Ennen itsepalvelumyymälöitä kaupoissa oli myyjiä, jotka luovuttivat asiakkaille näiden pyytämät tavarat. Myyjät oli opetettu kysymään ”kuinka voin palvella?”. Työntekijä ilmaisi näin halunsa palvella asiakasta.
Yhteiskuntaopin tunneilla koululaisille saatetaan opettaa, ettei tulisi miettiä niinkään sitä, mitä hyötyä yhteiskunnasta on minulle, vaan sitä, miten minä voisin olla hyödyksi yhteiskunnalle. Tämä asenne sopii myös jokaiselle uskovaiselle Jumalan valtakunnassa.
Raamatussa käytetään Jumalan valtakunnan vertauskuvana ihmisen ruumista, joka on ”yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä”, koska ”yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät” (1. Kor. 12:12–13).
Toisen joulun jälkeisen sunnuntain aihe Herran huoneessa johtaa ajatukset siihen, miten Jumalan huoneessa ollaan ja eletään. Siitä Paavali on kirjoittanut roomalaisille seuraavasti: ”Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi.” (Room. 6:13.)
Kun Jeesus kutsui 12 opetuslasta ja lähetti heidät maailmaan, hän neuvoi heitä muun muassa näin: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt.10:8). Paavali taas muistutti efesolaisia, että kukin on saanut oman armolahjansa (Ef. 4:7). Niitä olivat profetian lahja, jokin virka, opettaminen, neuvominen, antaminen ja armahtaminen (Room. 12:6–8).
Hengellisten lahjojen lisäksi Jumalan huoneen asumisessa tarvitaan paljon käytännöllisiä lahjoja. Puhujat ja esilaulajat toimivat keskeisissä tehtävissä. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi heitä, jotka järjestävät seurapaikat, siivoavat huoneet, avaavat ja lukitsevat ovet, valmistavat ruokaa ja keittävät kahvia. Myös seuratilojen rakentamisessa ja korjaamisessa käytämme lahjoja, joita Jumala on antanut seurakuntaansa.
Uskovaisen ihmisen elämää on sanottu arjen kristillisyydeksi. Ilmaus korostaa sitä, ettei kyseessä ole vain sunnuntain kristillisyys eli pelkkä tapa käydä seuroissa ja pyhittää lepopäivä Jumalan sanan kuulemiselle. On olemassa paljon sellaistakin kristillisyyttä, jossa käydään kirkossa kerran viikossa, mutta arkipäivät eletään maailmallisesti.
Toisaalta jotkut arvostelevat uskovaisia siitä, että he tekevät viikon syntiä, mutta pyhänä seuroissa heilauttavat kättä ja saavat kaikki synnit anteeksi. Tämä arvostelu ei pidä paikkaansa. Uskovainen on aina uskomassa, arkena ja sunnuntaina. Uskomisesta ei voi ottaa lomaa eikä pitää vapaapäiviä.
Vaikka uskovainen on aina uskomassa, hän ei tunne itseään ”pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). Uskovaisessakin on heikkouksia ja vikoja. Synti tarttuu ja vaikeuttaa uskomista. Tämä tosiasia pitää uskovaista nöyränä. Lähelle tulee Paavalin neuvo: ”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella” (Room. 12:3).
Elävä usko perustuu lahjaksi saatuun vanhurskauteen. Jumala lahjoittaa vanhurskauden hänelle, joka uskoo. Uskovainen on Martti Lutherin mukaan ”samalla kertaa vanhurskas ja syntinen”, siis Jumalan lapsenakin taipuvainen syntiin. Siksi on tarpeen elää toisten uskovaisten yhteydessä eli Jumalan huoneessa, jossa evankeliumi on tarjolla joka päivä.
Juhani Alaranta
Yhteiskuntaopin tunneilla koululaisille saatetaan opettaa, ettei tulisi miettiä niinkään sitä, mitä hyötyä yhteiskunnasta on minulle, vaan sitä, miten minä voisin olla hyödyksi yhteiskunnalle. Tämä asenne sopii myös jokaiselle uskovaiselle Jumalan valtakunnassa.
Raamatussa käytetään Jumalan valtakunnan vertauskuvana ihmisen ruumista, joka on ”yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä”, koska ”yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät” (1. Kor. 12:12–13).
Toisen joulun jälkeisen sunnuntain aihe Herran huoneessa johtaa ajatukset siihen, miten Jumalan huoneessa ollaan ja eletään. Siitä Paavali on kirjoittanut roomalaisille seuraavasti: ”Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi.” (Room. 6:13.)
Kun Jeesus kutsui 12 opetuslasta ja lähetti heidät maailmaan, hän neuvoi heitä muun muassa näin: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt.10:8). Paavali taas muistutti efesolaisia, että kukin on saanut oman armolahjansa (Ef. 4:7). Niitä olivat profetian lahja, jokin virka, opettaminen, neuvominen, antaminen ja armahtaminen (Room. 12:6–8).
Hengellisten lahjojen lisäksi Jumalan huoneen asumisessa tarvitaan paljon käytännöllisiä lahjoja. Puhujat ja esilaulajat toimivat keskeisissä tehtävissä. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi heitä, jotka järjestävät seurapaikat, siivoavat huoneet, avaavat ja lukitsevat ovet, valmistavat ruokaa ja keittävät kahvia. Myös seuratilojen rakentamisessa ja korjaamisessa käytämme lahjoja, joita Jumala on antanut seurakuntaansa.
Uskovaisen ihmisen elämää on sanottu arjen kristillisyydeksi. Ilmaus korostaa sitä, ettei kyseessä ole vain sunnuntain kristillisyys eli pelkkä tapa käydä seuroissa ja pyhittää lepopäivä Jumalan sanan kuulemiselle. On olemassa paljon sellaistakin kristillisyyttä, jossa käydään kirkossa kerran viikossa, mutta arkipäivät eletään maailmallisesti.
Toisaalta jotkut arvostelevat uskovaisia siitä, että he tekevät viikon syntiä, mutta pyhänä seuroissa heilauttavat kättä ja saavat kaikki synnit anteeksi. Tämä arvostelu ei pidä paikkaansa. Uskovainen on aina uskomassa, arkena ja sunnuntaina. Uskomisesta ei voi ottaa lomaa eikä pitää vapaapäiviä.
Vaikka uskovainen on aina uskomassa, hän ei tunne itseään ”pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi” (Room. 12:1). Uskovaisessakin on heikkouksia ja vikoja. Synti tarttuu ja vaikeuttaa uskomista. Tämä tosiasia pitää uskovaista nöyränä. Lähelle tulee Paavalin neuvo: ”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella” (Room. 12:3).
Elävä usko perustuu lahjaksi saatuun vanhurskauteen. Jumala lahjoittaa vanhurskauden hänelle, joka uskoo. Uskovainen on Martti Lutherin mukaan ”samalla kertaa vanhurskas ja syntinen”, siis Jumalan lapsenakin taipuvainen syntiin. Siksi on tarpeen elää toisten uskovaisten yhteydessä eli Jumalan huoneessa, jossa evankeliumi on tarjolla joka päivä.
Juhani Alaranta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käsittämätöntä Raamatun raiskausta kertoa Jumalan Valtakunnasta niin, että lahko, jota leimaa omien lasten nainti, valehtelu, (kuten tässä asiassa, vai onko se tyhmyyttä) omii itselleen, vaikka jokainen tervepäinen tietää, että se on Ilmestyskirjan 21 mukainen Uusi Jerusalem, ja sitä johtaa Jumala, ei nämä kieroilijat.
Jos ajattelemme aika- akselia, milloin sen Jumalan Valtakunnan on mahdollista tulla, niin minimi on hieman yli 1000 vuotta. Ilm. 20:6 Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.
Taas tuo ”Hieman yli” aika menee siinä kun Jeesus voittaa maan päällä omiensa kanssa saatanan ja pahan. Ilm. 17:14
Nuo kaikki käyvät taisteluun Karitsaa vastaan, mutta Karitsa voittaa heidät, sillä hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas. Hänen kanssaan saavat voiton hänen uskollisensa, kaikki kutsutut ja valitut.
Sitä edeltää Vaivan aika, sekä millenium. Eikö se mahdu teidän päähänne.
Prosessi alkaa 70 vuosiviikon vaivan ajalla, jota edeltää Pyhien tempaaminen Jeesuksen toimesta. 1. Tess. 4:17 Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Tämä on prosessi ja Vellut luulevat elävänsä syntistä elämäänsä paratiisissa jo nyt.
On he aika vekkuleita ”jumalien valajakunnassaan”.
>>Raamatussa käytetään Jumalan valtakunnan vertauskuvana ihmisen ruumista, joka on ”yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä”, koska ”yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät” (1. Kor. 12:12–13).*** Mitäh. Tämä jae kertoo seurakunnasta, ei JV;sta.
Asia on kun puhuttaisiin suoraan Velluista; 1 Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä.
2 Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, TEITÄ VIEDÄÄN MYKKIEN EPÄJUMALIEN LUOKSE. KUTEN HALUATTE.
3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ETTEI KUKAAN VOISI SANOA: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.
4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5 ja SEURAKUNTAVIRAT ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
Teiltä uupuu myös armolahjat, joita kristityt käyttävät seurakunnan avuksi; 30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.
Tajuatteko?
Käsittämätön liirum- laarumia; Kun Jeesus kutsui 12 opetuslasta ja lähetti heidät maailmaan, hän neuvoi heitä muun muassa näin: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt.10:8). Paavali taas muistutti efesolaisia, että kukin on saanut oman armolahjansa (Ef. 4:7). Niitä olivat profetian lahja, jokin virka, opettaminen, neuvominen, antaminen ja armahtaminen (Room. 12:6–8). **** Teillähän ei ole Jeesusta, eikä Henkeä, joten älkää taas väärentäkö Raamattua, niin, että hallitsisitte Lahjoja. Ei sinne päinkään.
Kitisevällä äänellä on saarnattu jo 60 vuotta, että niitä ei ole kenellekään, loppuivat kuulemma apostolien aikaan.
Kukka lie kertonut sen Velluille.
Tuosta lepopäivästä? Mitä päivää se mielestänne tarkoittaa, voiko joku Vellu panna Raamatun kohdan?
Minkälaista on se mainitsemanne, ei maallinen vaan Taivaallinen elämänne?
Nitäh, kieltääkö kirjoittaja vilkuttelun olemassa olin, sehän vei parhaillaan puolet saarna- ajasta, haloo?
Ei kukaan uskovia arvostele, mutta tässäkin asiassa Vellujen valetta ja talostelua.
Löytyi yksi paikallaan oleva jae; -Lähelle tulee Paavalin neuvo: ”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella” (Room. 12:3).
>>Elävä usko perustuu lahjaksi saatuun vanhurskauteen. ** Höpsistä. Parannukseen se perustuu, omaan tekoon ja siihen, että lähtee seuraamaan kaikkivaltiasta Jeesusta.
Jos se olisi lahja, kaikilla olisi se, mutta kun ei ole näin, kaveri valehtelee.
Luther on väärä opettaja Hitlerin oppi- isänä ja antisisemitisti, osa katolisuutta, jossa elätte mukana.
Yököttää tuollaiset puheet.
r
Älä vanha harhainen riepu uhoa.
Riittääkö paukut edes jonkin lauseen kommentaariin?
Tee-itsevapari tekoineen on vahva harhassaan. Kiemurtelu aikoinaan kirkon lattialla oli demoneista.
>>Elävä usko perustuu lahjaksi saatuun vanhurskauteen. ** Höpsistä. Parannukseen se perustuu, omaan tekoon ja siihen, että lähtee seuraamaan kaikkivaltiasta Jeesusta.**
Fil. 3:9
ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. [Room. 1:17, Room. 3:21,22, Room. 10:3,4
Entäs jos se ainoa lahja on 25 cm pitkä?
Mulla ei ole ollut muuta kuin joululahjoja.
Puhujamiehen tehtävä on kai vain olla mies, puhua tyhjänpäiväisyyksiä ja odottaa että naiset alistuvat hänelle. Vaimolta saa aina seksiä ja lapset ovat kuuliaisia. Hyvä järjestely jos omaa tällaiset lahjat.