että mitä jos molemmat vain pelkäävätkin ettei toinen ole tosissaan, eivätkä siksi itse ole myöskään ihan tosissaan. Ja silloin se toinen luulee ettet ole tosissasi, kun sinä luulet ettei hän ole tosissaan, ja molemmat vain ymmärtää väärin kaiken? Toisaalta en halua elättää turhaa toivoa, lähden varmaan takaisin pelkäämään ettei hän ole toden teolla mukana, jos mielikuvitus ei tekisi taas tepposiaan...
Tuli sellainen ajatus
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Yleensä se on niin, että se toinen leikkii ja nauttii tilanteesta kun toinen on kiinnostunut.
Tai oikeasti ei leiki kumpikaan. On vain epävarmuutta puolin ja toisin.
Epävarmuus saattaa tulla jos kokee suuria tunteita.
Nimeomaan. Siihen tulee mukaan haavoittuvuus
Yleensä se nyt menee niin, että toinen vain härnää. Ja miehet tekee sitä.
Oletko mies itse? Tahdon kuulla miehiltä itseltään todistuksen asiasta, onko näin?
Meinaatko että naiset ei osaa leikkiä .
.
Minä olen nainen ja puhun nyt omasta kokemuksestani. Tiedän kyllä miltä tuntuu kun toinen leikkii
Epävarmuus on ihan tarpeellinen osa suhteen kehitystä.
Siinä pohditaan vaihtoehtoja, toimintamalleja, kiinnostuksen kohdetta jne.
Suhteen kehittymisessä siitä seuraava vaihe on omistautuminen tutustumisessa siihen yhteen.
Silloin ei enään tapailla muita, vaan tutustutaan toiseen ja vietetään aikaa yhdessä positiivisissa tunnelmissa.
Suhteen seuraava vaihe tuosta on intiimivaihe, jolloinna avaudutaan enemmän ja ollaan seksuaalisesti yhdessä. Tutustutaan myös toisen negatiivisiin puoliin.
Viimeinen vaihe on liitto tai joillain vakava seurustelukin riittää.
Suhteen ihan ensimmäinen vaihe on vetovoima vaihe, jolloin luodaan keskinäistä vetovoimaa ja nautitaan toisen seurasta kevyin tunnelmin.
Vinkit kirjasta John Gray "Seurustelun taito". Kannattaa lukea, niin seurustelukuviot muuttuu helpommiksi ja huomattavasti nautinnollisimmiksi, kun stressiä lähtee pois rutkasti, kun tajuaa vähän asioita eikä tarvi arvailla.
Niin ja lisäys vielä, että kun ei tosiaan ole sitä seurustelun taitoa, niin voi jäädä junnaamaan johonkin vaiheeseen, kuten juuri epävarmuuteen, vaikka kuinka pitkäksi aikaa ellei osaa edetä tai syyttelee toista ja koko homma kaatuu siihen.
Ompas sulla huonoja kokemuksia miehistä.
Ei ole kyllä itselleni tai kavereilleni tuollaista tapahtunut että mies vain härnäisi.
Siksi kannattaa selvittää vaikka mitä olisi, koska sitten ei tarvii jossitella ja miettiä kuumeisesti onko toinen kiinnostunut. Itse selvittänyt ja sanon että KANNATTAA!
En pelkää, että hän ei olisi tosissaan. Uskon, että jos hän on jotain mulle, niin on myös tosissaan. Pelkään sitä, että hän ei muista minua enää ollenkaan.
Varmasti muistaa .
Kauanko aikaa kulunut?
Muutama vuosi
Viime näkemästä? Ehkä muistaa ehkä ei
reilu puoli vuotta. Joku täällä vastaa aina puolesta.
Tuo trolli sotki vaan väliin. Ensi tapaamisestakaan ei ole vuosia vielä.
Jos jotakin haluaa, niin sen eteen tekee silloin kaikkensa.
Yksinkertaista!
Ei elämä ole noin yksinkertaista kuin lapsena.
Jos itse tai toinen on varattu, moraali voi pitää etäällä ja jopa saada kieltämään tunteensa. Ei koska ei rakastaisi, vaan koska moraali estää.
Ihmisellä voi olla haastavia kokemuksia elämässä, mitkä tekee epävsrmaksi. Vaikka kuinka rakastaisi. ei usko kelpaavansa tai pelkää pakkien satuttavan niin paljon ettei uskalla. Tai ihminen tarvitsee pitkän ajan kerätäkseen tarvittavan uskalluksen kokoon.
Joskus on paljon helpompi kokeilla kepillä jäätä, kun ei ole kyseessä kuin pikku-ihastus.
Oletko aina tehnyt itse aloitteen kun olet ollut kiinnostunut?
Onko hän siiis sinulle vain pikkuihastus?
Tottakai nuorena tekee mutta täällä nyt vaan on eri-ikäisiä ihmisiä ja heillä on usein muitakin minkä eteen tehtävä kaikkensa.
Niinpä, jos kumpikaan ei myönnä olevansa, no sanotaan nyt vaikka, puolivakavissaan, juttu varmaan jää silleen. Ja jossain vaiheessa koko juttu alkaa tuntua pelkältä vitsiltä. Eihän siinä mitään, jos nauru on yhteistä ja ehjänä kumpikin.
Kuulostaa pitkältä avioliitolta, jossa ymmärretään erota ajoissa, naurattaa vielä lähtiessä.
Joo ei sitä koskaan mitään mistään tule jos ei ole rohkeutta avata suuta,ja tää pamahtaa hyvin paljon itseen voi prkl. Ujoutta,pelkoa kasvojen menetyksestä vaikkei pitäis piitata ylpeytensä kolahtamisesta.
En tiedä kenelle tämä on, mutta itsellä ei ole tuollaista tilannetta. Päästäkseni eteenpäin ainoa mahdollisuus on jossain vaiheessa, kun siihen on jaksamista, ruveta tutustumaan ihan uuteen ihmiseen josta en nyt vielä tiedä mitään. Sisällä oleva ahdistus kertoo sen ettei menneeseen ole paluuta.
Ei oo nyt kattonu ees silmiin tai viimeksi aamulla ei. Välttelee. Eiköhän se viesti ollut siinä.