Poistaisi toivon kiilan sydämeä ympäröivästä kuoresta.
Kovettaisi ja muuraisi umpeen sen viimeisenkin kuoren raon sydämen ympäriltä.
Antaisi liekin tukahtua ja sammua.
Antaa rikkinäisen, revityn ja sirpaleisen sydämen levätä viimeinkin ikuisesti.
Aika nakertaisi sydämen muotoisen kuoren sisuksen hiljallleen tomuksi, kunnes iskee viimeinen sykäys raottaen kuoren saumaa aavistuksen.
Jolloin hienojakoinen tomu karisee raosta kylmän tuulen vietäväksi.
Ja sitten jäisi vain pelkkä kuori jäljelle.
Olisin vapaa ihastumisesta, tykkäämisestä ja pettymyksestä.
Kovettaisi ja muuraisi umpeen sen viimeisenkin kuoren raon sydämen ympäriltä.
Antaisi liekin tukahtua ja sammua.
Antaa rikkinäisen, revityn ja sirpaleisen sydämen levätä viimeinkin ikuisesti.
Aika nakertaisi sydämen muotoisen kuoren sisuksen hiljallleen tomuksi, kunnes iskee viimeinen sykäys raottaen kuoren saumaa aavistuksen.
Jolloin hienojakoinen tomu karisee raosta kylmän tuulen vietäväksi.
Ja sitten jäisi vain pelkkä kuori jäljelle.
Olisin vapaa ihastumisesta, tykkäämisestä ja pettymyksestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaunis teksti, vaikkakin surumielinen.
Ei itseään kannata kovettaa.
Se on inhimillistä olla tunteva ihminen, tuskin elämä olisi kovin mielekästä, jos yhtäkkiä ei enää tuntisikaan mitään.
Surua ja pettymyksiä tulee, mutta joskus voi tulla sekin päivä, että kohtaa sen sopivan ihmisen.
Mä tein noin yli vuosi sitten, muttei se kyllä noin romanttista ollut. Päätös vain. Ja on helpottanut elämää!
Aikansa toimii ja sitten siitäkin tulee taakka ja suojakuoren alla ihminen söröilee.
No tod.näk. just noin. Sama kun turruttaa jollain päihteillä itteensä, niin tolethan niihin aina tulee ja sitten hajoilee kahta kauheammin.
Nimim. Vuosikausien itkut läpikäynyt ja sittemmin raitistunut itkuiita
Eikä säröile. Ihan tarpeeksi nähty ja koettu jo. Säröilee muka...vahvistuu!!
Ei kait tässä muukaan auta kun itellä sama fiilis. Olin jo kovettanut sydämeni mutta se pieni rako oli vielä jonka eräs repi täysin auki ja koimme jotain taivaallista yhdessä. Sitten tuli se pelätty päivä jolloin hän lähti ja repi sydämen rinnastani mennessään. Vieläkin kaipaan häntä ja se ei ikävä ja rakkaus ei sammu koskaan. Se saakoon olla viimeinen suhteeni. Sydämessäni toivon että hän ottaisi vielä yhteyttä mutta se on hänestä kiinni. Hän on silti joka päivä ja yö mielessä. En edes tiedä rakastaako hän vielä minua tai rakasti ko koskaan? Elämäni rakkaus hän oli mulle ja tulee aina olemaankin. Sen sydämen kuoren voin kasvattaa kiinni mutta hän tulee aina olemaan siellä sisäpuolella ja se sattuu
Älä anna olla vaan selvitä asia.