Sanasto on tietysti muuttunut elämänpiirin mukaan, mutta perusrakenteissa on yllättävän paljon samaa - jos vaikka kalastaisimme ja tekisimme soppaa yhdessä kantauralin puhujan kanssa.
Nykysuomen pohjalta ymmärtäisi yli neljän tuhannen vuoden takaista kantauralia
Anonyymi
34525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kreikka on toki säilynyt paremmin muinaiskreikkaa vastaavana, mutta moniin muihin kieliin verrattuna suomi on säilyttänyt ominaispiirteensä hyvin. - Ja ruotsinkieliset väittävät, että vasta Ruotsin vallan aikana suomen kieli "luotiin" ja suomalaiset alkoivat ymmärtää toisiaan.
Tapahtuneiden äänteenmuutosten perusteella ruotsalainen tuskin ymmärtäisi kielensä esimuotoa kantaskandinaavia, jota puhuttiin suunnilleen pari tuhatta vuotta sitten: esimerkiksi sana *auju ’saari’ on nykyruotsissa ö.
Myös slaavilaiset kielet ovat muuttuneet suhteellisen paljon.
Sitä germaanista "kantaskandinaavia" on puhuttu lähinnä nykyisessä Pohjois-Saksassa ja pohjoisen ryhmän itäisen haaran variaatiota sittemmin Tanskassa ja Norjassa.
Nykyinen eteläinen Ruotsi, Skåne kuului Tanskalle vuoteen 1658 lukuun ottamatta vuosia 1332-1360.
Keski- ja Pohjois-Ruotsissa eli monien kansalaisuuksien edustajia, myös suomalaisia ja saamelaisia. Riimukirjoituksista on löytynyt saamea.
Muinaisruotsi alkaa latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuista maakuntalaeista n. 1225-1375. Ala-saksista otettiin vaikutteita 1500-luvulle saakka.
Uusi ruotsi kehittyi Keski-Ruotsin murteista ja siirtyi kirjakieleen 1500-luvun alussa Uuden testamentin ruotsinnuksen myötä 1526.
Ruotsin kieleen omittiin aineksia ranskan kielestä 1700-luvulta ja myöhemmin englannista.
Skandinaaviset kielet ovat erkaantuneet ja kehittyneet eri suuntiin niin paljon, että tanskalaiset, norjalaiset ja islantilaiset eivät ymmärrä ruotsia ja toisin päin.
Tänä päivänä pohjoismaisia nuoria yhdistää englannin kieli, protestanttinen etiikka, samantyyppiset arvot ja yhtäläisyydet lainsäädännössä.
Suomen kieli on yksi kymmenestä maailman vanhimmasta yhä puhutusta kielestä.
Siitä on syytä olla ylpeä.
Ruotsalaiset+ja+suomenruotsalaiset+ovat+tehneet+kaikkensa+suomen+kielen+hävittämiseksi.+
Nyt+mm.+Helsinki+ja+pääkaupunkiseudun+muut+kunnat+tarjoavat+verovaroilla+suomenkielisille+pikkulapsille+ruotsin+kielikylpyjä,+joissa+opetus+on+100+%+ruotsiksi.
Ennen+kielikylpyopetuksen+aloitusta+huoltajien+on+sitouduttava+kielikylpyyn+myös+koko+peruskoulun+ajaksi.+Ala-koulussa+jopa+lukeminen+ja+laskeminen+opetetaan+pelkästään+ruotsiksi.
Aika huikea ajatus.
Mikä perintö!
Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta!
Aika kova juttu...
Upea jatkumo. Upea näkymä menneisyyteemme.
Ruotsin ja ruotsinkielisten harjoittama rasismi, syrjintä ja riisto ovat vain muutaman vuosisadan jakso suomen kielen vuosituhantisessa jatkumossa.
Ruotsalaisten monenkirjavat esi-isät alkoivat tunkeutua nykyisen Ruotsin alueelle vasta 1000 - 1300 vuotta sitten. Likaiset ja sivistymättömät barbaarit ryystivät vettä kouristaan. Keramiikan ja idän kauppareitit nämä oppivat suomensukuisilta.
Emme ymmärrä kunnolla karjalan kieltäkään, miten siis voisimme ikinä ymmärtää kantauralia, ihan pähkähullu ajatus!
Voi sinua, suomen vihaaja pakkoenglannittajaa...
Ja nyt tämä hieno kieli on kovaa vauhtia muuttumassa mummojen kieleksi joka paikkaan leviävän paskoenglannin takia.
Pakkoruotsittaja väittää, että paskoruotsi pelastaa suomen kielen.
Olipa pakkoruotsi tai paskoruotsi - nopeasti se unohtuu käytön puutteessa.
Ruotsinkielisiä on vain noin 260.000 siroteltuna neljälle pienelle rannikkokaistaleelle.
Puhuttu suomenruotsi, käytännössä ruotsin ja suomen sekakieli monine alueellisine variaatioineen, ei voi olla elinvoimainen kieli.
Pääkaupunkiseudun nuorison puhe heittelee koko ajan englannin ja ruotsin välillä.
Suomenkielisille suunnatut pakkoruotsi ja kielikylvyt eivät pelasta suomenruotsia.
Suomen kieli sen sijaan voi hyvin.
Ketju kuuluisi palstalle "Kielet ja käännökset", jossa samaa aihepiiriä sivuavia kirjoituksia,
Älä puhu soopaa.
Suomen kielen rakenteissa on koko historiamme.
Et ymmärtäisi 4000 vuoden takaista 'suomea'.
Voi voi pakkoruotsittajaa...
Tämä on kulttuuria!
Aika kova juttu, historia havainnollistuu!
Aika hieno homma!
On!
Varhaiskantasuomi, josta suomi ja saamen kieli on kehittynyt, on ollut käytössä 1500-1000 eaaa. Eli ei ole mitenkään mahdollista, että suomen kieltä olisi edes ollut olemassa 4000 vuotta sitten.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Varhaiskantasuomi
Hyvä, että tuot faktatiedon keskusteluun. Jospa nyt keskustelu muuttuisi hieman asiallisemmaksi.
Suomen ja viron kielet erkaantuivat 700-luvulla ja kuitenkin yhä ymmärrämme toisiamme.
Kahden tuhannen vuoden takaista suomea ymmärtäisimme elinympäristön muutokset huomioiden niin täällä kuin Virossa.
Neljän tuhannen vuoden takaa tulee jo yhteistä sanastoa, vaikka taivutukset erilaisia.
Ei pidä paikkaansa. Suomalainen ei ymmärrä välttämättä edes lähisukukieliä, vaikka ne ovat eronneet suomen kielestä kielihistoriallisesti varsin lyhyt aika sitten.
Nykysuomi on kerrostunut viidentuhannen vuoden aikana.
Kielemme vanhimmat sanat voidaan johtaa koko uralilaisen kielikunnan yhteisestä kantakielestä eli kantauralista noin 5 000 vuoden takaa. Käytännössä ne voivat olla vieläkin vanhempia, mutta kielitieteen menetelmin ei päästä kuin näihin asti.
Esisuomi 5 000–1 000 eaa
emä ja isä edustavat ydintä
VANHIMPIA ovat sanat, joita tarvitaan aina. Kantauraliin palautuvat sanamme ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, jokapäiväiseen olemiseen kuuluvia peruskäsitteitä. Yleensäkin tällaiset sanat edustavat kielten vanhimpia.
Ikivanha perussanasto nimeää ruumiinosia ja tärkeimpiä ihmissuhteita, kuten emä eli äiti, isä, poika ja neiti ’tyttö’.
Pienen mutta tärkeän joukon muodostavat persoonapronominit minä, sinä, hän, me, te, he ja muista pronomineista ainakin tämä ja se sekä ken, kuka ja mikä. Myös itse on ikivanha, mutta se merkitsi alkuun varjoa tai varjosielua.
Olemista ja toimintaa kuvaavaa sanastoa löytyy runsaasti. Muun muassa elää ja kuolla sekä ei ja älä. Arkipäivän todellisuuteen liittyvät myös kusi ja paska.
Luonto oli olennainen osa kulttuuria, jossa suomalaisten kielelliset esi-isät elivät. Eläimiä tunnettiin nimeltä useita, ja joukkoon kuului myös koira, joka tarkoitti alkuaan ’koiraseläintä’. Vanhin tunnettu koiran nimitys on peni.
Myös vuodenaikojen nimitykset ja niiden vaihteluun liittyvät sääilmiöt saivat nimensä esisuomalaisena aikana, samoin tärkeimpiin taivaankappaleisiin viittaavat kehä ’aurinko’ ja kuu.
Tulen käytöstä todistavat sysi ’hiili’ ja tuli, mutta rakentamiseen ja taloustöihin liittyvää perintösanastoa on niukasti. Kota ja pata kuuluvat samaan ikäkerrostumaan, mutta ne ovat vaeltaneet tänne muualta.
Kalastus ja metsästys olivat keräilyn ohella tärkeitä elinkeinoja, joten vanhimmissa sanoissa on pyyntisanoja.
Kantasuomi 1 000 eaa–500 jaa
lainaaminen pääsee vauhtiin
Kun suomensukuisia kieliä puhuneet muinaiskansat asettuivat asumaan Itämeren alueelle, hahmottui uudenlainen kielikokonaisuus, jota perinteisesti on nimitetty kantasuomeksi.
Sen myöhäisvaiheessa syntyi runsaasti uutta sanastoa. Enimmäkseen sitä tuotettiin omista vanhoista aineksista johtamalla ja yhdistämällä, mutta joukossa on myös perussanan luonteisia aineksia, joiden alkuperä on hämärän peitossa, esimerkiksi eilen, hiki, jänis, kirja, neuvo, sana, suo ja valmis.
Uudenlaisten kulttuurivaikutteiden sanastoa lainattiin Itämeren alueen muista kielistä. Näistä tärkeimpiä olivat Pohjois- ja Keski-Eurooppaan levittäytyneet indoeurooppalaiset kielet, joista syntyivät balttilaiset, slaavilaiset ja germaaniset kielet.
Balttilaisperäisiä sanoja ovat säätilasta, viljelystä ja kotieläinten pidosta kertovat sanat. Useat naisiin viittaavat lainat on tulkittu osoitukseksi kansainvälisistä naimakaupoista.
Germaanisista lainoista selviää, että ruoanvalmistus monipuolistui ja olut saapui. Myös rakennustekniikka edistyi ja asuinympäristö muuttui. Käyttöön löysivät kartano, lato ja tupa.
Erityisen huomionarvoisia germaanisia lainoja ovat metalleihin liittyvät sanat. Metallista voitiin valmistaa korujen ja ylellisyysesineiden lisäksi entistä tehokkaampia työkaluja.
Yhteiskunnallisesta kehityksestäkin oltiin jyvällä. Valtasuhteisiin viittaavat muun muassa hallita ja kuningas, oloihin toisella tapaa murha, sakko, tuomio ja varas. Kaupankäynnistä todistavat kauppa ja markka. Aseiden nimet viittaavat sotimiseen.
Itämerensuomalaisia, mutta iältään edellisiä nuorempia ovat muinaisvenäläiset lainat. Lainat ovat enimmäkseen arkista perussanastoa: asumiseen, työvälineisiin, talousesineisiin, ruoanvalmistukseen ja vaatetukseen liittyviä nimityksiä. Rrityisen kiinnostavia ovat kristinuskon ensimmäiset merkit: pakana, pappi, raamattu ja risti.
Suomen kielen varhaisimman itsenäisen kehityksen kausi alkoi ajanlaskun alun jälkeisellä vuosituhannella.
Suomen kieli siis kantaa historiaa ja kohtaamisia, siirtymiä ja elinkeinojen muutoksia.
Suomen ja viron kielet erkaantuivat 700-luvulla ja kuitenkin yhä ymmärrämme toisiamme.
Kahden tuhannen vuoden takaista suomea ymmärtäisivät ihmiset elinympäristön muutokset huomioiden niin täällä kuin Virossa.
Neljän tuhannen vuoden takaa tulee jo yhteistä sanastoa, vaikka taivutukset erilaisia.
Ei kai tätä ole tarvetta kieltää?
Aika upea ikkuna menneisyyteemme...
Vanha kieli, pirkä historia, mielenkiintoiset tarinat kielen rakenteissa
Hieno homma
Historiaamme kielen rakenteissa