Aihe

Myönnän tappioni

Anonyymi

Luovutan nyt viimein, vaikka oikeastaan luovutin jo silloin kauan aikaa sitten sinä pimeänä talvi-iltana. Sitä ei vain mies haluaisi ikinä myöntää omaa tappiotaan. Sitä että hävisi ja eikä sitä että koskaan ollutkaan mahdollista "voittaa". Minä olin ja olin surkimus. Sairastan skitsofreniaa, ollut osastolla psykoosin takia ja saanut sellaista kohtelua etten jaksa uskoa enää mihinkään. Ei minulla ole ikinä ollutkaan mitään mahdollisuutta mihinkään, parempaan elämään tai edes suhteeseen. En voi ikinä luottaa siihen mitä näen tai tunnen, sillä ne ovat vain harhaa pääni sisällä.

Minä väitin ja uhosin vaikka mitä, sillä epätoivo tuhoaa uskon kaikkeen. Huijasin ja valehtelin itselleni että joku voisi minusta ehkä pitääkin. Että se joku nainen saattaisi vaikka ajatella jotain positiivista minusta sairaasta rauniosta. Toimin harhojeni johdattamana ja eksyin lopulta vain omaan sekaiseen labyrinttiini.

Tuhosin ja sabotoin kaiken mitä toivoin. En avannut suutani suojellakseni sitä naista siltä sairaalta mieheltä, joka olen. En kyennyt olemaan tosissani ja päättäväinen, silloin kuin sitä julmasti itseltäni vaadin. Murruin aina kyyneleihin, niihin samoihin jota väkivaltaiset miehet minusta lapsuuteni vuodatti. He tuhosivat sen pienen pojan, josta olisi ehkä voinut tulla jotain hyvääkin.

Minä olen pahoillani omasta puolestani. Siitäkin että kuvittelin elämän joskus hymyilevän minullekin. Sitä päivää ei koskaan tullut, sillä jokaista hyvääkin hetkeä varjosti tieto sairaasta kehityksestäni. En voi enää mennyttäkäänn muuttaa, joten voin vain katua että joskus sitä naista edes lähestyin ja annoin sairaan mieleni tehdä typeryyksiä.

Minua saa vihata ja sallin sen. Minussa ei ole mitään hyvää kenellekään, vaikka muuta voisinkin valheellisesti väittää. Minut saa myös tulla tappamaan, jos joku niin paljon vihaa kohtaani tuntee.

Tämä palsta ei koskaan ollut syyllinen mihinkään. Se oikeastaan oli vain sairaan kasvin kukka, joka puhkesi kuin sairaus ajallaan. Kaikki oli pilalla jo alusta asti, juuresta mätä.

Sinua en ikinä vihaa mistään teostasi. En myöskään halua enää murehtia menneitä enää yhtään. Kaikki oli puoleltani vain sairasta sirkusta ja typerää farssia. Onneksi sinä nainen et koskaan menettänyt vuokseni mitään. Olisin pahoillani siitä että ikinä kohdattiin, mutta sitä meistä ei kumpikaan päättänyt tai voinut tietää.

Kaikki on mennyttä ja tulevaisuutta minulla ei ole. Mietin joka päivä itsemurhaa ja luulen että pian lopulta kaikkien vuosien jälkeen olen valmis siihen. Se ei ole sitten sinun tai kenenkään muun vika, kun se tieto tulee aikanaan. Läheiseni kyllä osaavat arvata ja tietävät että näin tässä lopulta kävisi. Sinua se ainoa joka tietää jotain ei saa ikinä syyttää. Minä otan vastuun kaikesta ja minua saa syyttää kaikesta. Olen lopulta kuitenkin syyllinen aivan kaikkeen pahaan ja hyvään mitä elämässäni sain aikaan.

Täällä joskus olit ja olit vielä vähän aikaa sitten myös. Parempi kuitenkin etten tunnisteita tai muutakaan anna, sillä ei meillä enää ole mitään tekemistä toistemme kanssa. Enkä halua että tämä viesti voidaan kohdentaa minuun vielä kun elän, vaikkakin tämäkin hukkuu tänne bittiavaruuteen tuhansien muidenkin aloitusten tavoin.

Elä mukavasti ja voi hyvin...

10

118

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En liity tähän mitenkään, mutta olen todella pahoillani puolestasi. Tunnen voimatonta raivoa aikuisia kohtaan, jotka tekevät lapsille pahaa. En tiedä mitä sanoa, toivon sinulle mielenrauhaa ja onnea.

      • Anonyymi

        Oma isä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma isä.

        Älä siis syytä itseäsi. Hankkiudu terapiaan. Jos yhden psykiatrin kanssa ei synkkaa, etsi toinen. Älä jätä elämääsi kesken. Siinä voi olla vielä jotain hyvääkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä siis syytä itseäsi. Hankkiudu terapiaan. Jos yhden psykiatrin kanssa ei synkkaa, etsi toinen. Älä jätä elämääsi kesken. Siinä voi olla vielä jotain hyvääkin.

        Se nainen voi hyvinkin välittää sinusta. Ei mielen sairaus tee ihmisestä rakastettavaksi kelpaamatonta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma isä.

        Olen tuo eka kommentoija: kaikkein pahinta, kun ihminen jonka pitäisi suojella ja rakastaa, opettaa ja rohkaista tekee pahaa. Viattomalle lapselle.
        Voi vain ajatella, että sillä itsellään on ollut huono lapsuus, kun ei kai ihminen osaa sellaista hyvää antaa mitä itse ei ole saanut, ellei hae myöhemmin apua itselleen.
        Et ole ainoa, vihaan sitä kun lapset joutuvat kärsimään. Se on väärin ja epäoikeudenmukaista.
        Toivon todella että saat hyviä vielä hyviä kokemuksia maailmasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se nainen voi hyvinkin välittää sinusta. Ei mielen sairaus tee ihmisestä rakastettavaksi kelpaamatonta.

        Se nainen välittää enemmän miehestään kuin minusta. Mieleni sairaudet ovat voittaneet minut ja olen luovuttanut niiden edessä, sillä ikinä en voi luottaa enää yhtään mihinkään. Mikään ei ole enää totta tai tarua, pelkkää harhaa jota koetaan verkkokalvon lävitse. Elämä nujersi ja voitti, kuolema ei vaadi mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen tuo eka kommentoija: kaikkein pahinta, kun ihminen jonka pitäisi suojella ja rakastaa, opettaa ja rohkaista tekee pahaa. Viattomalle lapselle.
        Voi vain ajatella, että sillä itsellään on ollut huono lapsuus, kun ei kai ihminen osaa sellaista hyvää antaa mitä itse ei ole saanut, ellei hae myöhemmin apua itselleen.
        Et ole ainoa, vihaan sitä kun lapset joutuvat kärsimään. Se on väärin ja epäoikeudenmukaista.
        Toivon todella että saat hyviä vielä hyviä kokemuksia maailmasta.

        Isäni lopulta minut hylkäsi ja sitten tulikin isäpuoli. Henkinen väkivalta muuttui fyysiseksi ja silloin kuolin. Murrosikäinen olin ja sen jälkeen ei elämä ole enää tuntunut hyvältä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut siis jo "kuollut" ja enkä halua nähdä toista kymmentä kärsimyksen vuotta enää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Isäni lopulta minut hylkäsi ja sitten tulikin isäpuoli. Henkinen väkivalta muuttui fyysiseksi ja silloin kuolin. Murrosikäinen olin ja sen jälkeen ei elämä ole enää tuntunut hyvältä. Melkein kymmenen vuotta olen ollut siis jo "kuollut" ja enkä halua nähdä toista kymmentä kärsimyksen vuotta enää.

        Muista: Sinua voidaan rakastaa paljonkin, vaikka parisuhteeseen ei ryhdyttäisikään.


    • Anonyymi

      Älä tee sitä rakas ihminen, Jeesus rakastaa sinua ja elämälläsi on tarkoitus. ❤️❤️❤️

    • Anonyymi

      Olipas raikkaan rehellinen kirjoitus. Kaikkea hyvää toivon sinulle.
      Ei meistä kukaan tiedä mitä toiset ovat elämässään kokenut, siksi toivoisi maailmaan enemmän inhimillisyyttä, mutta näkeehän sen täällä palstallakin, että huonosti voidaan.. Rakkaushuolet vievät monia ennenaikaiseen hautaan vielä sen lisäksi.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Halla-aho: Emme halua, että punavihreä hallitus jatkaa

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000007761119.html Alkaa olla nykyhallituksella lopun ajat.
      Maailman menoa
      434
      5205
    2. Miksi Helmi ja Julia haluavat lehden kanteen?

      Itseään paljon vanhemman miehen kanssa? Dannyn ”tyttöystävä” Helmi Herra Ylpön ”tyttöystävä” Julia. Onhan näitä ollut kautta aikain. Muutama vuosi kun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      90
      4270
    3. Mikäs emäntä se joka listi lapset ja itsensä?

      Oli muhokselta,ouluun saakka piti mennä toteuttamaan tuokin asia. Onneksi ei silti rekan alle ajanut. Ei nimiä, toki ne tulee minfoon. Mutta niillä ei
      Muhos
      55
      3293
    4. Torppa Levillä

      Mites se raskauspahoinvointi ??
      Kotimaiset julkkisjuorut
      126
      2528