Tulevaa sunnuntaita on kutsuttu kirkkovuodessa pikku pääsiäiseksi. Sen kirkollisena aiheena on ”Jeesus antaa elämän”. Ydinviesti on, että Jeesus on voittanut ihmistä uhkaavan kuoleman vallan. Näin häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan.
Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin hän joutuu kohtaamaan elämän rajallisuuden. Erityisesti se tulee lähelle silloin, kun menettää läheisen ihmisen. Katoavaisuus on läsnä myös silloin, kun joutuu luopumaan eri asioista elämässään. Terveyden horjuminen ja vanheneminen pysäyttävät miettimään elämää ja sen tarkoitusta.
Raamatussa kerrotaan, että Jumala teki ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen elävän Hengen. Ihminen ei ole syntynyt sattumalta, vaan kyse on Jumalan luomisteosta, joka on tapahtunut hänen tahdostaan ja voimastaan. Me kaikki ihmiset olemme Jumalan luomia, ja jokaisen ihmisen elämä on Jumalan luomistyönä pyhä.
Ihminen on Jumalan luomistyön huipennus, Jumala loi hänet iankaikkiseen yhteyteensä. Tämä asia erottaa ihmisen muusta luomakunnasta: vain ihmisellä on kyky olla suhteessa Jumalaan. Ihminen on ainoa olento, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen sekä rakastaa ja palvella häntä. Tämä aito yhteys ja iankaikkinen turva omistetaan sydämen uskolla.
Luodessaan koko maailman Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Näin ihmisellä on vastuu teoistaan Jumalan edessä. Luomakuntaa tulee suojella, mutta tuo suojelu ei ole Raamatun mukaan ihmisen tärkein tehtävä: tärkeintä on elää Jumalan yhteydessä. Raamatun mukaan luomakunnan tulevaisuus ei ole ihmisen vaan Jumalan kädessä.
Raamatun ilmoituksen mukaan tulee kuitenkin hetki, jolloin tälle maailmalle tulee Jumalan tahdosta loppu. Tällöin luomakunta katoaa, mutta ihmisen osana on iankaikkisuus. Ilman uskoa ihmisen osana on kuoleman jälkeen vaiva ja iankaikkinen ero Jumalasta. Jumala antaa iankaikkisen elämän, autuuden ja kirkkauden niille, jotka turvautuvat uskolla Jeesuksen sovitustyöhön ja haluavat ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumin.
Kun on usko sydämessä, saa katsoa tulevaisuuteen valoisasti. Virrentekijä kuvaa tuota toivoa: ”Kaikki entinen katoaa, itkun, riemunkin aiheet, moni arvoitus ratkeaa, uudet alkavat vaiheet. Kohta koittaa jo päivä Herran, se on hänellä yksin tiedossaan. Siksi kiitosta veisaamaan, hänen voitto on kerran!” (VK 547:3.)
Ihmisen elämässä on aikoja, jolloin hän joutuu kohtaamaan elämän rajallisuuden. Erityisesti se tulee lähelle silloin, kun menettää läheisen ihmisen. Katoavaisuus on läsnä myös silloin, kun joutuu luopumaan eri asioista elämässään. Terveyden horjuminen ja vanheneminen pysäyttävät miettimään elämää ja sen tarkoitusta.
Raamatussa kerrotaan, että Jumala teki ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen elävän Hengen. Ihminen ei ole syntynyt sattumalta, vaan kyse on Jumalan luomisteosta, joka on tapahtunut hänen tahdostaan ja voimastaan. Me kaikki ihmiset olemme Jumalan luomia, ja jokaisen ihmisen elämä on Jumalan luomistyönä pyhä.
Ihminen on Jumalan luomistyön huipennus, Jumala loi hänet iankaikkiseen yhteyteensä. Tämä asia erottaa ihmisen muusta luomakunnasta: vain ihmisellä on kyky olla suhteessa Jumalaan. Ihminen on ainoa olento, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen sekä rakastaa ja palvella häntä. Tämä aito yhteys ja iankaikkinen turva omistetaan sydämen uskolla.
Luodessaan koko maailman Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa. Näin ihmisellä on vastuu teoistaan Jumalan edessä. Luomakuntaa tulee suojella, mutta tuo suojelu ei ole Raamatun mukaan ihmisen tärkein tehtävä: tärkeintä on elää Jumalan yhteydessä. Raamatun mukaan luomakunnan tulevaisuus ei ole ihmisen vaan Jumalan kädessä.
Raamatun ilmoituksen mukaan tulee kuitenkin hetki, jolloin tälle maailmalle tulee Jumalan tahdosta loppu. Tällöin luomakunta katoaa, mutta ihmisen osana on iankaikkisuus. Ilman uskoa ihmisen osana on kuoleman jälkeen vaiva ja iankaikkinen ero Jumalasta. Jumala antaa iankaikkisen elämän, autuuden ja kirkkauden niille, jotka turvautuvat uskolla Jeesuksen sovitustyöhön ja haluavat ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen evankeliumin.
Kun on usko sydämessä, saa katsoa tulevaisuuteen valoisasti. Virrentekijä kuvaa tuota toivoa: ”Kaikki entinen katoaa, itkun, riemunkin aiheet, moni arvoitus ratkeaa, uudet alkavat vaiheet. Kohta koittaa jo päivä Herran, se on hänellä yksin tiedossaan. Siksi kiitosta veisaamaan, hänen voitto on kerran!” (VK 547:3.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.