KIRKKOHERRAT KULUVAT PUDASJÄRVELLÄ
Pudasjärven henkisesti synkeänmatalassa ilmapiirissä kirkkoherrat kuluvat aika nopeasti kierrätyskuntoon.
Pudasjärvellä muhii jatkuvasti joku riidan aihe, jollakin eri alalla. Uskontohan meillä pakkaa olemaan jatkuva, pitempi kuin kolmikymmenvuotinen sota.
Pahansuovat teot ja salamyhkäinen puuhailu kuuluvat asioiden kulkuun. Kuin myrkylliset kaasut synkeän suonsilmän sisältä puklahtelevat ylös ihmismielen pahansuovat aikeet ja teot. Mikä piru meitä putasjärvisiä riivaa ?
Kirkkoherrojen ja vapaamielisimpien pappien henkinen akku pitää olla normaalia kovemmalla virralla ladattu kestääkseen.
Tämä ainainen, alhainen nahistelu joutavilla asioilla ja niiden julkisuuteen saattaminen ei ole Pudasjärven kuntakuvaa kohottava.
Miksi matalilla maillamme viihtyvät vain alhaiset puuhat ja ajatukset ?
Olin jo luullut, että seurakunnan herratarhassa on välirauha ja se kestää. Taasko jotkut nousevat uskoa puhdistamaan ?
Tälläkin hetkellä pinnan alla kuohuu, kyräilyä on.
Kapinaliike on olemassa. Onko se laaja, vai onko kysymyksessä vain pieni juonittelijoiden joukko ?
Sekin on kyllä kiusallinen kuin kihti ihmisen nilkassa. Onko tarkoitus savustaa kirkkoherra ulos ja mittauttaa vaaleissa uusi tulos ?
Kaikki on mahdollista. Kaikkeen on varauduttava. Siihenkin, että syy on sysissä ja sepässä.
Onko tuon käynnistyvän kapinaliikkeen vetureina lestadiolaisen lahkon aktivisteja tai kenties niin sanottuja tavallisia syntisiäkin ?
Menettelytavat ovat kyllä inhotavia, jos asioista ei kyetä neuvottelemaan niiden kesken, joita asiat koskevat.
Lähetystöjä on ravannut piisaksi asti vastaanotolla.
Uskonnollisissa yhteisöissä on kautta aikain osattu juonitella. Poikkeusta ei tee tämäkään aikakausi. Pudasjärvellä riidellään joka sektorilla, poikkeusta ei tee uskonto, matkailu, eikä kunnallispolitiikka.
Tämänhetkisen elämännäkemykseni mukaan lestadiolaiset riitelevät usein ei-lestadiolaisia kirkkoherroja vastaan. Miksi ei-lestadiolaiset ihmiset useimmiten jättävät lestadiolaiset kirkkoherrat rauhaan ?
Tätä kysyn, vaikka ois osani helvetin loukko. Tappeleviin kuppikuntiin ja kirkkoon kuulumaton, muiden tarjoamat tiet hylännyt ja ihmiseenkin osin uskonsa menettänyt.
Mutta inhimillisyyden ja sivistyksen suoksi jos vielä yritettäis elää ihmisiksi.
23.1.1996 Eero Räisänen
USKONJUOPPO
Mulla on jotenki hukassa kymmenisen vuotta elämästäni. Mie sen muistan ko mie olin kolmivitonen ja senki ko työkaverit kävit istuttamassa meile sempramännyn ko mie täytin neljäkymmentä.
Mutta että nyt on eessä viijenkympin etappi se tuntuu jotenki uskomattomalta. Missä hiipatissa se aika on tuhrautunu ?
Ikkääntymisen mie havaittin kyllä ittestäni jo muutama vuosi sitten siittä ko alko sisukumi paistahman.
Sitte alkovat jo kohta pulisongit hopeoituhmaan ja käsivarret käyä lyhhyiksi lukiessa.
Ja eikä aikaakhan ko alko lastenkläppiä pyörihmään jalvoissa.
Net vain tulit nekki jostaki niinko olisivat olheet aina meillä.
Ja alkovat kuttuhmaan minua papaksi. Oli se aluksi outoa, mutta siihenki on saanu tottua.
Nykkö mie kattelen kulettua taivalta se tuntuu hullulta ettei sillole tullut yhtään kasoa.
Sitä joskus aatteli, että solis jotaki ko olis oikein hyä asema ja sitten vielä kunnon pytinki, että kaikin sitte näkisivät oikein uloski päin kuka se on kuka.
Ja se tuntu niin mahottoman tärkeältäki olla joka paikassa mukana niinko paska rathaassa.
Mutta kyllä kait tuo omitten kläpitten aikuistuminen mikä minukki pyssäytti niin että mie alon aatella että olkhoot menemiset.
Mie aattelein niinko hyä ystäväni Ros Wayland, että mie lähen kothiin ja mie rupean puutarhahomhiin.
Minusta alko tuntuhmaan, ettei tämä maalima taia minun aikana tulla vielä valmhiiksi, ja että sitä taitaa jäähä nuille kläpillekki vielä jotaki tekemistä.
Aluksi mie hunteerasin, että mie alan kilvottelmhaan niinko pyhät ihmiset ainaki ja että mie lähen aikahnaan luostariin.
Ja ko mie aloin niitä koluamhmaan niin met yhen kaverin kanssa perustima oikein veljestönki.
Ja aattelima että luostari tullee sitte aikahnaan.
Muttei siitttä ole kuitekhaan mithään vielä tullu sen kummempaa valmista. Veljestö ainakhaan ole vielä yhtään kasunu.
Sitte mie luin yhen teolookin sepustuksen perhe-elämästä, että sese vasta luostarihommaa oliski. Ja että vähinthään yhtä raakaaki solis kilvotteluna.
No mie tietysti sitä hunteeraahmaan. Ja tulin siihen tulokseen, että mikä ettei.
Aatteleppa, että ko sie sittoonnut luostarissa kuuliaissutheen niin sie perheessä kannat sitä vastaten jatkuvaa palvelusvuoroa.
Ja köyhyytheen sittoutumista vastaa perhe-elämässä se, että sie suostut jakahmaan kaiken niinko uskovat ainaki.
Ja mitä tullee luostarihomman naimattomuutheen silläki on perhe-elämässä vastihneensa ja se on, että sie olet kumppanillesi uskolinen.
Näin minusta alkoki tuntuhmaan, ettei se tästä kummene ennää luostahriin lähölä. Tässoon mahoton kilvotus eessä muutenki.
En mie tiä, onko se samon muila ko mulla, mutta molen saanu huomata arvomaailmani muuttuhneen vuositten varrela.
Molen jotenki niinko tullu kothiin.
Ja hyvähän tänne on tulla ko sei ole ollu kylmihlään niinko monila on ollu.
Tai että ko toinen olis ollu kypsä kothiin tulheen niin siiton toinen jo tarpeeksi saahneena lähössä.
Mullon yksi toinenkin projekti joka on yhtä hullu ko tuo luostarihommaki ja se liittyy minun tausthaan - lestatialaisuutheen.
Mullon nimittäin alkanu tehä kovasti mieli mukhaan sen menhoon takasi.
Ja ko mie olen tutustunu kaiken sortin ajattelhuun niin molen aattelemassa ettei se usko siittä vaihtamala taia kummeta. Kerran lestatialainen aina lestatialainen.
Juoppo mikä juoppo - uskonjuoppoki.
Molenki alkanu kuunnela seuralaulukasetteja ko pörrö.
Ja välistä laulaakki niittä kurkku suorana. Kläpit huutava tämän tästäki, että pane se toosa jo pienemmäle. Ja mie nauran niile ja sanon, että nämä siionin laulut net vasta heviä ovakki.
Enkhä mie yhthään perusta, että jokku oova määritelheet uskonhimon yhenvertaseksi juomahimon kanssa. Mitä se muile kuuluu mitä sitä ittekukin omala ajahlaan pörröilee.
Mutta yksi propleemi mulla kuiteski on ja soon sama ko juoppolaki nimittäin, että mistäkhään sitä uskonviinaa sais ?
Semmosta oikeata tavaraa, eikä mithään korviketta
3.7.1996 Matti Junes
LIPPONEN PUHUU JÄRKEÄ LAPSILISISTÄ
Hyvä, Paavo Lipponen. Hyvä, että puutut lapsilisiin ja muihin kotihoidon tukimuotoihin. Ei maa, jossa asiat hoidetaan niin, ettei töitä ole kaikille työikäisille, tarvitse suurta väestönlisäystä.
Lapsia tehtäköön sen verran kuin kullakin perheellä on vara elättää.
Lapsilisää sitä todella tarvitseville vain esim. kolmesta lapsesta, loput voivat olla huviveron alaista tavaraa.
Katsottaisiin sitten, mihin todella on varaa. Taitaisivat vähentyä niin loistoautot kuin asuntovaunutkin eräiden hartauspaikkojen edestä. Sillä totuushan varmaan on niin, ettei Luoja tarkoittanut tiettyyn lahkoon kuuluvien täyttävän tätä maata.
Nykyisin on niin, että lapsia tehdään ikään kuin palkan edestä. Osataan tarkkaan laskea kuinka paljon saan, jos taas pyöräytän yhden.
Ja valitettavasti osa näistä perheistä kasvattaa jälkikasvunsa taitaviksi sosiaaliturvan hyväksi käyttäjiksi.
Ei tarvitse niin kovasti itse yrittää, kun kuitenkin on joku joka tulee ja maksaa.
Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö sosiaalista turvaverkkoa tarvittaisi, eihän toki, vaan tympäisee se, että hyväksikäyttäjein joukko on kasvanut liian suureksi. kaiken maailman vaippalisät takaavat taatusti tupakkarahat niillekkin vanhemmille, joilla ei paljon vanhemman vastuuta löydy.
Elettiin ennenkin vaikka lapsilisä oli pieni ja muista tuista ei edes uneksittu. Pantiin suu säkkiä myöten.
YHDEN LAPSILISÄN PERHEITÄ ON ENITEN KESKI-IKÄISILLÄ
Yhden lapsilisän perheitä on Suomessa eniten keski-ikäisillä. Tilastokeskuksen perhetietojen mukaan puolet yhden lapsen lapsilisää saavien perheiden äideistä oli viime vuoden vaihteessa yli 40-vuotiaita ja vain joka viides oli alle 30-vuotias
Keski-ikäisten äitien perheissä ainoa lapsi eli alle 17-vuotias lapsilisään oikeutettu perheenjäsen on yleensä kuopus.
Suurten ikäluokkien perheet ovat lasten vanhenemisen myötä muuttumassa uudestaan yksilapsisiksi. Sekä 40 - 49-vuotiaiden että 20 - 24-vuotiaiden äitien perheistä vajaat kaksi kolmannesta on yksi lapsisia. Vastaavasti puolet 40 - 44 vuotiaiden äitien perheistä on yksilapsisia.
Vuoden vaihteessa Suomen lapsiperheistä oli yksilapsisia liki puolet ja kaksilapsisia hieman alle 40 prosenttia.
Vain prosentilla lapsiperheistä , eli kaikkijaan 6900 perheellä oli yli neljä alle 17-vuotiasta lasta. Tämä joukko koostuu pääosin vanhoillislestadiolaisista, jotka eivät harrasta syntyvyyden säännöstelyä.
Vähintään kymmenlapsisia perheitä oli 335.
Suomessa oli vuoden vaihteessa kaikkiaan noin 615 000 perhettä, joissa oli lapsilisäikäisiä lapsia. Näistä perheistä 161 000 asui Uudellamaalla.
Maakunnan väestömäärään suhteutettuna lapsiperheitä oli eniten Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Seuraavana tulivat Uudenmaan ja Kainuun maakunnat. Suhteellisesti vähiten lapsiperheitä oli kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnissa.
4.5.1995
IHMISTÄ ON AUTETTAVA TULEMAAN SIKSI, MIKÄ HÄN ON
Uskonnon uhrit
Hellsten kirjoittaa hengellisyyden merkityksestä ja Jumalasta nyt suhteellisen vapautuneesti, sillä kukaan ei voi suoraan omaksua toisen uskoa eikä vapautua oman maailmankatsomuksen luomisen tuskasta.
Uskovien tulisi oppia kuuntelemaan psykologeja, Tommy Hellsten sanoo. Hengellisyys ei vapauta järjen ja tiedon käytöstä.
Silti hänellä itselläänkin nousevat niskakarvat pystyyn, kun joku puhuu Jumalasta. Terapeutti, jos kuka, tietää miten paljon hyväksikäyttöä ja vallankäyttöä uskonnon varjolla tehdään.
-Lahkojen johtajat esiintyvät Jumalan nimissä. He luovat säännöt ja normit ja julistavat ne Jumalan säännöiksi ja normeiksi.
Seuraa pelottavia asioita, kun ihmiset luulevat seuraavansa jumalaa, mutta seuraavatkin kritiikittömästi johtajaa.
Hengellisyyttä käytetään suojana omaa tietämättömyyttä vastaan. Puhutaan kauniita sanoja ja toimitetaan uskonnollisia rituaaleja, mutta todellisuudessa käytetäänkin niiden turvin valtaa.
Yhteisö antaa ymmärtää, että yksilöllä on elämisen oikeus vain, jos ajattelee samoin kuin he. Hengellisyyden nimissä saa tehdä mitä vain ja kaikki on oikein.
Työssään Hellsten on hoitanut uskonnon uhreja. Mikä saa ihmisen lopulta pyrkimään yhteisöstä eroon ?
-Siinä joutuu rajaamaan pois omaa psyykettään, leikkaamaan omia tarpeitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan niin paljon, että alkaa tukehtua. Paha olo lisääntyy ja tunkee uskonnollisen apparaatin läpi. Silloin ihminen yleensä hakee apua.
-Sairaasta jumalakuvasta ei voi vapautua, ellei hylkää sitä, jopa vihaa.
Mutta se on mielettömän iso juttu. Jumalalla pelottelu ja Jumalan suulla lyöminen menee ihmisessä niin syvälle peruskudoksiin.
27.9.1996
Pudasjärven henkisesti synkeänmatalassa ilmapiirissä kirkkoherrat kuluvat aika nopeasti kierrätyskuntoon.
Pudasjärvellä muhii jatkuvasti joku riidan aihe, jollakin eri alalla. Uskontohan meillä pakkaa olemaan jatkuva, pitempi kuin kolmikymmenvuotinen sota.
Pahansuovat teot ja salamyhkäinen puuhailu kuuluvat asioiden kulkuun. Kuin myrkylliset kaasut synkeän suonsilmän sisältä puklahtelevat ylös ihmismielen pahansuovat aikeet ja teot. Mikä piru meitä putasjärvisiä riivaa ?
Kirkkoherrojen ja vapaamielisimpien pappien henkinen akku pitää olla normaalia kovemmalla virralla ladattu kestääkseen.
Tämä ainainen, alhainen nahistelu joutavilla asioilla ja niiden julkisuuteen saattaminen ei ole Pudasjärven kuntakuvaa kohottava.
Miksi matalilla maillamme viihtyvät vain alhaiset puuhat ja ajatukset ?
Olin jo luullut, että seurakunnan herratarhassa on välirauha ja se kestää. Taasko jotkut nousevat uskoa puhdistamaan ?
Tälläkin hetkellä pinnan alla kuohuu, kyräilyä on.
Kapinaliike on olemassa. Onko se laaja, vai onko kysymyksessä vain pieni juonittelijoiden joukko ?
Sekin on kyllä kiusallinen kuin kihti ihmisen nilkassa. Onko tarkoitus savustaa kirkkoherra ulos ja mittauttaa vaaleissa uusi tulos ?
Kaikki on mahdollista. Kaikkeen on varauduttava. Siihenkin, että syy on sysissä ja sepässä.
Onko tuon käynnistyvän kapinaliikkeen vetureina lestadiolaisen lahkon aktivisteja tai kenties niin sanottuja tavallisia syntisiäkin ?
Menettelytavat ovat kyllä inhotavia, jos asioista ei kyetä neuvottelemaan niiden kesken, joita asiat koskevat.
Lähetystöjä on ravannut piisaksi asti vastaanotolla.
Uskonnollisissa yhteisöissä on kautta aikain osattu juonitella. Poikkeusta ei tee tämäkään aikakausi. Pudasjärvellä riidellään joka sektorilla, poikkeusta ei tee uskonto, matkailu, eikä kunnallispolitiikka.
Tämänhetkisen elämännäkemykseni mukaan lestadiolaiset riitelevät usein ei-lestadiolaisia kirkkoherroja vastaan. Miksi ei-lestadiolaiset ihmiset useimmiten jättävät lestadiolaiset kirkkoherrat rauhaan ?
Tätä kysyn, vaikka ois osani helvetin loukko. Tappeleviin kuppikuntiin ja kirkkoon kuulumaton, muiden tarjoamat tiet hylännyt ja ihmiseenkin osin uskonsa menettänyt.
Mutta inhimillisyyden ja sivistyksen suoksi jos vielä yritettäis elää ihmisiksi.
23.1.1996 Eero Räisänen
USKONJUOPPO
Mulla on jotenki hukassa kymmenisen vuotta elämästäni. Mie sen muistan ko mie olin kolmivitonen ja senki ko työkaverit kävit istuttamassa meile sempramännyn ko mie täytin neljäkymmentä.
Mutta että nyt on eessä viijenkympin etappi se tuntuu jotenki uskomattomalta. Missä hiipatissa se aika on tuhrautunu ?
Ikkääntymisen mie havaittin kyllä ittestäni jo muutama vuosi sitten siittä ko alko sisukumi paistahman.
Sitte alkovat jo kohta pulisongit hopeoituhmaan ja käsivarret käyä lyhhyiksi lukiessa.
Ja eikä aikaakhan ko alko lastenkläppiä pyörihmään jalvoissa.
Net vain tulit nekki jostaki niinko olisivat olheet aina meillä.
Ja alkovat kuttuhmaan minua papaksi. Oli se aluksi outoa, mutta siihenki on saanu tottua.
Nykkö mie kattelen kulettua taivalta se tuntuu hullulta ettei sillole tullut yhtään kasoa.
Sitä joskus aatteli, että solis jotaki ko olis oikein hyä asema ja sitten vielä kunnon pytinki, että kaikin sitte näkisivät oikein uloski päin kuka se on kuka.
Ja se tuntu niin mahottoman tärkeältäki olla joka paikassa mukana niinko paska rathaassa.
Mutta kyllä kait tuo omitten kläpitten aikuistuminen mikä minukki pyssäytti niin että mie alon aatella että olkhoot menemiset.
Mie aattelein niinko hyä ystäväni Ros Wayland, että mie lähen kothiin ja mie rupean puutarhahomhiin.
Minusta alko tuntuhmaan, ettei tämä maalima taia minun aikana tulla vielä valmhiiksi, ja että sitä taitaa jäähä nuille kläpillekki vielä jotaki tekemistä.
Aluksi mie hunteerasin, että mie alan kilvottelmhaan niinko pyhät ihmiset ainaki ja että mie lähen aikahnaan luostariin.
Ja ko mie aloin niitä koluamhmaan niin met yhen kaverin kanssa perustima oikein veljestönki.
Ja aattelima että luostari tullee sitte aikahnaan.
Muttei siitttä ole kuitekhaan mithään vielä tullu sen kummempaa valmista. Veljestö ainakhaan ole vielä yhtään kasunu.
Sitte mie luin yhen teolookin sepustuksen perhe-elämästä, että sese vasta luostarihommaa oliski. Ja että vähinthään yhtä raakaaki solis kilvotteluna.
No mie tietysti sitä hunteeraahmaan. Ja tulin siihen tulokseen, että mikä ettei.
Aatteleppa, että ko sie sittoonnut luostarissa kuuliaissutheen niin sie perheessä kannat sitä vastaten jatkuvaa palvelusvuoroa.
Ja köyhyytheen sittoutumista vastaa perhe-elämässä se, että sie suostut jakahmaan kaiken niinko uskovat ainaki.
Ja mitä tullee luostarihomman naimattomuutheen silläki on perhe-elämässä vastihneensa ja se on, että sie olet kumppanillesi uskolinen.
Näin minusta alkoki tuntuhmaan, ettei se tästä kummene ennää luostahriin lähölä. Tässoon mahoton kilvotus eessä muutenki.
En mie tiä, onko se samon muila ko mulla, mutta molen saanu huomata arvomaailmani muuttuhneen vuositten varrela.
Molen jotenki niinko tullu kothiin.
Ja hyvähän tänne on tulla ko sei ole ollu kylmihlään niinko monila on ollu.
Tai että ko toinen olis ollu kypsä kothiin tulheen niin siiton toinen jo tarpeeksi saahneena lähössä.
Mullon yksi toinenkin projekti joka on yhtä hullu ko tuo luostarihommaki ja se liittyy minun tausthaan - lestatialaisuutheen.
Mullon nimittäin alkanu tehä kovasti mieli mukhaan sen menhoon takasi.
Ja ko mie olen tutustunu kaiken sortin ajattelhuun niin molen aattelemassa ettei se usko siittä vaihtamala taia kummeta. Kerran lestatialainen aina lestatialainen.
Juoppo mikä juoppo - uskonjuoppoki.
Molenki alkanu kuunnela seuralaulukasetteja ko pörrö.
Ja välistä laulaakki niittä kurkku suorana. Kläpit huutava tämän tästäki, että pane se toosa jo pienemmäle. Ja mie nauran niile ja sanon, että nämä siionin laulut net vasta heviä ovakki.
Enkhä mie yhthään perusta, että jokku oova määritelheet uskonhimon yhenvertaseksi juomahimon kanssa. Mitä se muile kuuluu mitä sitä ittekukin omala ajahlaan pörröilee.
Mutta yksi propleemi mulla kuiteski on ja soon sama ko juoppolaki nimittäin, että mistäkhään sitä uskonviinaa sais ?
Semmosta oikeata tavaraa, eikä mithään korviketta
3.7.1996 Matti Junes
LIPPONEN PUHUU JÄRKEÄ LAPSILISISTÄ
Hyvä, Paavo Lipponen. Hyvä, että puutut lapsilisiin ja muihin kotihoidon tukimuotoihin. Ei maa, jossa asiat hoidetaan niin, ettei töitä ole kaikille työikäisille, tarvitse suurta väestönlisäystä.
Lapsia tehtäköön sen verran kuin kullakin perheellä on vara elättää.
Lapsilisää sitä todella tarvitseville vain esim. kolmesta lapsesta, loput voivat olla huviveron alaista tavaraa.
Katsottaisiin sitten, mihin todella on varaa. Taitaisivat vähentyä niin loistoautot kuin asuntovaunutkin eräiden hartauspaikkojen edestä. Sillä totuushan varmaan on niin, ettei Luoja tarkoittanut tiettyyn lahkoon kuuluvien täyttävän tätä maata.
Nykyisin on niin, että lapsia tehdään ikään kuin palkan edestä. Osataan tarkkaan laskea kuinka paljon saan, jos taas pyöräytän yhden.
Ja valitettavasti osa näistä perheistä kasvattaa jälkikasvunsa taitaviksi sosiaaliturvan hyväksi käyttäjiksi.
Ei tarvitse niin kovasti itse yrittää, kun kuitenkin on joku joka tulee ja maksaa.
Tämähän ei tarkoita sitä, etteikö sosiaalista turvaverkkoa tarvittaisi, eihän toki, vaan tympäisee se, että hyväksikäyttäjein joukko on kasvanut liian suureksi. kaiken maailman vaippalisät takaavat taatusti tupakkarahat niillekkin vanhemmille, joilla ei paljon vanhemman vastuuta löydy.
Elettiin ennenkin vaikka lapsilisä oli pieni ja muista tuista ei edes uneksittu. Pantiin suu säkkiä myöten.
YHDEN LAPSILISÄN PERHEITÄ ON ENITEN KESKI-IKÄISILLÄ
Yhden lapsilisän perheitä on Suomessa eniten keski-ikäisillä. Tilastokeskuksen perhetietojen mukaan puolet yhden lapsen lapsilisää saavien perheiden äideistä oli viime vuoden vaihteessa yli 40-vuotiaita ja vain joka viides oli alle 30-vuotias
Keski-ikäisten äitien perheissä ainoa lapsi eli alle 17-vuotias lapsilisään oikeutettu perheenjäsen on yleensä kuopus.
Suurten ikäluokkien perheet ovat lasten vanhenemisen myötä muuttumassa uudestaan yksilapsisiksi. Sekä 40 - 49-vuotiaiden että 20 - 24-vuotiaiden äitien perheistä vajaat kaksi kolmannesta on yksi lapsisia. Vastaavasti puolet 40 - 44 vuotiaiden äitien perheistä on yksilapsisia.
Vuoden vaihteessa Suomen lapsiperheistä oli yksilapsisia liki puolet ja kaksilapsisia hieman alle 40 prosenttia.
Vain prosentilla lapsiperheistä , eli kaikkijaan 6900 perheellä oli yli neljä alle 17-vuotiasta lasta. Tämä joukko koostuu pääosin vanhoillislestadiolaisista, jotka eivät harrasta syntyvyyden säännöstelyä.
Vähintään kymmenlapsisia perheitä oli 335.
Suomessa oli vuoden vaihteessa kaikkiaan noin 615 000 perhettä, joissa oli lapsilisäikäisiä lapsia. Näistä perheistä 161 000 asui Uudellamaalla.
Maakunnan väestömäärään suhteutettuna lapsiperheitä oli eniten Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Seuraavana tulivat Uudenmaan ja Kainuun maakunnat. Suhteellisesti vähiten lapsiperheitä oli kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnissa.
4.5.1995
IHMISTÄ ON AUTETTAVA TULEMAAN SIKSI, MIKÄ HÄN ON
Uskonnon uhrit
Hellsten kirjoittaa hengellisyyden merkityksestä ja Jumalasta nyt suhteellisen vapautuneesti, sillä kukaan ei voi suoraan omaksua toisen uskoa eikä vapautua oman maailmankatsomuksen luomisen tuskasta.
Uskovien tulisi oppia kuuntelemaan psykologeja, Tommy Hellsten sanoo. Hengellisyys ei vapauta järjen ja tiedon käytöstä.
Silti hänellä itselläänkin nousevat niskakarvat pystyyn, kun joku puhuu Jumalasta. Terapeutti, jos kuka, tietää miten paljon hyväksikäyttöä ja vallankäyttöä uskonnon varjolla tehdään.
-Lahkojen johtajat esiintyvät Jumalan nimissä. He luovat säännöt ja normit ja julistavat ne Jumalan säännöiksi ja normeiksi.
Seuraa pelottavia asioita, kun ihmiset luulevat seuraavansa jumalaa, mutta seuraavatkin kritiikittömästi johtajaa.
Hengellisyyttä käytetään suojana omaa tietämättömyyttä vastaan. Puhutaan kauniita sanoja ja toimitetaan uskonnollisia rituaaleja, mutta todellisuudessa käytetäänkin niiden turvin valtaa.
Yhteisö antaa ymmärtää, että yksilöllä on elämisen oikeus vain, jos ajattelee samoin kuin he. Hengellisyyden nimissä saa tehdä mitä vain ja kaikki on oikein.
Työssään Hellsten on hoitanut uskonnon uhreja. Mikä saa ihmisen lopulta pyrkimään yhteisöstä eroon ?
-Siinä joutuu rajaamaan pois omaa psyykettään, leikkaamaan omia tarpeitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan niin paljon, että alkaa tukehtua. Paha olo lisääntyy ja tunkee uskonnollisen apparaatin läpi. Silloin ihminen yleensä hakee apua.
-Sairaasta jumalakuvasta ei voi vapautua, ellei hylkää sitä, jopa vihaa.
Mutta se on mielettömän iso juttu. Jumalalla pelottelu ja Jumalan suulla lyöminen menee ihmisessä niin syvälle peruskudoksiin.
27.9.1996
Vastaukset 19
Vanhimmat
lähettää tällaisia juttuja, jotka liittyvät todella löyhästi tai eivät ollenkaan vl-uskoon.
No saapahan vähän naurun aihetta, kuten esimerkiksi lapsilisäjuttu:
> Katsottaisiin sitten, mihin todella on varaa.
> Taitaisivat vähentyä niin loistoautot kuin
> asuntovaunutkin eräiden hartauspaikkojen edestä.
Hehehehe. Jollakin on aika vilkas mielikuvitus, ja väärä kuva lapsilisän suuruudesta, kun ajattelee, että lapsilisillä ostettaisiin loistoautoja ja asuntovaunuja. Taitaa mennä lapsilisät lasten elättämiseen, eikä riitäkään.
> Nykyisin on niin, että lapsia tehdään ikään kuin
> palkan edestä. Osataan tarkkaan laskea kuinka
> paljon saan, jos taas pyöräytän yhden.
Aina vain paranee :)
> Ja valitettavasti osa näistä perheistä kasvattaa
> jälkikasvunsa taitaviksi sosiaaliturvan hyväksi
> käyttäjiksi.
> Ei tarvitse niin kovasti itse yrittää, kun
> kuitenkin on joku joka tulee ja maksaa.
Onneksi tuossa luki edes että "osa näistä perheistä". Suurin osa näistä perheistä kuitenkin kasvattaa jälkikasvunsa rehellisiksi, ahkeriksi työntekijöiksi ja veronmaksajiksi, joita tässä maassa todella tarvitaan. Lapsilisätkin tulee kyllä maksettua moninkertaisesti takaisin.
Että semmosta.
Ovat "hieman" osoittelevia ja mustamaalaavia nämä sinun leikkeesi tällä kertaa. Annan näiden kuitenkin olla täällä hetken.
Voisitko perustella motiivisi?
Olen kertonut jo aijemminkin, että minulla on paljon lehtileikkeitä, joista haluaisin julkaista täällä.
Motiivina on nähdä ikäänkuin kättensä töitä.
Myönnän, että tälläkertaa valitut leikkeet eivät ole siitä parhaimmasta päästä.
On niitä hyviäkin, pitää kirjoittaa kaiketi vain niitä, jos et hyväksy kritiikin omaavia kirjoituksia.
Eikös kritiikki synnytä keskustelua ?
Voisitko laittaa lähteet mukaan. Pelkkä kirjoittajan nimi ja päivämäärä ei tee lehtileikkeestä uskottavaa.
... joistakin leikkeistä on jäänyt pois se, mistä lehdestä ne on aikoinaan leikattu.
Joistakin on saattanut jäädä päivämäärä, joistakin lähde.
Arvelen, että viimeinen juttu olis ollut Apu-lehdestä, jotkut Kalevasta tai Lapin Kansasta
Kun nuo luki ajatuksella läpi niin eivät ne suinkaan kaikki olleet kielteisiä.
Ja ne kielteisetkin taustoittavat hyvin esimerkiksi eteläsuomalaiselle vl:lle ja ei-vl:lle sitä Pohjoisen Suomen todellista tai kuviteltua vastakkainasettelua, josta tämänkin palstan roskakirjoitukset taitavat kummuta.
toimia eri rooleissa tällä palstalla?
Nimimerkki leikekansion motiivi on nähdä kättensä töitä. En ymmärrä miten tämä käy toteen siinä että kopioi vanhoja lehtileikkeitä tälle palstalle. Ainoa mahdollisuushan on että hän on itse kirjoittanut jonkin tai jotkin noista leikkeistä jos ei kerran pysty lähdettä kertomaan.
Kohtuullinen leikkeitten kopioiminen on mielestäni ok mutta ei se mielestäni ole keskustelua. Toisakseen aiheiden pitäisi tässäkin tapauksessa jotenkin liittyä lestiolaisuuteen. (Muistan kerran lukeneeni lähettäneesi leikkeen jossa jokin lahko suljettujen ovien takana odotti maailmanloppua)
Myöskään Apu-lehti ei varmaankaan ole luotettavin tietolähde asiallista ja asiantuntevaa tekstiä lainattaessa. Kritoisoida voi mutta voi miettiä miten sen tekee.
"tämän palstan roskakirjoituksista"?
"luotettavin tietolähde asiallista ja asiantuntevaa tekstiä lainattaessa".
minä luotan Päivämiehen asiatietoihin paljon enemmän kuin Apu-lehteen...
Roskakirjoituksilla tarkoitin (tässä) niitä kirjoituksia, joissa ennakkoluulojen tuomalla täydellisellä varmuudella mm. kerrotaan, kuinka lestadiolaiset kasvattavat lapsensa varastelemaan ja sotkemaan naapureiden pyykkiä, kuinka lestadiolaiset eivät anna lastensa leikkiä muiden kanssa jne. jne. Yritän välttää näiden kirjoitusten lukemista availemalla vain juttuja, joiden otsikko kertoo asiallisesta ja sivistyneestä kirjoittajasta, mutta viime ajoilta muistan kuitenkin tätä sarjaa mm. kirjoituksen, jossa kerrottiin "millaista on elämä Oulunsalossa".
Mielestäni Leikekansion viestin ensimmäinen esimerkki kertoi hyvin juuri samasta asenteesta. Kirjoitus oli muutenkin heikkoa yleisönosastotasoa, joten mielestäni ei ollut kaukaa haettua yhdistää sitä tämän palstan roskakirjoituksiin.
Kelpasiko esimerkki?
lähes joka threadista, turha niitä on tähän alkaa kopioimaan.
mutta mietin vain, kumpi oikein on toimintana "roskaa": sekö että joku vl-vanhempi todella kieltää lapsiaan leikkimästä "epäuskoisten" perheiden lasten kanssa vaiko se, että tällainen todellinen kasvatustoiminta päätyy paperille jonkun havainnoijan "roskakirjoituksena"?
roskakirjoituksia? Onko "moppi" mielestäsi heilunut liian laiskasti?
kirjoituksia, jotka ovat asiallisia. Filosofinen kysymýs: Voiko roskaposti olla asiallinen?
Tosiaankin, jätin huomioimatta sen mahdollisuuden, että joku vl-vanhempi voisi kieltää lapsiaan leikkimästä ei-vl-lasten kanssa. Kun en ole itse koskaan tällaiseen törmännyt, niin unohdin ottaa tämän huomioon.
Silloin tietenkään kysymyksessä ei olisi roskakirjoitus.
Usein kuitenkin noista roskakirjoituksista paistaa kilometrin päähän avoin ennakkoluuloisuus ja tietämättömyys. Kaikki naapurustossa tapahtuva paha on automaattisesti näiden myyttisten lestadiolaisten töitä. Siihen yksi taitamaton sana naapurin lestadiolaisperheestä ja ennakkoluulot muuttuvat faktoiksi. Tätä minä tarkoitin.
poistaisi oikeasti kaikki loukkaavat kirjoitukset täältä, niin 90 % jutuista lähtisi... Esimerkiksi kommentit tyyliin "ovatko lestat niin tyhmiä että", "eivätkö lestat osaa ajatella" jne. ovat, vaikkakin yleisellä tasolla esitettynä, myös henkilökohtaisesti loukkaavia.
Vertaapa huviksesi esim. seuraavia kysymyksiä, mihin itse vastaisit mieluiten?
a) Miksi lestoilla on semmosia älyttömiä sääntöjä ku joku *****:n ehkäsykielto, jota niiten on pakko noudattaa?
b) Voisko joku lesta selittää, miksi ne ei harrasta ehkäisyä?
c) Mihin perustuu se, että vl:t eivät käytä ehkäisyä?
Sanamuodoilla voi vaikuttaa vastaanottajan reaktioihin aika paljon. Asialliset avaukset saavat asiallista palautetta.
Mielenkiintoisia asiaan liittyviä tarvitaan.
Jotkut vaan luulee että ne olisi sinun mielipiteitä:)