Olen ikävöinyt samaa ihmistä kohta vuosikymmenen, enkä ole vieläkään unohtanut. En ole myöskään ollut vuosiin missään yhteyksissä tähän ihmiseen. Silti alituisesti mielessä.
Miksi en unohda ihastusta?
Anonyymi
411391
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Koska sinulla ei ole ollut sen jälkeen ketään muuta ihastusta tai säpinää kenenkään muun kanssa? Uudet ihmiset auttavat unohtamaan vanhat.
Niin, uutta putkeen vaan. Jos tunteet on yksipuoliset niin uusi ihastus auttaa ja voihan se olla hieman laimeampi tykkääminen. Oikeesti ihmiset, harvat elää ja on yhdessä kenenkään kanssa mistään suurista tunteista. Prinsessa ja prinssiunelmia.
Tuskin hän ketään enään saa. Jos on vaan ikävöinyt vuosi kymmeniä yhtä ja samaa.
Ei pidä paikkaansa, On ollut.
Yksityisasia
Älä jännää , kerro nyt .
Minullakin eräs, jota kaipasin kauan. Se menee niin, että jota ei koskaan saa, häntä ei voi unohtaa. Ensimmäinen poikaystävä on unohtunut aikoja sitten, mutta eräs varattu tyyppi, jonka kanssa oli vain pientä flirttailua ja johon olin hulluna, on mielessä vieläkin. Ja siitä on jo 15 vuotta
En siis missään nimessä häntä joka päivä ajattele enää, hän tulee mieleen vain tietyistä biiseistä, tapahtumista tai hetkistä. Ja joskus, kuten viime syksynä, mietin parin viikon ajan joka päivä, mitäköhän hänelle kuuluu. En siis missään nimessä voi sanoa enää olevani ihastunut, muistot ovat jo kovasti haalenneet ja tuskin tuntisin häntä, jos vastaan kävelisi. Viime tapaamisesta yli 10 vuotta.
Ei se noin mene kaikilla. Kyllä se on peiliin katsomisen paikka, jos noin käy. Kyllä ne ajan kanssa unohtuu nekin, joita ei saa.
Eivät unohdu. Mutta aika kultaa muistot ja kaikki ikävät jutut unohtuvat ja vain ne kauniit jäävät jäljelle ja niiden koko pienessä päässä kasvaa.
Siksi se onkin peiliin katsomisen paikka. Jos vain ne jää mieleen, joita ei saanut, kyseessä on pakkomielle eikä rakkaus.
Juuri näin
"joita"
Käänteisesti ikävät asiat voi kompensoitua pitkässä juoksussa sellaisiin mittakaavoihin ettei ole enää pelkoa kuumasta järvestä.
Puhu sinä vain omasta puolestasi. Et tiedä kaikkia universumin tapauksia. Jokaisella on oma tarina, jonka yksityiskohtis ei kukaan ulkopolinen voi tietää. Siksi on tyhmää esiintyä kaikkitietävänä.
Jollain tavalla pelottaa tuollainen. Ei mullakaan tunteet katoa vaikka en ole nähnyt yli puoleen vuoteen. Mutta että kaipaisin seuraavat 10 vuotta näkemättä häntä, onhan se pelottava ajatus.
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut tuntevat syvemmin ja voimakkaammin
Sitähän ei voi tietää kun tunteita ei voi mitata. Ehkä osa on vaan enemmän läheisriippuvaisia ja toiset parempia selviytymään ja sopeutumaan. Eletty elämä opettaa. Ehkä selviytyjä tuntee jopa voimakkaammin kuin riippuvainen?
Ei selviytyminen eikä edes hyvin selviytyminen poissulje tunteita vielä pitkän ajan jälkeen.ja millä selviytyminen mitataan? Se, että iskee miehiä/naisia, vaikkei vielä ole valmis oikeaan suhteeseen vai sillä, että hyväksyy asian ilman vihaa ja katkeruutta, vaikka vielä tuntisi vahvasti.
Toine asia on tunteen syvyys, samallakin ihmisellä. Kun ”vain” ihastuu, on helppo perustella itselleen ettei tuo kannata. Tunteet unohtuu pian kun ei nähdä. Tavallinen läheisyydestä alkava rakastuminen on vähän tiukemmassa kuin ihastus, mutta ohi sekin menee aika nopeasti ja vain päättämällä kun yhteys loppuu. Kun rakastuu päättömästi, silloin kuin puhutaan siitä oikeasta tunnetasolla, kun tunne alkaa vahvana jo ennen kosketusta ja suhdetta, silloin ei aika auta eikä etäisyys helpota. Järjen perustelut ei tuo tulosta myöskään. On aivan eri asia mennä eteenpäin, kun tunne on syvä ja vahva. Itse kahdessa ekassa se tuota mitään vaikeutta, mutta kolmas taso ei pysty hallitsemaan.
Joku ketjussa sanoi, että moni on suhteessa, jossa ei ole suuria tunteita ja suuret tunteet on prinsessa unelmia. Olen ekasta samaa mieltä, toisesta taas EN. Jos toinen on supertärkeä, tunteet kestää vaikka ei nähtäisi ja toiselle haluaa hyvää ja kumpikin saa rakkautta, on rakkaudessa helpompi onnistua kuin jos olet yhdessä velvollisuudesta ja kun yhteiselämä on korkeintaan ihan ok. Nykyään meidän röei ole pakko pysyä huonoissa pahoinvoivissa suhteissa, ellemmme itse halua. Tunne ja läheisyys ovat tunteen liimat. Silloin on helpompi antaa anteeksi ja yrittää enemmön.?Suurta Rakkautta ei ole helppo löytää, ja se vaatii kärsivällisyyttä.
Et päästä irti toivosta saavuttaa tuota ihmistä haluamallasi tavalla. Ei muuta.
Ihan itse sen teet itsellesi, omat ajatuksesi, omat ajatusmallisi, niitä ei kukaan (vielä) hallitse. Et anna itsesi löytää muita, vaan takerrut johonkin menneeseen ihannekuvaan, joka lienee ollut kylläkin tajunnanräjäyttävä. Mutta siinä se.
Voisiko keskustelu tämän henkilön kanssa auttaa pääsemään irti? Tai yhteydenotto
auttaa luomaan suhteen uudelleen?
Voiko olla, että on jäänyt jotain käsittelemättömiä asioita hänen kanssaan? Jos ikävä on hirmuisen tuskallista, olisiko mahdollista käydä ihan terapiassa, jossa saisi itselleen opastusta, miten päästä irti kaipuusta
Se voi olla juuri tuo, että ei aikoinaan saanut asioita asiallisesti päätökseen. Puuttuu ns. "sense of closure."
Vaikuttaa sen verran syvältä rakkaudelta, että tuskin loppuu ihmisiän aikana. Oletko ajatellut, että vain hyväksyisit asian tosiasiana. Jos sydämessä on noin pitkään kestänyt kaipaus, sinne ei juuri muuta mahdu
Ei kai tuo paha asia ole. Ehkä olisi hyvä tavata, jos ette ole edes alkuun koskaan päässeet.
Minulla on myös tuo tilanne. Ajattelen päivittäin ihmistä, jonka näkemisestä on vuosia (tänä vuonna tulee 8-v.). En voi käsittää, miten vahvasti hän vaikutti minuun.
Oletko helposti addiktoituvaa sorttia muutenkin? Itselläni vähän vastaava tilanne joskus ollut. Ja addiktoidun kaikkeen mahdolliseen tosi nopsaan. Näihin palstoihin, tupakkaan, netin uhkapeleihin. Saan olla alkoholin kanssa tosi tarkkana, varsinkin lomilla aina lipsahtaa liikakäytön puolelle.
lähetä hänelle viesti. Ehkä hänkin on ajatellut sinua.
Itse ainakin ilahtuisin
No,ethän sä voi unohtaa sitä, jos tuolla ikävöinnillä pidät sitä koko ajan mielen päällä. Ja luultavasti sä oot sitä koko juttuu suurennelluki jo päässäs tuolla haaveilulla. Voi ihan hyvin olla, että kun näkisit tuo tyypin irl, sun sydän ei ottas yhden yhtäkään ylimääräistä loikkaa. Toi vois kyllä olla viisaintaki, pyydä vaikka kahville tai jos et siihen kykene, stalkkaa vähä, niin voi haaveet haihtuu sen siliän tien. Ja some nyt tietenki..
Ei se mihinkään katoa, jos olet rakastunut..ihastus kyllä haihtuu aikanaan, mutta rakkaus ei
Sama juttu, vuosikymmen täälläkin eikä loppua näy. Tosin sillä erotuksella, ettei näkemisestä ole kulunu vuosia, vaikka pyrin näkemistä välttelemään.
Alusta saakka oli niin vahva tunne siitä, että "toi on mun elämäni ihminen", eikä se ajatus itsessään oo muuttunu, vaikka eri tunneskaaloja käyn jatkuvasti läpi.
Välillä vit*tus vaan kasvaa niin suureksi, ettei halua nähdä koko tyyppiä.
Itselläni oli vielä sillä tavalla, että ikävöintini kohde ihastui myös minuun. Itse tosin tyrin kaiken. Tajusin vasta jälkeenpäin mitä olin menettänyt. AP.
joskus se menee noin, ,mitä kämmäsit?
Olet meemi T
Etsi uutta seuraa
Sehän on sama kuin ihastuminen.
Piti kirjoittaa iihanaa vaan tuli iihahaa.
Pelkkä mielikuvien tuotetta.
Samaistun. Itse kyllä näen miestä muutamia kertoja viikossa. Jutellaan jne. Elämme molemmat omaa elämäämme, mutta tunteeni häntä kohtaan on pysynyt kohta 15 vuotta. Välillä ovat enemmän pinnassa ja välillä ns latentissa tilassa, mutta siltin ne ovat. Uskon että hän ei minua halua vaan pitää vaan mukavana ihmisenä.
Jotkut ihmiset eivät unohdu koskaan. Kai se on vain hyväksyttävä.
Siihen on joku syy. Hyväksy asia ja jatka elämääsi. Kyllä se aikanaan selviää. Luota siihen. Tarkoitan, että varmaan vielä kohtaatte ja mitä tahansa voi silloin tapahtua, mutta älä lopeta elämistä sitä odotellessa. Voi olla, että jotain muuta pitää tapahtua sitä ennen, eikä sitä voi tapahtua, jos vain odotat.
nostetaan