Suhde räppiin vaihtelee uskovaisissa kodeissa.

Monet kysyvät, onko räppi musiikkia. Erityisesti sellainen räppi, jota ei ole autotunetettu, tai jossa ei välillä räpätä laulaen.
Koska kaikki eivät miellä räppiä musiikiksi, näin ollen ajatellaan, että sitä saa sitten kuunnella. Sittenkin, vaikka taustalla on hyvinkin rytmikäs tausta. Moni uskovainen kuuntelee myös Jazzia, koska rummuista huolimatta he eivät koe sitä rytmikkääksi.
Jazzihan on rytmikästä, mutta se rytmi on paljon monimutkaisempaa, mitä perus populaarimusiikin monotoninen jumputus.

Edelleenkin on perheitä, joissa räppi on ihan sopivaa, paitsi tietysti sellaiset räpit, joissa kiroillaan. Osa toki kuuntelee sellaistakin, joka kyllä ihmetyttää minua suuresti. Eräässäkin perheessä todettiin, että räppi on enemmänkin runonlausuntaa ja runojahan ei ole koskaan saarnattu synniksi. Sitten on niitä perheitä, joissa runoihinkin suhtaudutaan varauksella. Jos runonlausunta on liian rytmistä, tai sisältää liian vetoavia riimejä, ollaan vaarallisilla vesillä. Siksi runoudessa olisi hyvä välttää liiallisia riimejä tai jättää ne jopa kokonaan pois.
Joidenkin uskovaisten mielestä vain tietyn tyyliset runot ovat sopivia. Niitä ovat mm. kalevalaiseen runomittaan asetetut runot, tai sitten nykyrunot ilman riimejä. Kaikki muu riimirunoilu on vaarallista ja viemässä kohti maailmallista musiikkia.

Millainen suhde teillä oli räppiin? Entä runolausuntaan?