Jukka Tarkka ylistää taivaisiin suojattinsa Alexander Stubbin kirjaa sivuillaan. Jokaisen kannattaa lukea mitä kokoomuksen ulkopuolinen ja puolueessa vaikuttava Tarkka sanoo Stubbista.
Markkinatouhulla asioiden ytimeen
Kaleva ja Etelä-Suomen Sanomat 8.4.2005 ym
Alexander Stubb
HYMYILE, OLET EU:SSA!
Europarlamentaarikon päiväkirja
WSOY 2005
294 sivua
Europarlamentaarikko Alexander Stubbin päiväkirja on kuin kaksi kirjaa, pinnallinen kuvaus vaalikampanjasta ja sukellus syvälle Euroopan unionin olemukseen.
Kesäkuun 2004 eurovaalikampanja saa pikkupiirteisen kuvauksen ja vaalitiimi ylenpalttiset kehut. Kirjan alun pääsisältönä on, ketkä kaverit olivat missäkin kadunkulmassa jakamassa ilmapalloja ja esitteitä, poseeraamassa t-paidoissa ja vaalimökeissä kahvia keittämässä.
Demokratia on kummallinen järjestelmä. Alallaan maan parhaisiin kuuluva asiantuntija joutuu heittäytymään muutaman viikon ajaksi pellen rooliin tullakseen valituksi tehtävään, johon hänen pätevyytensä ja sopivuutensa on kiistaton.
Stubb teki kampanjaa hartiavoimin, joten siinä oli muutakin kuin riekkumista turuilla ja toreilla. Hän kävi puhumassa myös asiaa hyvin erilaisissa seuroissa.
Vaalitilaisuuksiin tulee yleensä säälittävän vähän ihmisiä, ja hekin valmiiksi samanmielisiä ehdokkaan kanssa. Stubbin kampanja oli ilmeisesti tämän säännön poikkeus. Väkeä oli liikkeellä.
Päiväkirja kuittaa melkein jokaisen yleisötilaisuuden maininnalla, että kysymyksiä tuli paljon ja keskustelu oli tasokasta. Vaalikampanjan markkinakuvauksen rinnalle olisi ollut mielenkiintoista saada myös vähän näkymää tästä substanssisisällöstä. Millaisia asioita kommentoitiin ja ehdokkaalta kyseltiin?
Stubbin vaalimenestys oli häkellyttävä – yli 115 000 ääntä. Hänen kampanjansa markkinahumu ei varmaan ollut ennenkokematon. Tekee mieli ajatella, että kampanjan menestyksen syy oli sen poikkeuksellinen asiapitoisuus.
Lähes päivittäisten merkintöjen luonne muuttuu täysin kun vaalit ovat ohi. Sen jälkeen elämä keskittyy siihen, mistä unionissa varsinaisesti on kysymys. Päiväkirja pureutuu kuvaamaan nautittavan jännittävästi parlamenttityön ensimmäisten kuukausien aikana vastaan tulleita poliittisia draamoja.
Päiväkirjamuotoinen mepin työn kuvaus on mainio tapa raportoida havainnollisesti, mitä europarlamentissa oikein tapahtuu ja miten siellä toimitaan kun asioita tehdään.
Stubbin asiantuntemus on konkreettisimmillaan hänen kuvatessaan Suomen edustajien kiemurtelua kun hallituksen välisessä konferenssissa muotoiltiin perustuslakisopimuksen turvalauseketta.
Lopputulokseksi tuli maho kehäpäätelmä. Unionin jäsenet liittoutuivat sotilaallisesti, mutta saivat samalla oikeuden toimia myös kuin sotilaallisesti liittoutumaton. Suomella oli painava osuus tämän kummajaisen syntyhistoriassa, ja hallitus on edelleen saavutuksestaan ylpeä.
Stubbin merkinöistä näkee, miten kummallisia polkuja tällaiseen lopputulemaan päädyttiin. Niistä ilmenee myös kuinka Stubbilla oli jo sanamuodon hahmottuessa voimakas näkemys sen loogisesta ja poliittisesta älyttömyydestä ja lievää selvempi aavistus niistä ongelmista, jotka tällaisesta virheestä väistämättä seuraa.
Poliittisen prosessin kuvaus reaaliajassa on armoton laji. Se paljastaa tekijänsä kyvyn ymmärtää tai vaistota tekeillä olevan ratkaisun pitkävaikutteiset seuraukset ja poliittinen sisältö. Stubb selviää tästä testistä liput liehuen ja torvet soiden.
Markkinatouhulla asioiden ytimeen
Kaleva ja Etelä-Suomen Sanomat 8.4.2005 ym
Alexander Stubb
HYMYILE, OLET EU:SSA!
Europarlamentaarikon päiväkirja
WSOY 2005
294 sivua
Europarlamentaarikko Alexander Stubbin päiväkirja on kuin kaksi kirjaa, pinnallinen kuvaus vaalikampanjasta ja sukellus syvälle Euroopan unionin olemukseen.
Kesäkuun 2004 eurovaalikampanja saa pikkupiirteisen kuvauksen ja vaalitiimi ylenpalttiset kehut. Kirjan alun pääsisältönä on, ketkä kaverit olivat missäkin kadunkulmassa jakamassa ilmapalloja ja esitteitä, poseeraamassa t-paidoissa ja vaalimökeissä kahvia keittämässä.
Demokratia on kummallinen järjestelmä. Alallaan maan parhaisiin kuuluva asiantuntija joutuu heittäytymään muutaman viikon ajaksi pellen rooliin tullakseen valituksi tehtävään, johon hänen pätevyytensä ja sopivuutensa on kiistaton.
Stubb teki kampanjaa hartiavoimin, joten siinä oli muutakin kuin riekkumista turuilla ja toreilla. Hän kävi puhumassa myös asiaa hyvin erilaisissa seuroissa.
Vaalitilaisuuksiin tulee yleensä säälittävän vähän ihmisiä, ja hekin valmiiksi samanmielisiä ehdokkaan kanssa. Stubbin kampanja oli ilmeisesti tämän säännön poikkeus. Väkeä oli liikkeellä.
Päiväkirja kuittaa melkein jokaisen yleisötilaisuuden maininnalla, että kysymyksiä tuli paljon ja keskustelu oli tasokasta. Vaalikampanjan markkinakuvauksen rinnalle olisi ollut mielenkiintoista saada myös vähän näkymää tästä substanssisisällöstä. Millaisia asioita kommentoitiin ja ehdokkaalta kyseltiin?
Stubbin vaalimenestys oli häkellyttävä – yli 115 000 ääntä. Hänen kampanjansa markkinahumu ei varmaan ollut ennenkokematon. Tekee mieli ajatella, että kampanjan menestyksen syy oli sen poikkeuksellinen asiapitoisuus.
Lähes päivittäisten merkintöjen luonne muuttuu täysin kun vaalit ovat ohi. Sen jälkeen elämä keskittyy siihen, mistä unionissa varsinaisesti on kysymys. Päiväkirja pureutuu kuvaamaan nautittavan jännittävästi parlamenttityön ensimmäisten kuukausien aikana vastaan tulleita poliittisia draamoja.
Päiväkirjamuotoinen mepin työn kuvaus on mainio tapa raportoida havainnollisesti, mitä europarlamentissa oikein tapahtuu ja miten siellä toimitaan kun asioita tehdään.
Stubbin asiantuntemus on konkreettisimmillaan hänen kuvatessaan Suomen edustajien kiemurtelua kun hallituksen välisessä konferenssissa muotoiltiin perustuslakisopimuksen turvalauseketta.
Lopputulokseksi tuli maho kehäpäätelmä. Unionin jäsenet liittoutuivat sotilaallisesti, mutta saivat samalla oikeuden toimia myös kuin sotilaallisesti liittoutumaton. Suomella oli painava osuus tämän kummajaisen syntyhistoriassa, ja hallitus on edelleen saavutuksestaan ylpeä.
Stubbin merkinöistä näkee, miten kummallisia polkuja tällaiseen lopputulemaan päädyttiin. Niistä ilmenee myös kuinka Stubbilla oli jo sanamuodon hahmottuessa voimakas näkemys sen loogisesta ja poliittisesta älyttömyydestä ja lievää selvempi aavistus niistä ongelmista, jotka tällaisesta virheestä väistämättä seuraa.
Poliittisen prosessin kuvaus reaaliajassa on armoton laji. Se paljastaa tekijänsä kyvyn ymmärtää tai vaistota tekeillä olevan ratkaisun pitkävaikutteiset seuraukset ja poliittinen sisältö. Stubb selviää tästä testistä liput liehuen ja torvet soiden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet jauhanut tänne täyttä potaskaa usealla kirjoituksella.
Sinusta itsestäsi ei olisi alkunnkaan niihin tekoihin, joita esim. Stuubb on jo tehnyt.