En oikein ymmärrä ihmisten valitusta täällä palstalla

Jokainen on todennäköisesti aikuinen ja on itse ollut valitsemassa miten elämäänsä elää ja millaisia ratkaisuja siinä tekee.

Ainakin minä oon ollut usein elämässäni tienristeyksessä jossa pitänyt tehdä valinta kumpaan suuntaan jatkaa. Joskus suuntia on ollut enemmänkin mistä valita. Olen itse tehnyt ne valinnat, miten jatkan. Jos jotain seurauksista syyttää täytyy niin valinnan tekijää eli minua itseäni. Minä valitsin lähteä sitä tietä kulkemaan kaikista muista vaihtoehdoista riippumatta. Minä siis kannan loppu viimein ne seurauksetkin,

Esim. se joka valitsee 10 vuotta jutella täällä trollin kanssa oikeaan henkilöön yhteydenoton sijaan joutuu kantaan sen valinnan seuraukset nahoissaan. Ne seuraukset on ehkä se että oikea kohde menee naimisiin ja saa lapsia jonkun muun kanssa kuin palstalla häntä kaipaavan. Joku muu kun valitsee tienhaarassa toiminnan oikeessa elämässä siinä missä palstalle jäänyt on valinnut palstan.


Itse yritän aina toimia järjen ja omantunnon mukaan ja toisinaan se sattuu ja kärsiä saa siitäkin että tietää että nyt toimii oikein. Ei oikein toimiminen aina tuo onnea. Ainakaan välittömästi. Mutta vähemmän onnettomuuutta silti kuin toisen reitin valitessa olisi tullut.

Elämä on kuin suuri valtatie jonka varrella on lukemattomia risteyksiä, joista on valittava mitä lähtee kulkeen ja jokainen valinta tuo jotain seurauksia jotka tuntuu tunteissa. Joku valitsee helppo kulkuisia reittejä, joku taas pääättää kurvata metsäpolulle autollaan ja ajella suolla ja rämeikössä tullen kulkupeli naarmuilla laveemmalle reitille tai sitten valita jatkaa siellä rämeikössä loppu elämän ajan!

Elämässä tehdyt valinnat on silti omia ja niistä voi syyttä vain itseään, mutta hieno juttu tässä elämässä on kun elämäntaidon oppii että aina voi suunnan muuttaa aivan kuin autollakin. Jos ajaa väärästä rampista ulos motarilta, niin eiku kiertotietä palaaminen aikasemmalle tielle ja uus yritys

Itselläni elämäni alku oli hakemista kun tulin risaisesta lapsuudesta jossa kaikkee elämänhallinnan ja tunteiden siedon oppeja ei saanut evääksi kun omaa elämää aloitteli. Se oli ensin paljon harhapolkuja ja vääriä valintoja kulkureitiksi. Mutta aina voi tehdä uparit ja muuttaa suuntaa. Jotkut valinnat tuo mukanaan sellaisia vahinkoja että suunnan muutos on pitkäprosessi jonkun toisen valinnan kohdalla jos väärän reitin noteeraa nopeasti se muutos menee kivuttomammin.

Itsellä suurimman virhereitin korjausprosessiin meni 10 vuotta, mutta jääräpäinen sinnikkyys palkitaan. Mun lapsuus antoi vähän vääränlaisiakin eväitä ja oppeja. Vanhemmat opettti vääriä tapoja hallita vaikeita tunteita ja ne on aika syvällä tuolla jossain selkäytimessä kun ne on varhaislapsuudessa sinne idätetty. Lähdin ensin toteuttaan niitä tapoja myös itse varhaisaikuisuudessani. Tismalleen vanhempieni esimerkin pohjalta tiedostamattomasti. Ne vaan oli jotenkin kasvatuksessa kulkeneen osaksi mun toimintamallejani.

Terapiassa vasta hoksasin että mistä mulle on tällainen käsitys tullut että näin hommat etenee ratkaisuja kohti. Äiti ja isähän toimi omassa elämässään tunteiden ja elämänsähallinassa näin! Minä kopioin vanhempiani, Sen jälkeen aloin keskittyyn ajatuksella oikoon sitä opittua mallia. Aina kun se meinasi pulpahtaa toimintamallikseni valitsin toisin muistaen että näin mun omat vanhemmat veti hommat pöpelikköön ja tulos oli karu.

Tässäkin kyse valinnoista. Lapsuus ja kasvatuskaan ei määritä koko elämää. aina voi valita elämän motarilla toisen reitin, kunhan vain on kartalla siitä miksi se toinen väärä reitti niin helv. houkuttaa ja aina meinaa sinne suunnata joka mutkassa. Pitää alkaa tiedostaan että se on pinttynyt oppi ja perintö vanhemmilta, mutta sitä ei tartte seurata. Omankin reitin voi muokata ja tehdä asiat paremmin kuin edellinen sukupolvi teki