Aittokosken kirjassa käväistään välillä monen sadan vuoden takana,
mutta ollaan myös ajassa, jossa muuri sortui,
Unkarista katkaistiin piikkilanka-aidat ja Puolassa järjestettiin demokraattiset vaalit ja ollaan 2000-luvullakin.

Henkilögalleriassa vilahtelee kevyesti jos keitä:
Chopin, Goethe, Kafka, Marlene Dietrich, Winston Churchill, Julius Caesar,
Miguel de Cervantes Saavedra, Gavrilo Princip, Alexander Dubcek, Mika Waltari, Eino Leino, Otto von Bismarck, Vaclav Havel, Donald Rumsfeld, Silvio Berlusconi,
Paavo Lipponen, Josif Broz Tito, Matti Nykänen, Marja-Liisa Kirvesniemi,
James Joyce, Hugo Simberg, Neil Amstrong, Gerhard Schöder , Robert Musil
Yrjö Lautela, Kara Mustafa ynnä muita.

Maita on monta Itämereltä Adrianmerelle, paikkakuntia ja kaupunkeja "vilisee silmissä".
Heikki Aittokoski "ramppaa" läpi kaikkia paikkoja, joissa on nuorena historianopiskelijana käynyt ja myöhemmin toimittajana.

Kirja on kiva pieni kimara Eurooppaa tai sanoisiko "kupliva cocktail"
historiaa, kulttuuria ja politiikkaa.

M.

Oula Silvennoisen kirjoittama Gustav Serlachiuksen elämänkerta
"Paperisydän" oli ilmestyessään antoisa ja suorastaan hulppea lukukokemus
itse henkilöstä, suvusta ja sen ajan maailmasta. Gösta Serlachius kuoli 1942.
(Metsäteollisuudesta ja Mäntästä on tietysti kysymys)

Suvun tarina jatkuu Oula Silvennoisen äskettäin ilmestyneessä kirjassa
"Savunharmaa eminenssi", joka kertoo Göstan Serlachiuksen pojasta
R. Erik Serlachiuksesta, joka oli teollisuuspatruunoiden suvun viimeinen.
Hänen kuoltuaan 1980 kaikki tuli Mäntässä ja Suomessa muuttumaan.

Vaikka kirjat kertovat teollisuudestakin, ne kertovat ennenkaikkea ihmisistä,
hyvin kansainvälisistä suomalaisista, inhimillisine vaikeuksineen ja onnistumisineen.

M.

Ei jaksa lukea paljon enää. Viimeksi yritin lukea Aino Sibeliuksesta ja mietin miten joku pystyykin kirjoittamaan niin kuivan kirjan kun kohteen elämä antaa mahdollisuudet vaikka mihin.

Ent. lama- ja kriisivuosien pääministeri Esko Aholta on ilmestynyt kirja
"Musta joutsen". Kirja kertoo pahimmasta kriisivuodesta.
En ole sitä vielä lukenut, mutta olen miettinyt,
mikä symboliikka nimessä on ja tänään se vähän avautui toisen kirjan kautta.

Musta joutsen voi olla symboli tapahtumalle, joka on erittäin epätodennäköinen,
mutta vaikutuksiltaan mullistava. Onko Musta joutsen epäonnen airut ?
Pahan käänteen enne ? Pohdiskelu johti seuraavan kirjan tilaamiseeen:
Nicholas Taleb'in: Musta joutsen, erittäin epätodennäköisen vaikutus

Tämmöinen juttu tällä kertaa.

Aloitin Fernando Aramburun "Äidinmaa" eli alkukielellä Patria. Katsellut HBO-Espanjasta minisarjan melkein valmiiksi ja seuraa johdonmukaisesti kirjan tarinaa. Espanjalainen menestysromaani, 600 sivua ETA- terrorismin ajasta Baskien maassa,
Upeaa proosaa, mutta plajon hyppelyä ajassa edestakaisin ja paljon henkilöitä ja kertojia. Helpompi seurata jos on katsonut sarjan ensin. Jos pitää genrestä joka ottaa kantaa yhteiskunnallisiin muutoksiin ja suruun yksilöllisellä tasolla ja pienen kaupungin moraaliseen rappioon ja repeytymiseen niin kirja ja filmi ovat aivan parasta mitä olen lukenut.

Ennenvanhaan merillä oli pornolehdissä lukumerkit :D

Skönö

Tein kirjastosta mukavan löydön. Lainasin Juhani Niemen kirjan
"Kultturipamaus - Matkalla Ruotsissa". Eri aiheita Ruotsista. Se on ilmestynyt viime vuoden jälkipuoliskolla ja on omakustanne.
Kirja oli mitä mukavin sisältäen tietoa ja ollen samalla viihdyttäväkin.

Aloin ihmetellen miettiä kuka on tämä Juhani Niemi, joka kirjoittaa niin hyvin ja josta ei muista kuulleeni koskaan. Wikipedia valaisi minua: Olenpa tietämätön.
Juhani Niemi s. 29.10.1947 on kirjailija, tutkija ja kriitikko, jolla on pitkä cv.
kirjallisuuden alalta. Hän on kirjoittanut mm. kolmisenkymmentä kirjailijaelämänkertaa, joihin muutamiin aion tutustua tämän Kulttuuripamauksen
perusteella.

Tarkoittaako BoD omakustannetta ? Luin sellaisen mukavanoloisen kirjan
nimeltään Rakentajana kolmella mantereella. Kirjoittajana Leo Jumppanen.
Ei niin viimesen päälle stilisoitu, mutta jouhevaa kerrontaa omin sanoin suurista
ja/tai vaativista rakennushankkeista ja saneerauksista eri mantereilla.