Tämä on vain vaihe, joka on kestänyt liian kauan. Ehkä siksi harmittaa niin paljon, etten kelvannut edes kaveriksi.
Kyllä mä sut vielä unohdan
Anonyymi
22<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Musta on kyllä hienoa, jos eronneet pystyy oleen kavereita, mutta ei tietty aina onnistuu, mitä on tapahtunut ennen, lasten asioiden sopiminen. Ei oo aina helppoo.
Voih, halusin sinusta enemmän, enkä ymmärtänyt lähestymistapaasi. Ja jännitin niin paljon seurassasi ihastukseni vuoksi.. Miten olisin voinut rennosti jutella kuin kaverille?
Osat taisi olla toisinpäin
Niinhän siinä olisi käynyt joka tapauksessa.
Kuka väittää että et kelvannut kaveriksi?
Minä en kelpaa edes kaveriksi :´( En kuulemma osaa olla sellainen. En kylläkään yhtään osannut arvata tätä. Tuli vähän puskista. Meni aika kauan, ennen kun sain kuulla tämän.
Hyvä kuitenkin, että sain tietää. Etten enää tyrkytä ystävyyttäni.
Välit olisi varmaan toisenlaiset, jos olisin kelvannut. Tiesi kyllä, kuinka yksinäinen olen, mutta minkäs teet
Sellaisten kanssa ei olla kavereita joita kohtaan tunnetaan enemmän kuin ystävyyttä.
Juuri näin. Haluan kanssasi ihan kaikkea muuta ihanaa..
Voi ei :( Itseänikin harmittaa etten kelvannut hänelle (miehelle) ystäväksi. En ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Yritin turhaan olla enemmän, vain huomatakseni ettei sekään riitä. Kamalaa. Tuo riittämättömyyden tunne siis. Tsemppiä sinulle ap. ❤️ Toivotaan että uusi vuosi tuo sinulle enemmän onnea ihmissuhteisiin.
Kiitos samoin. Sepä se, kun ei ole tarpeeksi kiinnostavaa seuraa omana itsenään. Oikeasti meillä olisi ollut niin paljon yhteistä, ehkä liiankin paljon, mitä toinen tuskin koskaan edes ymmärsi. Mutta jatkan, jatkan, etenen ja taas palaa siltaa.
En kyllä ihan ymmärrä. Itse en todellakaan halua olla mikään kaveri sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan on ollut syvempiä tunteita. Ehkä joskus sitten, kun aikaa on mennyt paljon, mutta en heti.
Tuttavuudessamme ei ollut syvempiä tunteita, vain minun yksipuolinen ihastus . Itse voisin olla kaveri sellaisen kanssa, joka on ollut minuun ihastunut
Tämä just näin.
Kun se on niin ettei ketään voi pakottaa edes kaveriksi. Jokaisella on oikeus itse valita kenen kanssa haluaa viettää aikaansa.
Ei tietenkään. Mutta silloin se pitäisi myös sanoa suoraan, eikä antaa ymmärtää mitään muuta. Että myöhemmin sitten jutellaan paremmin tms
Tämä ei ole minulta sitten
Jaksamista. Se on voimaannuttava tunne kun sellaisesta ihmisestä pääsee yli. Jälkee päin miettii miksi edes niin kauan haikaili. Jos ei hän arvosta ja välitä ei sellaiseen kannata itsekään ajatuksia suoda.
Tiedän ja olen jo aiemmin päässytkin yli. Tai ehkä vain luulin päässeeni yli ja oikeasti siirsin asian käsittelyä. Jospa nyt viimeisetkin patoumat lopulta purkautuu.
Niin, sitäkin voi pitää jo saavutettuna voittona, jos pystyy pilvilinnoista pudottamaan itsensä jaloilleen tukevalle maaperälle. Ehkä sitten myöhemmin puolueettomalla maaperällä.
Niin, katsos kun täytyy olla luotettava, jotta voi edes kaveriksi kelpuuttaa.
Tähän ketjuun on helppo ilmaista ajatuksensa.
Ei tee enää mieli kirjoittaa tänne mitään.
Eikä juuri lukea.
Samaa mieltä ap:n kanssa, että tämä on kestänyt liian kauan. (Sinulla oma tilanteesi) Liian kauan jatkoin "mukayhteyttä tänne". Sen ylläpito oli väärin. Se johti vain pahaan mieleen.
Minulla ei ole mitään kanavaa enää ottaa yhteyttä sinuun. En usko, että jaksaisinkaan. Nämä eivät ole hyvästit, mutta kerroin tuntemukseni tänne.