Oireeni lyhyesti ensin.
MAKUAISTI muuttui ensimmäiseksi
PUUTUNEET KÄDET toinen oire
SELKÄKIPU
PUUTUNEET VARPAAT , JALKA, SÄÄRI
VATSAKIPUJA
HIENOMOTORIIKKA
Tässä tärkeimmät oireeni.
Tarina on totta vaikka tuntuu ettei näin voi kenelläkään käydä. Sairastan reumaa sekä kakostyypin diabetestä ennestään.
Reiteni sekä polveni kipeytyi ewnsin joka siis ihan normisettiä remaatikolle. hakeuduin sairaalaan ja tehdääkseni tarinasta lyhyemmän polvi puntoitiin jossa aina vaara saada infektio. Sekä sain kortisoni pistoksen polveeni. Juoksin siis 4pv alkaen lääkärissä joka ikinen päivä ihme oireiden takia josta osa oli vakavia allergisia oireita kuten huulten mieletön turpoaminen, isoja ihottumia. En tiedä liittyykö tämä ollenkaan GUILLAN-BARRE:EEN.Mutta jos jollakin on kerron siksi.
Kun tulin sairaalasta 7pv kävin mieheni kanssa Hesellä koska oli myöhään ja ostan mm. coca-colan, joka maistui niin pahalle että otin kaksi kulausta varmistaakseni tunsinko oikein. Corna kävi mielessäni vaikka juuri saanut 5pv negatiivisen tuloksen.
Polvi taas vetereä kortisonit ja kävelen jo ilman keppejä. Niin puutuu kädet ja koko käsivarsi. Epäilen selkäni olevan jumissa enkä mieti asiaa sen enempää. Kunnes seuraavana päivänä selkä särkee kovin ja kädet vielä enemmän puutuneet. Varmistan kaverilta joka on sairaanhoitaja voinko yhdistää kipulääkkeitä mitä kotikaapissani on.
Yksi oli 2mg lihasrelaksantti. Kivut ei hellitä ja keksin ottaa hierovan istuimen jonka sain monta sitten lahjaksi. Istin keskellä yötä ja yritän osua kipeimpiin kohtiin selässäni , tuolissa liikkuu palloja ylös alas jne.
Yritän nukkua mutta herään jäätävään kipuun selässä ja kiroan tyhmyyttäni, ja mietin hieroinko liian kauan selkääni.
kipu on kuin tuhatmiljoonaa matoa kuhisee polttavma selässä ja altoilee ylös alas taukoamatta. haen lisää panadolia. Mikää lääke ei auta. Huohotan kuin koira , yritän rentoutua mikä ei onnistu. En pysty olemaan mahallani en kyljelläni enkä ainakaan selälläni. Soitan ambulanssin koska miehenikin on jo herännyt monta kertaa ja on huolissaan. En pysty istumaan nojatuolissakaan. 112 kieltäytyy lähettämästä ambulanssin. Soitan toisen kerran ja sama juttu. Olin toivottomassa tilanteessa. En tiedä pyörryinkö tai sammuinko uupumuksesta, mutta olen poikittain sängyssä jalat maassa. Kaverin vinkistä keitän kaurapuuroa jospa sitten närästi. Tunnen vielä kipua ja varaan ajan koronatestiin terveyskeskuksessa . Pääsen sinne ja lääkäri kieltäytyy ottamasta testiä. Mitä hittoa, olihan se otettu 5pv mutta siitä on jo päiviä olen jopa vopinut saada sen ja se olisi näkynyt vasta seuraavana päivänä. Mutta ei. Haen apteekista särkylääkettä mitä en ole ehtinyt hakemaan. Äkkiä kotiin ja taas alkaa säryt iltaa kohden. Kärvisteln taas niin pitkään kuin pystyn ja pakko soittaa ambulanssi vaikken edes usko heidän sellaisen lähettävän. Otan vahvan särkylääkkeen. Abulanssi lähetetään ja kas kumma minulla ei ole kivun kipua. Jonka rehellisesti kerron, olin jopa yrittänyt perua ambulanssin. lan jo epäillä omaa päänuppia. Menee ehkä tunti tai kaksi tai jotain kivut alkaa taas. Tässä kohtaa toivon jo kuolevani ja nolona soitan ambulanssin. Joka tulee ja hakee minut. On jo 15 pv.
Sairaalassa juoksen vessaan oksentamaan tippateline matkassa. Näytän ilmeisesti liian reippaalta , eikä kukaan kysynyt mitä siellä veskissä teen. On vaan helpompa oksentaa lavuaariin kun saa tukea altaasta. Abulanssissa hoitaja oli huomannut että tuoksun ja keto arvoni olivat nousseet.
No hoitaja tulee ja käskee ikävällä tavalla kerätä kampeet koska minä lähden kotiin. Hop hop tyyliin. Kysin miksi hän on minulle vihainen. Enkä ole tiuskasi hoitaja.
laslmoin ettei kannata antaa palaa samalla mitalla, tajusin että on saatava hotoa johonkin mitä en tiedä, ainakin kipuun.
Onni oli myötä ja lääkäri tulee käymään vaikka on juuri kirjannut minut ulos.
- Kuinka akuan sinulle on ollut kasvohalvaus?
- Ilmeisesti tästä päivästä lähtien. Niin kuin olikin, mieheni huusi ambulanssi hoitajalle että suupielieni roikkuu myös.
UPS , yllättäen saan jäädä sairaalaan. Saan luojan kiitos jopa kipulääkkeen.
Otetaan selkäydin nestettä mikä ei ollut ollenkaan kivulias, paitsi hiukan tuntui kun ronkittiin jotta neste tippuisi nopeammin, tästä ei ollut epikrisiissä mainintaa.
Epäiltiin borrelioosia , mutta en itse ainakaan ole punkkia huomannut , enkä siis tiedä jos näin on päässyt käymään.
Minut asiiretään sisätutien valvontayksikköön jossa kai hoidetaan sitä keto asiaa.
Seuraavana päivänä siiretään sisätaudeille , ja minun selkäkipuni ei ole missään vaiheessa loppuneet mutta saan sentään kipulääkettä. Kivut olivat niin suuret että lääkärin määräämät annokset ei riittänyt ja jos joku tuijotti kelloa koska on oikeus antaa lääkettä se olin minä. Saaneet verrata itseäni eläimeen jolla tässä on suuremmat oikeudet kuin hoitajilla hoitaa ihmisiä. Kärsit kunnes lääkäri määrää enemmän tai vahvempaa lääkettä.
Käytettiin korvalääkärillä kasvohermojen takia. jatkuu.
MAKUAISTI muuttui ensimmäiseksi
PUUTUNEET KÄDET toinen oire
SELKÄKIPU
PUUTUNEET VARPAAT , JALKA, SÄÄRI
VATSAKIPUJA
HIENOMOTORIIKKA
Tässä tärkeimmät oireeni.
Tarina on totta vaikka tuntuu ettei näin voi kenelläkään käydä. Sairastan reumaa sekä kakostyypin diabetestä ennestään.
Reiteni sekä polveni kipeytyi ewnsin joka siis ihan normisettiä remaatikolle. hakeuduin sairaalaan ja tehdääkseni tarinasta lyhyemmän polvi puntoitiin jossa aina vaara saada infektio. Sekä sain kortisoni pistoksen polveeni. Juoksin siis 4pv alkaen lääkärissä joka ikinen päivä ihme oireiden takia josta osa oli vakavia allergisia oireita kuten huulten mieletön turpoaminen, isoja ihottumia. En tiedä liittyykö tämä ollenkaan GUILLAN-BARRE:EEN.Mutta jos jollakin on kerron siksi.
Kun tulin sairaalasta 7pv kävin mieheni kanssa Hesellä koska oli myöhään ja ostan mm. coca-colan, joka maistui niin pahalle että otin kaksi kulausta varmistaakseni tunsinko oikein. Corna kävi mielessäni vaikka juuri saanut 5pv negatiivisen tuloksen.
Polvi taas vetereä kortisonit ja kävelen jo ilman keppejä. Niin puutuu kädet ja koko käsivarsi. Epäilen selkäni olevan jumissa enkä mieti asiaa sen enempää. Kunnes seuraavana päivänä selkä särkee kovin ja kädet vielä enemmän puutuneet. Varmistan kaverilta joka on sairaanhoitaja voinko yhdistää kipulääkkeitä mitä kotikaapissani on.
Yksi oli 2mg lihasrelaksantti. Kivut ei hellitä ja keksin ottaa hierovan istuimen jonka sain monta sitten lahjaksi. Istin keskellä yötä ja yritän osua kipeimpiin kohtiin selässäni , tuolissa liikkuu palloja ylös alas jne.
Yritän nukkua mutta herään jäätävään kipuun selässä ja kiroan tyhmyyttäni, ja mietin hieroinko liian kauan selkääni.
kipu on kuin tuhatmiljoonaa matoa kuhisee polttavma selässä ja altoilee ylös alas taukoamatta. haen lisää panadolia. Mikää lääke ei auta. Huohotan kuin koira , yritän rentoutua mikä ei onnistu. En pysty olemaan mahallani en kyljelläni enkä ainakaan selälläni. Soitan ambulanssin koska miehenikin on jo herännyt monta kertaa ja on huolissaan. En pysty istumaan nojatuolissakaan. 112 kieltäytyy lähettämästä ambulanssin. Soitan toisen kerran ja sama juttu. Olin toivottomassa tilanteessa. En tiedä pyörryinkö tai sammuinko uupumuksesta, mutta olen poikittain sängyssä jalat maassa. Kaverin vinkistä keitän kaurapuuroa jospa sitten närästi. Tunnen vielä kipua ja varaan ajan koronatestiin terveyskeskuksessa . Pääsen sinne ja lääkäri kieltäytyy ottamasta testiä. Mitä hittoa, olihan se otettu 5pv mutta siitä on jo päiviä olen jopa vopinut saada sen ja se olisi näkynyt vasta seuraavana päivänä. Mutta ei. Haen apteekista särkylääkettä mitä en ole ehtinyt hakemaan. Äkkiä kotiin ja taas alkaa säryt iltaa kohden. Kärvisteln taas niin pitkään kuin pystyn ja pakko soittaa ambulanssi vaikken edes usko heidän sellaisen lähettävän. Otan vahvan särkylääkkeen. Abulanssi lähetetään ja kas kumma minulla ei ole kivun kipua. Jonka rehellisesti kerron, olin jopa yrittänyt perua ambulanssin. lan jo epäillä omaa päänuppia. Menee ehkä tunti tai kaksi tai jotain kivut alkaa taas. Tässä kohtaa toivon jo kuolevani ja nolona soitan ambulanssin. Joka tulee ja hakee minut. On jo 15 pv.
Sairaalassa juoksen vessaan oksentamaan tippateline matkassa. Näytän ilmeisesti liian reippaalta , eikä kukaan kysynyt mitä siellä veskissä teen. On vaan helpompa oksentaa lavuaariin kun saa tukea altaasta. Abulanssissa hoitaja oli huomannut että tuoksun ja keto arvoni olivat nousseet.
No hoitaja tulee ja käskee ikävällä tavalla kerätä kampeet koska minä lähden kotiin. Hop hop tyyliin. Kysin miksi hän on minulle vihainen. Enkä ole tiuskasi hoitaja.
laslmoin ettei kannata antaa palaa samalla mitalla, tajusin että on saatava hotoa johonkin mitä en tiedä, ainakin kipuun.
Onni oli myötä ja lääkäri tulee käymään vaikka on juuri kirjannut minut ulos.
- Kuinka akuan sinulle on ollut kasvohalvaus?
- Ilmeisesti tästä päivästä lähtien. Niin kuin olikin, mieheni huusi ambulanssi hoitajalle että suupielieni roikkuu myös.
UPS , yllättäen saan jäädä sairaalaan. Saan luojan kiitos jopa kipulääkkeen.
Otetaan selkäydin nestettä mikä ei ollut ollenkaan kivulias, paitsi hiukan tuntui kun ronkittiin jotta neste tippuisi nopeammin, tästä ei ollut epikrisiissä mainintaa.
Epäiltiin borrelioosia , mutta en itse ainakaan ole punkkia huomannut , enkä siis tiedä jos näin on päässyt käymään.
Minut asiiretään sisätutien valvontayksikköön jossa kai hoidetaan sitä keto asiaa.
Seuraavana päivänä siiretään sisätaudeille , ja minun selkäkipuni ei ole missään vaiheessa loppuneet mutta saan sentään kipulääkettä. Kivut olivat niin suuret että lääkärin määräämät annokset ei riittänyt ja jos joku tuijotti kelloa koska on oikeus antaa lääkettä se olin minä. Saaneet verrata itseäni eläimeen jolla tässä on suuremmat oikeudet kuin hoitajilla hoitaa ihmisiä. Kärsit kunnes lääkäri määrää enemmän tai vahvempaa lääkettä.
Käytettiin korvalääkärillä kasvohermojen takia. jatkuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatkuu. Tutkittiin tt kuvilla niska, alavatsa ym. Mitään ei löydy.
Makaan öisin kippurassa, soitan tämän tästä kelloa kun sattuu. Anon tarpeeksi suuria lääkemääriä. Ja kas pimpelipom, olen täysin kivuton, Kävelen rollaattorilla ja tunnen itseni terfveeksi. Vihdoinkin ajattelen. HUH HUH.
Kunnes tulee yö ja minun helvettini alkaa taas, eikä kukaan tunnu uskovan minua. Pelkäsin että pitävät minua pilleristinä lääkkeistä riippuvaisena joka on kaukana minusta joka ei ota lääkkeitä kun on ihan pakko.
Makaan koko yön valvottuna polvillani sängyssä pää kyyryssä kun labrahoitaja tulee, näytän vaan toista kättä enkä liiku yhtään, olen niin niin loppu.
Tulee+lääkäri+joka+näsäviisaana+ilmoittaa+ettei+mikään+tauti+makaamalla+ainakaan+parane.+
Näin tällä kertaa. Ainii yksi oire oli kun vesi tuntui jääpuikoilta. Tunsin toki lämpimän veden. Lämmin suihku oli sairaalassa parasta luxusta mitä oli olemassa ja jatkuu suihkussa istuminen kotonakin. käteni ja jalakni edelleen puutuneet mutta inan verran helpottanut varapaissa joka on hyvä.
On vaikeaa ymmärtää näin paljon hetkessä ja se olisi hoitavien tahojen ymmärrettävä.
Pelkäsin kotiuttamista myös. Niin kipeä olin ettei aika todellakaan tullut pitkäksi koska olit niin väsynyt tai niin kipeä. elit ihan just siinä tilassa missä olit. Ne pienet hetket mitä olit paremmassa kunnossa soitin miehelleni , muuten puhelin oli äänettömällä.
Jotain tiedotin kavereille yhteen ryhmään. Pääasiassa ääni viesteillä koska sormeni oli niin kylmät ettei puhelin reagoinnut koskatukseen, enkä osunut näppäimiin kunnolla.
Tämä oli minun tarinani terkuin Millamariiah